Mitä työkyvyn arvioinnissa tapahtuu?

Olen käsittänyt, että siellä mietitään työn kuormitustekijöitä ja mitä niille voisi tehdä. Mahdollisesti pohditaan osa-aikaisen sairausloman/osakuntoutustuen mahdollisuutta. Asetetaan askeleet parempaan jaksamiseen (konkreettiset toimenpiteet) ja niiden toteutumista arvioidaan seuraavassa tapaamisessa. Joissain tilanteissa voidaan pohtia käsittääkseni myös siirtoa toisiin työtehtäviin, vähemmän kuormittaviin.

Riippuu siitä minne instanssiin olet menossa. Itse olen käynyt kys:ssa poliklinikalla. Siihen kuului lääkärin käynti muistaakseni 60 min. 2-3 psykologin käyntiä, jossa tehtiin masennus- ja palikkatestejä. Sekä sosiaalityöntekijän luona käynti, joka varsinkin oli aivan huuhaata itse tiesin omat asiat paremmin kuin hän. Ei osannut sanoa etuusasioihin yhtään mitään. Käynti kokonaisuudessaan oli aivan turha. lääkäri mm. ehdotti opiskelua psykologiksi. No eipä se haitannut, kun oma hoitava lääkäri onneksi teki b-lausunnon, jolla pysyvä eläke sitten vuoden päästä myönnettiin eläkevakuutusyhtiöstä. Olen kuullut muutamalta muultakin, että aivan turhaa jos ei ole jotain muuta hoitavaa tahoa, mutta avoimin mielin ehdottomasti kannattaa mennä, mutta kannattaa tuoda oma näkemys esiin vrt. ehdotusta itselleni psykologiksi opiskelulle. (varsinkin, kun sinne linjalle vaan yliopistoon "mennään").

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan se on aivan turhaa hölinää. Pohjana oli kysely ja siitä terveydenhoitaja sitten katseli juttuja. Jos olet ylipainoinen, siitä mainitaan sinulle, samoin jos tupakoit tai käytät alkoholia jne.

Mitään sellaista, mitä et jo terveydestäsi/työkyvystäsi tietäisi, ei siellä tietenkään tule ilmi.

Samaan tapaan täyttä ajanhukkaa kuin kehityskeskustelu.

Näin juuri. Näihin hölynpölyihin kyllä riittää resursseja ihan loputtomasti. Rahaa ja aikaa.

Mun tuttavani oli yli kahdeksan vuotta tehnyt kunnalla toimistotyötä kunnes uusi esimies sanoi, ettei tule mitään. Kaveri ei ollut oppinut töitään kunnolla vaan kysyi muilta joka päivä samat asiat aina vaan uudestaan. Kuulemma normaalisti ne työt opitaan noin kahdessa viikossa, eikä perusasioita kysytä aina uudelleen joka päivä. Hänelle tehtiin työkyvynselvitys ja ilmeni, että hänellä ei ollut minkäänlaista oppimiskykyä, päättelykykyä tai töiden priorisointikykyä ja itseohjautuvuus oli nollissa. Kunnalla ei ollut tarjoa mitään suojatyöpaikkoja, joten kaverini irtisanottiin. Hän vei asian ammattiliiton avulla hallinto-oikeuteen ja hävisi juttunsa.

Yksityisellä olisi riittänyt pari viikkoa havaita asia mutta kunnalla melkein kymmenen vuotta. Ei kai ketään työnantajaa voi pakottaa pitämään työntekijää, joka ei kykene töihinsä ja suoraan sanottuna tekee pelkkää paskaa ja vahinkoa työnantajalle. Suomessa pitäisi pystyä helpommin päästä irti työntekijöistä, joista ei ole kuin vahinkoa työnantajalle.