Miten päästä eroon katkeruudesta?

Ja tuntuu hetken vähän helpommalta hengittää taas...



ap

Siitä et ainakaan saa hyvää mieltä itsellesi. Kostautuu myöhemmin. Luulisin että sinun yritettävä oppia näkemään hyvät puolet mitä miehen teot aiheuttivat. Eikö ollut hyvä et mokoma luuseri häipyi, olihan hän epärehellinen, valehteleva sika. Olisi ollut ikävää jos olisit tuhlannut vielä monia vuosia hänen takiaan.

Ja voishan niitä lapsiakin vähän ajatella, ettei vie kokonaan heiltä rakasta isiä.



Hanki itsellesi joku lemmenseikkailu niin lähtee turha katkeruus.

Sanonnan mukaanhan aika parantaa haavat.

Ensinnäkin on hyvä huomata, että olet katkera, mutta jos ajattelet heidän pilanneen elämäsi, niin sehän vaan jatkuu ja jatkuu niin kauan kuin olet katkera. On aika herätä elämän realiteetteihin ja vaihtaa sinunkin elämässä uusi sivu. Ajattele, että sinä et olisi petturimiestä halunnutkaan ja suuntaa elämäsi eteenpäin.



Mikäli lapsien tapaamisia lähdet hankaloittamaan, niin tulet kyllä luultavimmin hankaloittamaan kaikista eniten omaa ja lastesi elämää. Lapsien kehityksen kannalta on hyvä, että heillä on yhteydenpito isäänsä. Vaikka ei siltä tällä hetkellä tuntuisi, niin usko pois, että näin tulee olemaan, viimeistään sitten kun lapset ovat murrosiässä niin luultavasti tämä lapsien ja etävanhemman suhteen tukeminen kantaa hedelmää. Lisäksi sinun kanattaa ajatella omaa jaksamistakin. Yksinhuoltajana on todella hyvä, jos joskus saa vähän omaa hengähdystaukoa.



Hoida itsesi kuntoon, että saat taattua lapsillesi hyvän lapsuuden. Lapset kyllä aistivat äidin katkeruuden ja hekään eivät pääse erosta toipumaan ennen kuin sinä olet toipunut. Tee vaikka niin, että varaat esim. parisuhdeterapeutille, joka pitää myös yksilöterapiaa ajan niille ajoille, kun tiedät että lapset ovat isällään.

Mieshän teki törkeän tempun. Sinä SAAT olla katkera joten anna itsellesi lupa siihen.



Älä kuitenkaan anna lasten kärsiä tilanteesta...

Ei se tarkoita anteeksi antamista..

Kyllä sitä anteeksi antamistakin kannatta miettiä. Se on varmaa, että unohtaa ei voi, mutta anteeksi antaminen on toinen asia. Kunpa vaan ihmiset ymmärtäisivät että miten paljon katkeruus vie juuri heidän omaa energiaa ja heidän pienten lastensa energiaa. Kun antaa anteeksi ja hyväksyy tapahtuneen (se ei tarkoita että olisi sitä mieltä että pettäminen on ok, vaan että se ikävä tapahtuma on hyväksyttävä, että omalle kohdalle osui), jää niin paljon hyvää energiaa enemmän, jolla voi sitten tehdä vaikka mitä hyvää hyvänsä.

En käsitä miten me ikinä voidaan toimia yhdessä lasten hyväksi! Minun kunnioitus ja tietenkin luottamus tätä ihmistä kohtaan NOLLA. Miten pystyn niin tärkeään tehtävään kuin lasten kasvattamisen tekemään yhdessä tällaisen ihmisen kanssa?



Siksi mietin, olisiko helpompi tulla toimeen jos asuisimme kaukana toisistamme. Kyllähän lapset isäänsä näkisivät edelleen, harvemmin mutta pidempinä aikoina kerralla.



Silloin myös pääsisin siitä, että mies lupaa hakea päiväkodista, ei hae jne. Hankala elää näin paskan ihmisen " kanssa" .



ap

Sä et voi juosta tuota ongelmaa pakoon. On vaikea hyväksyä, että rakastamansa ihminen on muuttunut valehtelevaksi ja petturiksi, mutta sinun on se hyväksyttävä. Yritä ajatella, että hän ei enää pysty sinua pettämään ja valheilla ei ole sinulle niin suurta merkitystä. Suojele lapsia pettymyksiltä eli yritä saada tarkka systeemi miten tapaamiset sujuvat ja vaadi, että niistä pidetään kiinni. Mikäli tämä ei toimi, niin sitten sinun täytynee olla vain sellainen ettet juuri juttele lapsille etukäteen tapaamisista, etteivät he turhaan pety.

Valehdella, kiukutella ja olla inhottava. Epäreilua.



ap

Sinun ei tarvitse ymmärtää miehen huonoa käytöstä, mutta toisaalta se ei oikeuta sinua käyttäytymään huonosti. Ja viimeimmäksi tekemään huonoja päätöksiä lastesi kanssa.



Lisäksi sinun on tärkeää muistaa, että miehesi ei ole enää miehesi vaan ex miehesi ja exän tekoset eivät saa horjuttaa mieltäsi niin kovasti. Olet ihan velkaa sen lapsillesi, jotka tarvitsevat rauhallisen ja turvallisen kodin nyt, kun ero on ilmeisesti suht tuore.



Suosittelen edelleen, että hae itsellesi jostain apua ja yritä päästä asiasta yli. Sitä karkuun juoksemalla toiselle puolelle Suomea et pääse kuitenkaan karkuun katkeruutta, maailman epäreiluutta ja sitä, että sinulle on voitu tehdä näin. Julma totuus on, että maailma on epäreilu ja sinä et sille mahda. Ihminen haluaa uskoa, että rakas ihminen ei voi sentään noin epäreilu olla, mutta valitettavasti voi olla ja sitä asiaa on sinun katsottava silmiin. Mene surua kohti, puhu, puhu ja puhu, puhu ystäville, puhu ammattilaisille, sano itsellesi, että minua on petetty ja se ei tee minusta huonoa ihmistä, vaan pettäjässä on ollut se vika - parisuhteen viat kun eivät koskaan parane pettämällä. Mutta jos pettämisestä katkeroidun ja sen katkeruuden ilmapiirin tartutan lapsilleni heidän hädän keskellä, kun isi on muuttanut pois, niin silloin tehdään oikein karhunpalvelus lapsille. Älä moiti isiä lasten kuullen. Älä riitele lasten kuullen. Puhu lasten kanssa niin paljon kuin vain pystyt ja mitä he asiasta ymmärtävät. Anna heidän kokea surua isän menetykseen ja sanoita sitä.



Ole sinä se aikuinen, joka kantaa vastuun. Exäsi ei sitä ole ollut ja tuskin tulee olemaankaan koskaan. Sinun täytyy elää sen kanssa ja sinun täytyy nyt täyttää se lasten turvattomuus. Tuon ikäisen päässä voi pyöriä jopa ajatuksia, että kun kerran isi lähti, niin voikohan se äiti lähteä vaikka huomenna... Puhu siis myös lasten kanssa. Toisto on tärkeää, sitä kun asiaa tarpeeksi toistetaan, niin se alkaa muuttua lasten todellisuudeksi.

onhan tuossa järkeä, mutta on se edelleen epäreilua että toinen saa olla ihan vastuuton ja minun pitää olla sitä kahden edestä...



Mutta ymmärrän pointtisi :) Kiitos...



ap

Ajan kanssa temppuilut yleensä vähenevät (ei aina).

Olen suvusta jossa ihmiset ovat suunnilleen kuolleet katkeruuteensa elämättömän elämän jälkeen-en suosittele.



Tekisin näin;

-antaisin iteni tuntea kaikkia mahdollisia tunteita, niitä " alhaisiakin" niin paljon kuin sielu sietää. Koska eihän sun tarvitse hyväksyä sitä tekoa mitä sulle tehtiin, sehän oli väärin, törkeää, loukkaavaa, koko elämäsi ja luottamuksesi romahduttavaa. Sinun tulee hyväksyä se että sinulle on käynyt elämässä näin paskamaisesti. ja hyväksyä se että vihaat, tunnet katkeruutta, kai pelkoja jne.



ja jos sinulla ei ole tarpeeksi mahdollisuutta puhua esim ystävän kanssa, puhu ammatti-ihmiselle. (se ei ole niin mahdoton askel mitä kuvittelee.)



jonakin päivänä viha ja katkeruus alkaa hellittää ja alat tuntea surua siitä että olet joutunut menettämään niin paljon.



sitten jonakin päivänä ehkä ymmärrät hetken sinua vastaan rikkoneita ihmisiä. huomaat ehkä heidän kehittyneen. tai sitten huomaat vain itsesi kehittyneen...



Ja jonakin päivänä olet valmis antamaan heille anteeksi koskaeivät parempaan pystyneet. ja sen jälkeen sinulla onkin uusi elämä! Olet nimittäin kyennyt suureen kasvuun. Ja veikkaan että näillä main kuulet taas lintujen laulavan, nautit lapsistasi, katsot itseäsi peilistä tyytyväisenä.



Näin on. aikaahan oi kulua monta vuotta mutta ota piste tulevaisuudesta, kulje läpi kaikki paska. ja jätä muut siksi aikaa omaanarvoonsa. Tästähän kertovat monet hienot tarinat- taru sormusten herrastakin o tarina siitä miten mahdoton o mahdollista; miten pienet askeleet johdattavat suureen voittoon- kun vain tietää mitä kohti kulkee.



Toivon sulle rohkeutta ja onnea!

Toinen vaihtoehto on tosi huono. Usko itsees!





Lasten kautta ei kuulu käydä tästä prosessista mitään. heitä kohtaan sinun kuuluu olla vanhempi, äiti, joka suojelee heidän lapsuuttaan. Säästä siis voimas siihen.

Vierailija:

onhan tuossa järkeä, mutta on se edelleen epäreilua että toinen saa olla ihan vastuuton ja minun pitää olla sitä kahden edestä...

Mutta ymmärrän pointtisi :) Kiitos...

ap

Voit ap kuitenkin lohduttautua, ehkäpä vaikka sillä, että sikoja on naisissakin.

Nykyisen mieheni entinen vaimo aloitti rinnakkaissuhteen, kun esikoinen oli vuoden. Esikoisen jälkeen tuli vielä toinen lapsi. Mieheni ei ole varma, onko toinen lapsi edes hänen, vai onko se rakastajan.

Vielä tässä vaiheessa vaimo olisi halunnut kolmannen lapsen (kuopus oli 2v,), jotta olisi voinut jäädä kotiin hoitamaan lapsia, miehen kantaessa leivän taloon. Kolmatta lasta ei tullut. Vaimo ei suostunut harrastamaan seksiä aviomiehensä kanssa kuin toisen lapsen siittämisen aikoihin. Vaimon seksielämä toisen miehen kanssa oli suht aktiivista.

Vaimo kertoi käyvänsä harrastuksissa aina tiettyinä päivinä, mutta todellisuudessa kävi panemassa rakastajaa.

Miehelle hän oli kohtuuttoman illkeä. Mies tuli kotiin mahdollisimman aikaisin, hoiti talossa mm. imuroinnit, ruokaostokset ja ikkunanpesun (AINA). Vaimo ei KOSKAAN laittanut hänelle ruokaa, vain itselleen ja lapsille. Avioliiton viimeisinä vuosina hän ei edes puhunut miehelle.

Avioero tuli siitä syystä, että rinnakkaissuhde paljastui. Vaimo oli yrittänyt saada miestä hankkimaan tyttöystävän ja eron itselleen, mutta mies oli uskollinen. Mies ei suhteen ilmi tultuakaan halunnut eroa, vaan selvittää tilanteen, vaimo ei suostunut.

Eron tultua vaimolle jäi talo, lapset, säästöt, auto ja lahjaksi saadut astiastot.

itse päässeensä tilanteen ylitse ja kasvaneensa ihmisenä. Oman elämäni " romahduttaja" eli ex ei ole edennyt minnekään, hän on vieläkin yhtä keskenkasvuinen kuin meidän eromme aikoihin (kykenemätön ihmissuhteisiin, kykenemätön asioiden selvittämiseen).



Ensin tunsin itseni murskaavan surulliseksi, vihaiseksi ja petetyksi.



Sitten tunsin itseni kostonhimoiseksi. Jossain vaiheessa jälleen vain surulliseksi. Tämän jälkeen vahingoniloiseksi, koska itse olin jo päässyt monta askelta eteenpäin.



Nyt en jaksa olla vahingoniloinenkaan. Olen oikeastaan onnellinen ainakin siitä, että itselleni on käynyt hyvin. Minulla on ihana, rakastava mies ja olen oppinut puhumaan ongelmista ja asioista. Ehkä ilman kriisiä se ei olisi mahdollista?

Siis jos mies toimii epäasiallisesti, sille ei voi mitään. hänhän todnäk pakenee omia ongelmiaan ja pahija tekojaan. Mut se ei ole sun ongelma.



Mitä enemmän keskityt omaan ongelmaasi, eli kriisistä selviämiseen, sen vähemmän jäät kiinni lastesi isään. Koska jos odotat hänen muuttuvat tai tekevän jotain, hukkaat vaan energiaa.

On järkyttävän vaikeaa pysähtyä ja kääntää kurssi pois totutusta.



Pura tuskasi muualla, sillä jos pelaat tunteilla ja toinen tekee kiusaa olet jatkuvasti pulassa. Opettele hillitsemään tunteesi ja muuttamaan suhtautuminen asialliseksi. (pikkuhiljaa....) Ja jätä vastuu TÄYDELLISESTI lasten isälle hänen isyydestään. Jos vähääkään kannat vastuuta, hänen on helppo pitää sinun tunteita vallassaan.



On tasan hänen omaa valintaansa kuinka hyvä isä hän on. sinun kuuluu oikeesti huolehtia vain äitiydestäsi. Tähän virheeseen naiset niin usein sortuu. Eivät ymmärrä katkaista riippuvuutta ja luulevat ett heidän kuuluu tehdä sitä ja tätä jotta isi viittis olla isi. EI KUULU.

ja tuskin lakkaa koskaan tekemästä väärin. On onnikin, että sinun ei tarvitse elää hänen valheidensa kanssa. Nyt hänen puolisonsa saa ne osakseen. Sillä ongelmat ihmisestä ei katoa, vaikka hän vaihtaisi suhdetta kuin paitaa. Ongelmat ei katoa, ennen kuin ne kohtaa silmästä silmään.



Anteeksiantaminen on prosessi. Mutta sinun on tärkeätä antaa anteeksi, jotta et itse myrkyttyisi ja jotta katkeruus ei veisi sinun energiaasi, jota tarvitset yksinhuoltajana. Sillä katkeruus on kuluttavaa, kuluttaa ihmisen voimat ja voi jopa aiheuttaa lopulta sairauden.



Ajattele, että kaikki se mitä sinulle tapahtui, oli tarkoituskin tapahtua. Itse olen uskova ihminen ja tiedän, että kaikki meille tapahtuva on Jumalan jo kauan siitten suunnittelemaa hän johdattaa meitä omalla tiellämme. Jokaisella meistä on oma, ainutkertainen tie ja se mitä meistä tulee, sen tietää vain Jumala.



Lapsesi tarvitsevat yhteyttä isäänsä ja isä tarvitsee lapsiaan. Säännölliset tapaamiset on tärkeitä, jotta yhteys pysyisi yllä. Suhde lapsiin on aivan erilainen kuin suhde puolisoon, eikä lapsia saisi koskaan käyttää kiristysaseena. Joka toinen viikonloppu on kuitenkin varsin harvoin, ajattele, jos sinä saisit tavata lapsiasi vain joka toinen viikonloppu, miltä se sinusta tuntuisi.



Käytä tapaamisviikonloppu omien akkujesi lataamiseen. Paljon voimia sinulle, jotta pääsisit katkeruudestasi. Muista, että anteeksianto on prosessi, kuten Jeesus sanoi, anteeksi annetaan ei vaan kerran, vaan 77 kertaa, päivä päivältä päästät irti katkeruudestasi ja saat paljon valoa tilalle.