Ilmoitus LastenSuojeluun...

Samanlaisia (tai kamalampia) huutajia/uhkailijoita ne lastenkodin täditkin on.

Täällä yks lastenkodintäti...

Kyllä sitä joskus on äänijänteet kovilla, mutta siihen pyritään, ettei lähdetä huutamishommaan mukaan. Huonoja päiviähän meillä on kaikilla välillä.

Yksi vihje huutamisen lopettamiseen on tällainen:

Kun tekee mieli huutaa, älä yritä estää itseäsi. Päätä huutaa. Sen sijaan käännä tilannetta vähän ja huuda jotain muuta kuin ajattelit. Huuda vaikka tuttujen biisien sanoja, " jippadippaduu" tai jotain muuta kuin loukkauksia lapsellesi.



Muista että voit muuttaa käytöstäsi vaikka kesken lauseen. Voit alkaa laulaa, tanssia, hyppiä, nauraa tms. Tärkeintä olisi, että alkaisit tulla tietoiseksi tilanteesta huutaessasi, koska tilanteen tiedostaminen on se ensiaskel muuttamiseen.



Sitten hyvänä hetkenä mietit, mitä voit tehdä huutamisen sijaan. Kun keksit keinoja, kirjoita niitä vaikka lapuille ympäri kämppää. Joka paikassa on jokin lappu, jota voit vilkaista, kun hermo alkaa mennä.



Googlaa vielä instead of hitting peggy o' mara ja lue eka tulos.

Minä en räyhää. Asiat hoidetaan puhumalla. Mutta huutoa kuuluu varmasti meiltäkin, esim. kun toisesta huoneesta kuuluu jotain epämääräistä tai vaikkapa epäilen että taapero kiusaa pienempäänsä, enkä pääse heti lähtemään keittiöhommista, niin huudan kyllä että mitä siellä tapahtuu ja nyt lopetat heti, jne. Tai jos yllätän taaperon kielletyistä puuhista, mitä myös tapahtuu muutaman kerran päivittäin, niin temperamenttisena ihmisenä ensimmäiseksi huudan EI. Että pitää kai vain odotella päivää, että lastensuojelu tulee meillä käymään. Lapseni ovat kyllä aivan hyvässä, lempeässä hoidossa, mutta lapsuudenkodissani opin, että jos äänensä haluaa kuuluviin, on huudettava. Ja sama se on joskus täälläkin.



Mielenkiintoista naapurienvälistä kommunikointia muuten tämä nykyinen, jota käydään viranomaisten välityksellä. Itse tuskin tervehditään naapuria vastaantullessa. Ei ihme, että niin moni väsyy, kun elämässä ei ole enää minkäänlaista yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä.

Muistavatpahan sitten, mitkä asiat ovat oikeasti vaarallisia. Joskus sitten huudan jostain pienemmästäkin kun olen väsynyt. Itsekin pelkään sitä, että joku kaunis päivä joku naapuri ottaa yhteyttä lastensuojeluun...

Yritä ottaa tilanne mahdollisuutena saada apua: kotiapua tai keskusteluapua.

rainen pimeässä rappukäytävässä meidän oven takana kuuntelemassa. Mm. kertoi, että kun lapseni leikkivät, niin meillä on helvetti irti...lapseni menivät vielä 20 aikaan nukkumaan, että siinä mielessä, ei ihan kamalan montaa tuntia päiväkotipäivän jälkeen ollut helvettiä hänelle tarjolla...sairas ihminen...no teki sitten lastensuojelu-ilmoituksen...sosiaalityöntekijät pyysivät minua käymään sosiaalitstossa ja olisivat jättäneet asian siihen. Mutta itse kutsuin heidät meille kotiin vielä varmistamaan, että kaikki on kunnossa =).



Sos. tt joutuvat tarkastamaan joka ilmoituksen. On kyllä totta, että tuolloin huusin todella usein, mutta lapsilla ei kuitenkaan TODELLAKAAN mitään hätää ollut, aina sovimme asiat, mutta tätähän naapurin mamma ei kuullut.

tuolla ylempänä joku sanoi että kun lapseen ei saa koskea, täytyy huutaa.



VÄÄRIN, kyllä lapseen saa - ja pitää - koskea. Satuttaa ei saa. Paljolta huutamiselta säästyy kun käy ottamassa pahantekoon juuttuneen lapsen syliin ja kiikuttaa toisen puuhan pariin. Kun käy nostamassa hammaspesua viivyttelevän lapsen seisomaan ja taluttaa lavuaarin ääreen. Kun kantaa väsymystään kirkuvan lapsen sänkyyn nukkumaan. Yhtään ei tarvitse huutaa, sillä fyysinen eteenpäin työntäminen menee lapselle paljon konkreettisemmin perille, katkaisee edellisen tekemisen ja osoittaa mitä sitten pitäisi nyt tehdä.



terveisin määritelmällisesti hankalan erityislapsen äiti, joka silti välttyy huutamiselta - ainakin yleensä.

matkalla menossa. Lapsi yleensä kiukuttelee tai ei suostu pukemaan tai ei anna kammata hiuksiaan tai haluaisi lähteä likaisissa vaatteissa. Ei usko vaikka kuinka sanon että nyt nyt nyt nyt, tuletuletuletule älämeneälämene jne... ja hiuksia kammatessa kiemurtelee ym, niin että harjaaminen on vielä hankalampaa.

Yleensä silloin huudan että nyt kunnolla tai leikkaan sinut kaljuksi tai jotain muuta... se on ainoa asia jolla pääsen eteenpäin. olen yrittänyt olla leikkimielinen, kekseliäs ym, mutta hän alkaa leikkimielisyyteni vuoksi riehumaan enemmän (ei ota tosissaan), joten lähtemiseen menisi hyvillä hermoilla kaksi tuntia! kyllä se niin on että tuo on tempperamentista kiinni kummassakin meissä.

Kuitenkin ne on vain yksittäisiä tilanteita, ja jokapäiväinen arkemme sujuu kuitenkin hyvin. Olisiko sitten kuitenkin aiheellista mennä pyytämään apua - vaikka ihan joku ulkopuolinen tänne apuun jotta huutamiselta vältyttäisiin?

Naapuri soitti lastensuojeluun koska isä huusi lapsille.

Lastensuojelusta soitettiin ja juttelin heidän kanssaan asiasta puhelimessa.

Kysyttiin että olenko varma että isä ei käy lapsiin kiinni ja tietysti sanoin niinkun asia on. Eli _ei_ käy.



Eivät tulleet edes käymään vaan asia meni sillä ohitse.

Jotenkin huono olo asiasta jäi. Varmasti tuokin ilmoitus on jossain kirjoissa ja kansissa. Ei tunnu mukavalle :(



Meillä kaksi keskimmäistä lasta 5 & 8 vuotiaat ovat usein tukkanuottasilla.

Jahtaavat toinen toisiaan ja kiljuvat; äitii, äitii...

Voisi joku tuostakin saada käsityksen että äiti käy lapsen päälle.

Huoh!

Juu, kyllä meillä ainakin APUA tarvittaisiin Arjen

Pyörittämiseen en sitä kiellä. Meillä se klassinen

tilanne joka monella muullakin että EI KETÄÄN

AUTTAMASSA.



Valitettavasti ei sukulaisia, ei kummeja EI KETÄÄN.



Viimeisen kahden vuoden aikana olen 2 kertaa käynnyt

ulkona YSTÄVIEN kanssa, muuten kaikki voimat ja

aika menee lasten ja kodin hoitamiseen. Tiedän että

pitäisi olla AIKAA ITSELLEEN jotta jaksaisi antaa jotain

toisille mutta EI OLE RAHAA jolla palkata apua eikä

todellakaan ketään jota pyytää auttamaan.



Joku kyseli lapsieni ikää eli 1v , 3v ja 7v joten

tekemistä riittää. Koulun aloitus on ollut esikoiselle

rankka paikka. Pienemmät vaativat viellä jatkuvaa

hoitoa ja ehkä pian ÄITIKIN.



Soitin sinne SOSSUUN ja en todellakaan kieltänyt

sitä huutamista sanoin että KYLLÄ huudan lapsilleni

ja EN OLE YLPEÄ SIITÄ. Kerroin tilanteestamme

eli väsymystä, jaksamista yms. Katsotaan mitä

tapahtuu kun sinne nyt joudumme menemään

perheenä.



Olen myös jo aikaisemmin käynnyt kursseja esim.

Vahvemmaksi Vanhemmaksi yms. nämä ovat mielestäni

todella hyviä ja antavat ajattelemisen aihetta.



Arki on vaan välillä niin UUVUTTAVAA että kaikki

hyvät ja huonot neuvot katoavat sumuun josta

aina välillä nostaa päätään ja ajattelee että EI NÄIN....

mutta voimia ei ole joka päivälle varattu niin paljon

että jaksaisi aina olla IHANA.



Muuten meillä on mielestäni asiat kunnossa eli lapsille

on puhtaat vaatteet, heitä kylvetetään ja hellitään. Ruokaa

on aina pöydässä eikä tarvitse olla nälässä. Ei heitä myöskään

suljeta ulos kiertelemään. On säänöllinen rytmi elämässä

eli mennään nukkumaan ja noustaan säännöllisesti

eli kaiken kaikkiaan perusasiat ovat mielestäni kunnossa.



En myöskään pelkää mennä Sossuun, ei minulla ole mitään

salattavaa. Naapuriltani olisin toivonut sitten avoimenpaa

käytöstä ja jos NAAPURINI oikeasti olisi ollut huolissaan

lapsistani niin OLISI SITTEN OJENTANUT AUTTAVAN

KÄTENSÄ kun näkee että toisella on vaikeaa eikä laittanut

selvittämään asioitaan monien käyntien ja ihmettelyjen

järjestelmään. No, kukin tyylillään.



Mutta että tälläisiä mietteitä nyt tämä ketju on herättänyt

ja ONNEKSI en ole yksin tämän asian kanssa vaan meitä

ON MONTA, kiitos.

Ja jos lapseen puretaan omaa pahaaoloa huutamalla, niin en voi ymmärtää.

Eilen lueskelin sitä raivopää-äitiketjua, ja se sai mut ajattelemaan että on ihan hyvä kun lastensuojeluun otetaan yhteyttä. Jotkut nimittäin sanoivat retuuttavansa lasta. Eihän lasta retuuteta, ei aikuista ihmistäkään saa retuuttaa.



Voimia ap:lle ja toivottavasti saa apua lastenhoitoon ym. uskon että olet ihan hyvä äiti kaikesta huolimatta ja ota apu vastaan mitä saat. Se on myös sinun ja lapsen hyväksi!