Kasvatukseen puuttuvat sukulaiset

Olen yhteishuoltajaiskä ja teini-ikäinen tyttäreni muutti luokseni. Meillä on ihan toimivat välit, toisinaan on tietysti normaalia rajankäyntiä raha-asioista, kotitöistä ja muusta.

Heti hänen muuttonsa jälkeen sisareni ja eräät muut naispuoliset sukulaiseni hyökkäsivät kimppuuni kertoen havaitsemistaan (kuvittelemistaan) ongelmista. Tyttäreni vaatevalikoimassa oli puutteita, hän tarvitsi heidän mielestään milloin paremman työpöydän ja milloin mitäkin. Yksi siskoistani lupasi minun hankkivan hänelle moottoripyörän, täytyyhän sitä päästä liikkumaan - noin vain meni puolestani lupaamaan tuhansien eurojen hankintoja. Toiset valittavat että olen liian tiukka, toiset taas syyttävät löperöksi kasvattajaksi. Härskeimmin toimi sisareni joka alkoi sättiä kasvatustani kovaan ääneen tyttäreni ollessa kuulolla. Tähän sisareen en ole sen jälkeen ollut yhteydessä.

Olen ällikällä lyöty. Mikä on saanut normaalit ihmiset hurahtamaan siihen että puuttuvat isä-tytär-suhteeseen noin hävyttömästi? Myös tyttäreni on hämmentynyt, sillä hän ei esimerkiksi haluaisi ikipäivänä vetää päälleen sellaisia vaatteita joiden puutteesta minulle valitettiin kovaan ääneen. On kovin vaivaantunut sukulaisnaisten kysyessä kuulumisia. Oikeasti meidän arkipäivämme ei ole mitenkään ihmeellistä - jaamme kotityöt, autan tytärtäni kotitehtävien kanssa ja elelemme ihan normaalisti. Meillä on melko avoimet välit, tyttäreni jakaa kanssani ajatuksiaan ja kuuntelen hänen murheitaan.

Onko ilmiössä kyse "womansplainingistä" eli tätiselittämisestä? Että ei mies voi mitenkään kyetä tajuamaan teini-ikäisen tyttären todellisia tarpeita. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta lähipiirissä?