Kyllästynyt olemaan anopin romuvarasto

Nuo miehen vanhat tavarat ovat ongelma. Anoppi ei niitä voi itse heittää pois, koska kokisi olevansa huono äiti, ja ehkä mieskin niin kokisi. Nyt aloittajan on minusta mentävä pois pojan ja äidin välistä, ja antaa heidän hoitaa tilanne. Mies ottaa itselleen ne, mitä haluaa säilytettäväksi, ja loput kierrätetään/hävitetään.

Meillä anoppi valittaa, kun meillä on liikaa tavaraa. Ja mistä sitä tulee? Niin mistäköhän... Sanotaanko näin, että anopin käly ja kaksi siskoa kuolivat vuoden sisään ja anoppi raahaa meille kaikkea mahdollista tavaraa, halusimme tai emme. On todella kivaa tulla pitkän työpäivän jälkeen kotiin ja kuistilla odottaa iso keko "aivan käyttökelpoista tavaraa" setvittäväksi. Meillä ongelma ei ole siis miehen lapsuudenkodissa olevat vanhat tavarat, sillä siellä on jäljellä vain hänestä otettuja valokuvia ja pari miehen vanhemmilleen lahjaksi tekemää työtä (tyyliin puutyön pannualusta ja ekalla luokalla tehty liina). Anoppi ja appi itse keräävät kaikenlaista tavaraa ja romua, joita sitten innolla ilmestyy muillekin ja teille kuolinpesien läpikäynti on ollut oikea hamstraajan aarreaitta. Syksyn aikana on raahattu useita mattoja, lipasto, kaappeja, kirjoja (joista tuorein oli 1970-luvulta) ja sekalaista kodinpientavaraa, joiden joukossa oli yksi käyttökunnossa oleva vuoka, kaikki muu oli ruostunut, hajonnut, kulunut tai osia puuttui, joten käyttökelvoton. Kivaa sitten toimitella asioita eteenpäin, kun ei mahdu/ole tarvetta uusille asioille. 

Pehmolelut ja miniän ukon 20 vuotta vanhat lehtivuosikerrat ivat anopin haittana muttei uskalla niitä hävittääkään. Tuo pojalleen joka vou ne nyt hävittää ihan itse.

Minullakin on yksi vuosikerta 20 vuotta vanhoja lehtiä. Kysyin pojalta, vietkö lehtiroskikseen nuo? Ei, ei, anna olla tallessa, joskus katselen miten ala on edistynyt. ( Tietokonelehtiä, ja tieteen kuvalehtiä.)

Ihan tuollaista en ole kokenut, mutta uskon olevan raivostuttavaa. Minulle oli melkein liikaa jo se, kun olin tyhjentämässä omia lapsuuden aikaisia ja sivussa vähän vanhempienkin vanhoja tavaroita omakotitalosta yli 70-vuotiaiden vanhempien muuttaessa helpompaan asuntoon. Äitini tarttui lähes kaikkeen vanhaan roinaani korvalappustereoita ja c-kasetteja myöten, että ei saa hyviä tavaroita heittää pois. Yritin siinä hyvän matkaa yli nelikymppisenä selittää, että pois lähtee, kun ei niillä enää nykyään mitään tee, mutta ei - hän tiesi ja tunsi tämänkin tekniikka-asian paremmin. En tiedä kumpi oli uuvuttavampaa, päiväkausien fyysinen raivaaminen vai päiväkausia näiden opettavaisten luentojen kuunteleminen.

Ei sitä välejä haluaisi katkoa sen takia, että hänen tapansa välittää on lykätä aina jotain romua käteen. Eikä se romu hakemalla lopu, anopin talo on lattiasta kattoon tavaraa täynnä ja hän hakee kirppikseltä lisää. En vaan ymmärrä mikä käytöksen takana on. Vanhuudenhöperöys?

Ap

Kai se on jonkinlaista säästäväisyyttä ja toisaalta kuvitelmaa, että jotain mihin on rahaa laitettu kiinni, ei voi koskaan hävittää. Kaikenlaisen rojun haaliminen kun halavalla sai -mentaliteetillä on tätä samaa. 

Äitini lähti aikoinaan köyhistä oloista yhden pienen matkalaukun kanssa ja siinäkin vaiheessa, kun minä olin 70-luvulla jo syntynyt, oltiin niin köyhiä, että ikkunaverhoiksi piti ripustaa lakanoita, kun ei ollut rahaa verhoihin. Omalla työllään vanhemmat sitten saivat säästettyä ja järjestettyä meille hyvän elintason. Minä kasvoin 80-luvulla, jolloin kotien tavaramäärä suhteutettuna henkilömäärään moninkertaistui hetkessä. Kärjistäen meidän eromme on varmaankin siinä, että minä näen monella tavaralla käyttöiän, he näkevät ne jotenkin ikuisina investointeina. (Kuten vaikka ne korvalappustereot ja kasetit, olen sama kirjoittaja.)

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä välejä haluaisi katkoa sen takia, että hänen tapansa välittää on lykätä aina jotain romua käteen. Eikä se romu hakemalla lopu, anopin talo on lattiasta kattoon tavaraa täynnä ja hän hakee kirppikseltä lisää. En vaan ymmärrä mikä käytöksen takana on. Vanhuudenhöperöys?

Ap

Hamstraaminen on mielenterveyden häiriö. Anoppisi ei saa sitä hallintaan, ellei itse tiedosta tilannetta ja halua tehdä sille jotain. Ei helpota teidän asemaanne, mutta ehkä auttaa ymmärtämään paremmin anopin mieltä. Ei hän tee sitä tahallaan, teidän kiusaksenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoijilla luetun ymmärtäminen hakusessa, tavarasta kieltäydytään systemaattisesti ja laitetaan aina anopin mukana takaisin kotiin.

Ja sitten se romulaatikko löytyy piilotettuna kukkapenkin vierestä. Kun jos nyt kumminkin...

Ap

Ei mitään kieltäytymistä, vaan sanot, että vie ne itse roskiin. Sinne ne menevät ne reppuihin ja kukkapenkkeihinkin piilotetut. Roskiin, laitamme ne kaikki roskiin.

Mitä puolisosi on sanonut äidilleen? Vai onko tossu.

Mies sanoo äidilleen hyvinkin suorasti mielipiteensä. Ei hänkään kaipaa turhaa tavaraa. Yleensä anoppi alkaa jankuttaa, he kinaavat hetken ja anoppi myöntyy, mutta sitten se tavara eksyy lapsen reppuun.

Ap

Sinä kuule vedät nyt tästä sellaisen riidan aikaan anopin kanssa, että ei anoppi uskalla enää mitään antaa. Eli suutu. Huuda. Anna tulla kunnolla. 

Anoppi ei ilmeisesti uskalla laittaa miehesi/lapsensa vanhoja vaatteita kierrätykseen tai roskiin.  Päätä sinä miehesi kanssa mitä laitatte roskiin ja mitä kierrätykseen.   Turha ja tyhmää rakentaa asiasta riitaa.

Olen yli 70-kymppinen ja meilläkin on tavaraa joita en tarvitse en kuitenkaan ala systemaattisesti hävittämään.  Kun olen aikoinaan sitten poissa, niin voi tehdä tavaralle ihan mitä tahtoo.  En kuitenkaan hänen kotiinsa kuljeta mitään. Olen kyllä joistakin tauluista sanonut, että niillä on joitakin satasia  arvoa ja peili joka lienee 1700-1800 luvun vaihteesta.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei ilmeisesti uskalla laittaa miehesi/lapsensa vanhoja vaatteita kierrätykseen tai roskiin.  Päätä sinä miehesi kanssa mitä laitatte roskiin ja mitä kierrätykseen.   Turha ja tyhmää rakentaa asiasta riitaa.

Olen yli 70-kymppinen ja meilläkin on tavaraa joita en tarvitse en kuitenkaan ala systemaattisesti hävittämään.  Kun olen aikoinaan sitten poissa, niin voi tehdä tavaralle ihan mitä tahtoo.  En kuitenkaan hänen kotiinsa kuljeta mitään. Olen kyllä joistakin tauluista sanonut, että niillä on joitakin satasia  arvoa ja peili joka lienee 1700-1800 luvun vaihteesta.

Ymmärsin, että kyse on paljon muustakin kuin miehen vanhoista tavaroista. (Ja vanhojen lastenvaatteiden jemmaaminen on yleensä vanhempien eikä lapsen omaa aikaansaannosta.)

No olisihan toi helvetin ärsyttävää. Kieltäydytään ja sitten väkisin jemmaa jonnekkin. Jos ette saa sitä kuriin niin jossain vaiheessa kuppi kyllä kaatuu nurin. Ei tuollaista käytöstä jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä välejä haluaisi katkoa sen takia, että hänen tapansa välittää on lykätä aina jotain romua käteen. Eikä se romu hakemalla lopu, anopin talo on lattiasta kattoon tavaraa täynnä ja hän hakee kirppikseltä lisää. En vaan ymmärrä mikä käytöksen takana on. Vanhuudenhöperöys?

Ap

Ettei vaan olisi hamstraaja. Se on sairaus ja sille pitää tehdä jotain. Pistä mies asialle.

Järkyttävää käytöstä joiltakin anopeilta! Todella loukkaavaa. Mun anoppi ei ole ihan noin paha mutta aina kun käy meillä niin yrittää antaa jotain tavaraa. Yleensä pitää kieltäytyä koska on rajallista kuinka paljon kattiloita ja kulhoja yksi perhe tarvitsee, puhumattakaan kuinka paljon niitä mahtuu keittiön kaappeihin.

Oman miniäni kanssa toimin ihan toisin. Kun löydän vaikka kivan vaatteen lapselle tai jonkun esineen mikä voisi sopia heille niin AINA lähetän kuvan ja kysyn haluatteko. Ja miniä osaa kieltäytyä kohteliaasti jos esine ei miellytä.

Jotenkin hölmö sun pitää olla kun ylipäätään suostut tuollaiseen. Miten voi olla niin vaikeaa sanoa kaksikirjaiminen sana "EI"? Joo joo, varmaan sun mielestä parempi tossun alla kuin taivasalla mutta silti.

Vie takaisin anopille, tee samoin piilota lähtiessä johonkin pusikkoon tai anopin kylppäriin jne.

Jos kerran pystyy sanomaan anopille suoraan niin alkaisin puhumaan suureen ääneen, että anopilla on dementia ja pitää viedä lääkäriin kun ei kerran muista ettette halua tavaroita :D

Hoitokodilla kun vielä uhkailee niin saattaa säikähtää tarpeeksi..

Tämä on varautallistmaan sukupolvi kysymys ja samaa harrastaa omakin anoppi. Jos kylässä käydessä kieltäydytään ottamasta jotain mukaan, niin tavara tosiaan voi löytyä lapsen laukusta tai se on käyty seuraavana päivänä tuomassa meidän terassille tai ovenripaan

Huumorilla kai tämä täytyy ottaa. Muutama vuosi sitten pidettiin yhteistä kirppispöytää ja käytiin täydentämässä pöytää vuoropäivin. Ihmettelin että miten pöydässä on niin vähän myytävää ja myyntisaldo ei kuitenkaan ollut kovin suuri. Tavarat löytyivät anoppilan autotallista (Eihän näin hyvää tavaraa voi myydä). Appiukko kyseli myös, onko meillä mitään kaatopaikalle menevää kun oli menossa sinne jotain viemään. Annettiin joku vanha likainen ja kulunut rahi (ollut jo edesmenneen koiran alustana) sekä rikkinäinen hyllyllä mukaan. Seuraavalla kyläilyreissulla nämä löytyi anoppilan olohuoneesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä välejä haluaisi katkoa sen takia, että hänen tapansa välittää on lykätä aina jotain romua käteen. Eikä se romu hakemalla lopu, anopin talo on lattiasta kattoon tavaraa täynnä ja hän hakee kirppikseltä lisää. En vaan ymmärrä mikä käytöksen takana on. Vanhuudenhöperöys?

Ap

Hamstraaminen on mielenterveyden häiriö. Anoppisi ei saa sitä hallintaan, ellei itse tiedosta tilannetta ja halua tehdä sille jotain. Ei helpota teidän asemaanne, mutta ehkä auttaa ymmärtämään paremmin anopin mieltä. Ei hän tee sitä tahallaan, teidän kiusaksenne.

Hamstraaja hän onkin. Aina välillä mies käy hänen luonaan siivoamassa ja joka kerta saa tapella, mitä roskaa saa heittää pois. Se roska yritetään aina ensin antaa lapsille. Joku kumma siinä on, että roskiin ei voi laittaa.

Antamansa tavaran perään ei kyllä kysele. Varmaan unohtaa, mitä ryönää antoi viimeksi, kun on aina uutta annettavaa. Hänen luonaan käyminen on raskasta, kun suurin piirtein mitä vaan, mihin lapsi koskee, yritetään laittaa meidän mukaan. Viimeksi yritti tunkea mukaan silikonista kakkuvuokaa, kun lapsi sen jostain löysi ja hetken leikki sillä. Kun se niin tykkää siitä!

Ap