Onko täällä sellaisia, jotka ei ole koskaan nähneet kuollutta?

En ole nähnyt, mutta ajatus ei kamalasti pelita.

Varmaan suurin osa ei 9le nähnyt, en minäkään. Ei siinä mikään pelottaisi, mutta en nyt erityisesti haluaisi nähdä ruumista.

On

Olen nähnyt. Ei pelottanut. Enemmän pelottaa elävät.

Siis pelottaako ajatus siitä, ettei ole nähnyt kuollutta?

Ei pelota, koska itse olen nähnyt, mutta vain kahdesti. Mielestäni olemme nykyajassa vieraantuneet liiaksikin kuolemasta.

Miten niin? Kaikki palstalaisethan ovat kuolleet. Eivät vain ehkä ole vielä tajunneet sitä.

Olen nähnyt isäni kuolleena ja olin paikalla kun äitini kuoli. Ei pelottanut.

Monta olen nähnyt , läheisimmät äitini ja mieheni.

Nähnyt. Inhottavaa ja ahdistavaa, piinaavaa. Olin pakotettu siihen. Aikuisena kuvien kautta, joka ei ole yhtä paha. Joillekin sopii, joillekin ei.

Olen nähnyt. Ei kuolleissa ole mitään pelottavaa, mutta toki tietyllä kunnioituksella pyrin toimimaan vainajien läheisyydessä. Se on ehkä ajatuksen tasolla jonkinlainen "viimeinen palvelus" niille, jotka ovat täältä jo lähteneet.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suurin osa ei 9le nähnyt, en minäkään. Ei siinä mikään pelottaisi, mutta en nyt erityisesti haluaisi nähdä ruumista.

Höpö höpö. Ennen siunaustilaisuutta on tapana käydä katsomassa kuollutta omaista arkussa. Jotkut jopa itse käy pesemässä ja pukemassa vainajan. Ennenwanhaan otettiin koko hautajaisväestä ja avoimesta arkusta ryhmäkuva.

En ole nähnyt, enkä myöskään halua nähdä. Ei varsinaisesti pelota, mutta haluan nähdä ihmiset mielummin elävinä kuin kuolleina.

Vierailija kirjoitti:

Nähnyt. Inhottavaa ja ahdistavaa, piinaavaa. Olin pakotettu siihen. Aikuisena kuvien kautta, joka ei ole yhtä paha. Joillekin sopii, joillekin ei.

Meidät serkukset pakotettiin näkemään sekä mummo että myöhemmin ukki kuolleena arkussa. Taisin olla noin 8 v, enkä tajua vieläkään miksi piti nähdä. Myöhemmin olen nähnyt isäni ja toisen ukkini kuolleena.

Ihmiset ovat vieraantuneet kuolemasta. Olen vanhushoitaja ja näen kuolemaa päivittäin. Kuolema on normaali päätös elämälle. Me kaikki kuolemme joskus.

Muutaman olen nähnyt.

Äitini, mummoni, itsemurhan tehneen naapurin, opiskeluaikana kenttäjaksolla ns laitapuolen kulkijan/alkoholistin jota yritin jopa elvyttää jne.

Olen nähnyt kolme vainajaa; vaarini, äitini ja tyttäreni.

Viimeksi mainittu häilyy silmissäni elämäni loppuun asti.

Kuolema on ulkoistettu nykyään. Kuoleminen tapahtuu sairaalassa, hoivapaikassa. Ennen vanhaan iäkkäät hoidettiin kotona, jossa he myös kuolivat. Oli normaalia, että isoisä/ äiti kuoli kotona. Kuolema oli normaali asia, jota ei pelätty. Nykyään vanhukset jätetään hoivapaikkoihin, muiden hoidettavaksi tai unohdetaan kotiin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt kolme vainajaa; vaarini, äitini ja tyttäreni.

Viimeksi mainittu häilyy silmissäni elämäni loppuun asti.

Voi kun ikävää😥.

Toivon Sinulle kaikkea hyvää elämääsi!

Minäkin olen hoitajana vanhuspuolella. Kuolema on täysin luonnollista. Jokaisen elämä päättyy joskus. Miksi pelätä kuolemaa? Sielu jättää mielellään väsyneen, kivuliaan ruumiin. Sielu pääsee pois kaikesta maailmallisesta turhuudesta. Näin itse ajattelen.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt kolme vainajaa; vaarini, äitini ja tyttäreni.

Viimeksi mainittu häilyy silmissäni elämäni loppuun asti.

Olen nähnyt lukuisia vainajia, heidän kaikkien nimet jo unohtuneet, mutta tuo, oman kuolleen lapsen näkeminen ei tosiaan häviä silmistä koskaan.