Sain lahjaksi kirjan jossa lukee "Iskältä Marille<3" Kirja ei ole isältäni enkä ole Mari. Minua ei harmita että kirja on kirppikseltä vaan surettaa ja ihmetyttää etteivät ihmiset arvosta kirjalahjoja. Rakkaudella valittu ja paketoitu, päätyy hätäisesti

Se on sitä vihreää unelmaa. Kun ideologian varjossa tuhotaan muistotkin.

Mistä tietää mikä tarina tuossa on takana. Mari on saattanut menehtyä ja kirja päätynyt kierrätykseen. Tai tuo isä on täysi kusipääukkeli ja kirja päätynyt suoraan kirppikselle. Tai Mari on jo lukenut sen tuhat kertaa ja nyt päätti luopua.

Ostin juuri antikasta pari satukirjaa. Toisessa lukee mummolta ja vaarilta hyviä lukuhetkiä Lotalle ja toisessa Jaana-kummilta Sannalle jouluna 2010.

Molemmat sellaisia kauniisti kuvitettuja teoksia, joista lahjan antaja on varmasti ajatellut, että niistä luetaan satuja vielä Lotan tai Sannan lastenlapsillekin.

En ymmärrä, että tuollaiset joku myy pois.

Ehkä Mari on kuollut. Ehkä kummatkin Mari ja "iskä" ovat kuolleet. Ehkä isä petti Marin äitiä tai teki jotain muuta hirveää.

Minä laitan kirjalahjat kiertoon ja lahjoja antaessani evästän, että ne saa laittaa eteenpäin kun siltä tuntuu.

Ehkä Marilla on lämpimät suhteet isäänsä, eikä hän tarvi lapsena saatuja kirjoja siitä muistuttamaan?

Kaikki kirjat, jotka olen saanut, ovat tuoneet iloa ja uusia ajatuksia. Se, että ne pölyyntyvät kirjahyllyssäni unohdettuina on väärin. Niiden pitää jatkaa matkaansa uudelle lukijalle, joten miksei sama ajatus ole käynyt Marillakin?

Miksi se kirja pitäisi säilyttää ikuisesti, jos sen lukee vain kerran?

Sain kirjan lahjaksi jonka olen ostanut jo e-kirjana. Mihin tarvitsen kaksi kirjaa?

Vierailija kirjoitti:

Ostin juuri antikasta pari satukirjaa. Toisessa lukee mummolta ja vaarilta hyviä lukuhetkiä Lotalle ja toisessa Jaana-kummilta Sannalle jouluna 2010.

Molemmat sellaisia kauniisti kuvitettuja teoksia, joista lahjan antaja on varmasti ajatellut, että niistä luetaan satuja vielä Lotan tai Sannan lastenlapsillekin.

En ymmärrä, että tuollaiset joku myy pois.

Olen antanut kaikki satukirjani pois lapsiperheille, joissa ne on ilolla otettu vastaan. Jos ajatus olisi odotella jälkikasvua ja vielä heidänkin jälkikasvuaan en oikein näe ideaa siinäkään. 

Kirjoissa on usein sivut liimatut, joten ne eivät edes kestä kuivassa huonelämmössä vuosikymmenistä toisiin. Irtolehdet eivät toimi lastenkirjoissa ei yhtään, joten sekin on huomioitava kirjoja hankkiessa. 

Sidottuja lastenkirjoja ei yksinkertaisesti ole moniakaan. Niiden hinta voi olla kova, joten jos sellaisia löytää divareista ja kirppiksiltä ovat kirjat palvelleet tarkoitustaan niinkin löytäessään uudet omistajat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se kirja pitäisi säilyttää ikuisesti, jos sen lukee vain kerran?

Lastenkirjoja luetaan usein monta kertaa.

Tuolla ajatuksella kertyy valtava määrä tavaraa ihmisten kotiin ja kirjalahja harvoin on mieleinen

Jos iskä ei tunne Marin makua yhtään ja kirja ei ole sellainen, jonka Mari haluaisi säästää? Tai sitten Mari hurahti konmariin.

Omistaja on se Con Mari, joka käskee hävittämään kaiken.

Tottakai kirjat voi kierrättää. Typerä ajatus että niiden pitäisi pölyttyä kirjahyllyissä.

Musta kirja on just hyvä lahja siksi että sen voi laittaa kiertoon. En koskaan kirjoita omistusta tästä syystä. Ja lasten olllessa ala-asteella aina annoin opettajille kirjat lahjaksi. Tuli tuettua suomalaista kirja-alaa ja annettua lahja, jonka voi halutessaan helposti myydä eteenpäin. Rn koe loukkaavana, vaikka antamani kirja siirtyisi heti jonnekin antikvariaattiin. Paljon parempi niin kuin että jokin villahuivi pyörisi eteisen laatikossa aikansa kunnes päätyisi Uffin säiliöön ja sieltä lajittelukeskukseen ja ennen pitkää johonkin myymälään jolloin se olisi jo haiseva ja nukkainen, eikä kelpaisi kenellekään.

Ihmiset muuttavat pienempiin asuntoihin, joissa on minimaaliset säilytystilat. En ole koskaan merkannut lahjaksi antamiani kirjoja tuohon tyyliin omistuskirjoituksella.

Ihmetyttää että jotkut edelleen luulee että kaikki mitä saa lahjaksi täytyy säilyttää kuolemaan saakka.

No itse en välitä säilyttää kirjoja, paitsi ne muutamat jotka luen säännöllisesti uudestaan. En näe syytä säilyttää niitä keräämässä pölyä kun joku toinen voi saada niistä iloa. En enää osta itse uusia kirjoja, vaan lainaan kirjastosta.

Mun ex oli pitkään etsinyt tiettyä vanhaa kirjaa, mikä puuttui hänen kokoelmistaan. Hän löysi kirjan jonkun tuppukylän kirppikseltä ja hämmästyi kun kirjassa oli isäni omistuskirjoitus. Erikoinen sattuma.

Ostin kerran kaupasta kirjan lahjaksi. Kotona huomasin että siellä oli omistuskirjoitus, eli joku oli vienyt lahjan kiertoon eikä kauppa huomannut omistuskirjoitusta. Kävin vaihtamassa sen. Eli on mahdollistä että isäsi oli ostanut sen kaupasta, ja se oli otettu vastaan vaikka siinä oli omistuskirjoitus.

Ja kaikki lahjat ei kyllä ole rakkaudella valittuja. Joissakin tapauksessa joulustressissä pakollisia hankintoja. Meillä ei enää vaihdeta joululahjoja, vain lapsille on paketteja.