Seksitön parisuhde, kokemuksia

Sooloseksillä saa parisuhteessa seksiä juuri silloin kuin haluaa ja takuuvarmasti tuntuu aina hyvältä. Vaimolta kun yrittää vongata, ei aina tiedä saako kiihkeää vai "kylmää kampelaa"

Eli jos ei vaimoa kiinnosta seksi, niin itse hoidellen hoituu hyvin. Eikä tule pettymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Sooloseksillä saa parisuhteessa seksiä juuri silloin kuin haluaa ja takuuvarmasti tuntuu aina hyvältä. Vaimolta kun yrittää vongata, ei aina tiedä saako kiihkeää vai "kylmää kampelaa"

Eli jos ei vaimoa kiinnosta seksi, niin itse hoidellen hoituu hyvin. Eikä tule pettymyksiä.

Ei saa, on yhtä tyhjän kanssa. Rakastelussa puolison kanssa, saa läheisyyttä, huomiota, halauksia ja mikä tärkeintä elinten hieromista keskenään.  Sitä mikään oma kiva voita. 

Hyvä jos saa. Hyvässä parisuhteessa noin juuri onkin. Mutta kun seksi ei enää kiinnosta, niin silloin täytyy tyytyä omaan mielikuvitus maailmaan ja käteen. Siihen on tyydyttävä ja siitä ilo revittävä. Pettymyksiäkään ei kestä kovin montaa kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jos saa. Hyvässä parisuhteessa noin juuri onkin. Mutta kun seksi ei enää kiinnosta, niin silloin täytyy tyytyä omaan mielikuvitus maailmaan ja käteen. Siihen on tyydyttävä ja siitä ilo revittävä. Pettymyksiäkään ei kestä kovin montaa kertaa.

Puoliso on vastuussa sinun hyvänä pidosta ja tyydytyksestä. Jos puoliso on sairas, masentunut tai joutuu työttömäksi niin toinen puoliso huolehtii. Sama huolehtiminen koskee myös sitä, jos toinen puoliso haluaa läheisyyttä, tuntea itsensä rakastetuksi ja tyydytetyksi. Kaikki nämä pitäisi olla parisuhteessa itsestään selvää. Jos ei ole, niin pitää keskustella miksi. Jos rakkaus ja toisesta huolehtiminen on loppu on myös parisuhde loppu. Parisuhteessa on velvollisuus huolehtia ja välittää puolisosta. Kissa pöydälle mahdollisimman ajoissa, eikä vasta kun on pashat housussa ja parisuhde ohi. Lasten kasvatuksessakin lapsille pitää laittaa rajat, jotka myös pitää, jotta saisivat turvallisuuden tunnetta ja tuntisivat, että vanhemmat välittää. Sama koskee puolisoa. Jos puolison välittäminen ja rakkaus loppuu on parisuhde loppu ja ero edessä. Molemmat tietää mitä edessä, jos ei toisistaan pidä huolta. Siinä vaiheessa kun puoliso lakkaa välittämästä toisen hyvinvoinnista tietää mitä on edessä. Joutuu tekemään ison päätöksen ja ottaa riskin toisen menettämisestä ja kaiken muunkin. Puolisolle pitää antaa mahdollisuus korjata, eikä raukkamaisesti vain jonain päivänä ilmoittaa erosta.

Kysyn taas kerran, että miksi elätte tuollaista elämää?

Mikä pitää teidät suhteessa vaikka toinen ei tunnu välittävän tarpeistanne p@skan vertaa?

Noh, jos on sellaisen puoliso, jonka vaimon ei sairautensa takia tee mieli tyydyttää puolisonsa tarpeita ja tätä on nyt kestänyt viisikin vuotta.

Hänen hoivasta ja huolehtimisesta on pidetty huolta.

Erota ei halua, mutta omat tarpeet edelleen tallessa.

On tämä hieman hankala tilanne, varmaan molemmille. Mutta jotenkin pitäisi jatkaa niin normaalia parisuhdetta kuin voi.

Vierailija kirjoitti:

Voi myös toivoa, että tulee vielä parempi aika ja vaimosi alkaa vielä haluta sinua.

Eri jaksoja pitkässä parisuhteessa on.

Hänkin vielä ehkä haluaisi haluta.

Haluaisi haluta. Tätä mantraa hoetaan jatkuvasti. Miksi se haluton ei tee sille haluttomuudelleen mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jos saa. Hyvässä parisuhteessa noin juuri onkin. Mutta kun seksi ei enää kiinnosta, niin silloin täytyy tyytyä omaan mielikuvitus maailmaan ja käteen. Siihen on tyydyttävä ja siitä ilo revittävä. Pettymyksiäkään ei kestä kovin montaa kertaa.

Puoliso on vastuussa sinun hyvänä pidosta ja tyydytyksestä. Jos puoliso on sairas, masentunut tai joutuu työttömäksi niin toinen puoliso huolehtii. Sama huolehtiminen koskee myös sitä, jos toinen puoliso haluaa läheisyyttä, tuntea itsensä rakastetuksi ja tyydytetyksi. Kaikki nämä pitäisi olla parisuhteessa itsestään selvää. Jos ei ole, niin pitää keskustella miksi. Jos rakkaus ja toisesta huolehtiminen on loppu on myös parisuhde loppu. Parisuhteessa on velvollisuus huolehtia ja välittää puolisosta. Kissa pöydälle mahdollisimman ajoissa, eikä vasta kun on pashat housussa ja parisuhde ohi. Lasten kasvatuksessakin lapsille pitää laittaa rajat, jotka myös pitää, jotta saisivat turvallisuuden tunnetta ja tuntisivat, että vanhemmat välittää. Sama koskee puolisoa. Jos puolison välittäminen ja rakkaus loppuu on parisuhde loppu ja ero edessä. Molemmat tietää mitä edessä, jos ei toisistaan pidä huolta. Siinä vaiheessa kun puoliso lakkaa välittämästä toisen hyvinvoinnista tietää mitä on edessä. Joutuu tekemään ison päätöksen ja ottaa riskin toisen menettämisestä ja kaiken muunkin. Puolisolle pitää antaa mahdollisuus korjata, eikä raukkamaisesti vain jonain päivänä ilmoittaa erosta.

Olen kyllä tästä samaa mieltä.

Sairaudenkin aikana voi myös olla seksiä, mutta ketään ei tietenkään voi siihen pakottaa. Sairaudet eivät estä seksiä ja läheisyyttä tai ainakin sellaisia sairauksia on todella vähän. Seksi myös helpottaa sairaudesta aiheutuvaa stressiä ja huolta. Monipuolisempi seksi on vanhemmiten suojatekijä ulkoisista asioista aiheutuvaa seksittömyyttä kohtaan. Sen sijaan haluttomuutta miellyttää omaa kumppania ei voi millään teoilla ansaita tai saada. Silloin ottaa riskin (mahdollisimman tietoisesti toivottavasti), että puoliso hakee seksiä muualta tai ottaa eron.

Täällä kun tota terapiaa tarjotaan lääkkeeksi joka vaivaan, katkeneesta kynnestä aina seksin loppumiseen. Onko täällä edes yhtä henkilöä jolla seksi alkoi sujua kun terapeutti sanoi että pistä peitto heilumaan?

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun tota terapiaa tarjotaan lääkkeeksi joka vaivaan, katkeneesta kynnestä aina seksin loppumiseen. Onko täällä edes yhtä henkilöä jolla seksi alkoi sujua kun terapeutti sanoi että pistä peitto heilumaan?

Terapiassa ymmärretään halutonta ja syyllistetään halukkaampi. Olen ollut moisessa ja terapeutti (nainen) haukkui minut täysin ja usutti ex-vaimon haukkumaan minua. Enkä ollut seksistä edes maininnut kuin että olisi mukava, että sitä olisi enemmän. Miessika olin. Avioero olisi luultavasti tullut muutenkin, mutta terapeutti oli kyllä ihan ihmeellinen otus. Hänen luonaan asiat, jotka eivät edes olleet ongelmia liitossa,  ex:kin sen on myöhemmin myöntänyt, käännettiin ongelmiksi ja minun viokseni.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun tota terapiaa tarjotaan lääkkeeksi joka vaivaan, katkeneesta kynnestä aina seksin loppumiseen. Onko täällä edes yhtä henkilöä jolla seksi alkoi sujua kun terapeutti sanoi että pistä peitto heilumaan?

Ei, mutta keskustelu on se asia, joka yleensä auttaa, jos on auttaakseen. Tietenkin sellainen keskustelu, joka ei repeä syyttelyksi tai riidaksi, ja sellainen, johon molemmat osapuolet osallistuvat, eivätkä ala kuuntelemattomiksi, puhumattomiksi tai dissaajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun tota terapiaa tarjotaan lääkkeeksi joka vaivaan, katkeneesta kynnestä aina seksin loppumiseen. Onko täällä edes yhtä henkilöä jolla seksi alkoi sujua kun terapeutti sanoi että pistä peitto heilumaan?

Ei, mutta keskustelu on se asia, joka yleensä auttaa, jos on auttaakseen. Tietenkin sellainen keskustelu, joka ei repeä syyttelyksi tai riidaksi, ja sellainen, johon molemmat osapuolet osallistuvat, eivätkä ala kuuntelemattomiksi, puhumattomiksi tai dissaajiksi.

Ei auta keskustelu, ehkä sen kerran "saa" ja sama homma jatkuu. Ero on ainoa vaihtoehto. Kalliiksi se tulee jos vaikka haluat jäädä taloon asumaan, itse pystyin siihen. Nyt uusi nainen ja samaa virhettä en tehnyt. Nykyinen rakkaus tietää mitä itse ja mies haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Annan naisen näkökulman tähän keskusteluun. Pitkä liitto täälläkin takana, hyvine ja huonoine päivineen. Aloimme seurustella hyvin nuorena. Ehkä vain siirryimme lapsuuden perheestä yhteiseen. Minä olen aina halunnut useammin seksiä kuin mieheni. Melko aktiivisesti kuitenkin meillä sitä oli. Hän oli liiton aikana uskoton, aikana jolloin hänellä oli toinen oli meillä hyvin vähän yhteistä seksiä. Kadun että en silloin osannut jättää häntä. Nyt tilanne on se että häntä ei kiinnosta seksi. Tilanne on muuttunut hiljalleen niin että kaikki läheisyys ja kosketus on jäänyt pois. Olemme vuosia ilman seksiä ja muuta läheisyyttä. En usko että mikään terapia saa toisen haluja heräämään kun ne on kerran sammuneet. Oikeastaan vuosien jälkeen minua ällöttäisi hänen kosketuksensa.

Mutta päätin että haluan vielä sen kaiken, ihon läheisyyden, kosketuksen, orgasmin. Löysin rakastajan kun etsin aktiivisesti. Tapasin useamman miehen kunnes tuli sopiva vastaan. Nyt saan hellyyttä, läheisyyttä, seksiä. En ole eronnut, enkä eroa. Kadun vain sitä että en ryhtynyt sivusuhteeseen aikaisemmin.

Miksi olet edelleen sen etäisen miehesi kanssa? Riittääkö sinulle se, että toisaalla on kulissit, toisaalla rakastaja?