Eväät 6h junamatkalle
Facen yhdessä reissuryhmässä henkilö kysyy vinkkejä. Mukana teini ja pikku lapsi. Joku ehdottaa jopa kylmälaukkua jne mukaan. Siis eikö oikeasti tuota aikaa selviä vaikkapa yhdessä sämpylällä ja pillimehulla? Toivottavasti ei mitään haisevia lihapullia ynnä muita pakkaa mukaan ravintolavaunuun.
Kommentit (1015)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka mukavaa lapsena oli junamatkalla syödä eväitä. Jostain syystä tavalliset voileivät maistuivat junassa paljon paremmilta kuin muuten. Tämän keskustelun perusteella nykylapsilta halutaan kieltää tämäkin hupi. 6 tuntia junassa on lapselle todella pitkä aika ja jotain puuhaa siihen pitää keksiä. Muuten koko vaunullisen rauha on mennyttä. Tällaisen boomerin ohje nuoremmille: ottakaa se kiristävä pipo pois päästä ja relatkaa vähän. Ja eväät mukaan, niin ei se omakaan nälkäkiukku yllätä.
Ja mitään muuta tekemistä lapselle ei ole kun syöminen? Ja mikä ihmeen nälkäkiukku? Nälkä on ihan normaali tunne eikä siihen kuole. Varsinkaan kuudessa tunnissa.
Täällä ei kukaan ole sanonut, että lapsille ainoa tekeminen olisi syöminen. Kehittelit tuon omassa päässäsi. Nälkäkiukku on sitä, kun ihmisestä tulee kiukkunen, kun on nälkä. Toisilla verensokerinlasku aiheuttaa todella hankalan olon. Lapset wivät välttämättä pidä aitä kiukkuaan sisällään, jolloin koukustuu hekin, jotka muuten pitäisivät kiukun sisällään.
Tässä ketjussa tuntuvat kiukkuisilta kaikki, jotka ihmettelevät, miksi ihmiset eivät ole suosiolla syömättä tuntikausia, vaan ihan ottavat eväitäkin mukaan. Herää epäilys, että jos söisivät välillä, eivät olisi niin kiukkuisia niitä kohtaan, jotka syövät.Samaa tässä miettinyt, että nämä joita muiden syöminen tuntuu häiritsevän tosi paljon, ovat juuri näitä nälkäkiukku ihmisiä. Nälkäisenä kaikki ärsyttää, sitä ei vaan itse tajua. Ei se ole normaalia, että toisen ihmisen syöminen tai juominen tai ylipäätään olemassa oleminen ärsyttää. Jos muut ihmiset ärsyttävät, niin silloin kannattaa pitää huolta omasta riittävästä syömisestä, tulee paljon leppoisampi matka. Vaikka nälkään ei ehdi kuolemaan Suomen sisäisillä matkoilla, niin oma mieliala olisi parempi, kun pitäisi nälän poissa.
Itselläni nälkä on sellainen, että ensin sen tuntee ja sitten se tuntuu menevän ohi ja hyvin pärjää syömättä. Juuri tässä vaiheessa kiukku iskee päälle, itse sitä ei huomaa, mutta kumppani kyllä huomaa.
Ei ole olemassa mitään nälkäkiukkua. Hohhoijaa. Varo ettei verensokerisi putoa. Apuaaaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on älyttömyydessään hupaisa. Nälkäkiukkua, diabetesta ja aineenvaihduntakin hidastuu kun ei kuuteen tuntiin syö. Ristus. Ja jos ja kun joku sanoo ettei siihen kuole, on ihmisvihaaja ja syömishäiriöinen 😂
Just matkustin välillä Helsinki-Oulu, kukaan ei mässyttänyt eikä rouskuttanut mitään, ei meno- eikä tulomatkalla. Eli ihmeesti ne ihmiset selviää.Niin, en kyl näe noissa ongelmissa mitään hupaisaa. Todellisisa ongelmia, tai ainakin ikäviä tilanteita kohdalle sattuessaan. Ja lyön vetoa, et vaunullinen ihmisiä EI ollut syömättä välillä Oulu-Helsinki. Et ehkä kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, mutta se onkin sit toinen asia.
Ihan käsittämätöntä, miten niin perusasiasta, kuin syöminen jokun onnistuu tekemään tällaisen ongelman. Siis vieläpä toisten syömisistä!! Taitaa puuttua todelliset ongelmat omasta elämästä, tai sitten niitä ei kykene käsittelemään, kun muiden, maailman luonnollisimman asian, voi kääntää näin nurin!
Kamalaa, todella kamalaa ja voi olla vakavia seurauksia. Niin varmaan.
Vierailija kirjoitti:
AatunKrokotiili kirjoitti:
Junassa on kyllä ravintolavaunu tai ainakin myyntikärry. Ei mitään järkeä raahata omia eväitä mukaan. No mutta jotkut ottaa säilykkeitä mukaan etelämatkallekin
Miksi ei omi eväitä? Ei ne junassa myytävät ole aina kaikkien mieleen ja usein myös tuotteet loppu.
Se kiinnostaa, kun toisia niin ärsyttää se omalla paikalla syöminen, et koskeeko se ärsytys myös myyntikärrystä ostettua ruokaa? Vai vain se, että jollakulla on omia eväitä? Ja mitä jos ne eväät ostaa asemalta? Ovatko ne silti omiä, ärsyttäviä eväitä, vai melkein junaruokaa?
Se massutus, ryystäminen, hajut yms. ärsyttävät.
Vierailija kirjoitti:
banaania, täytetty patonki, mehua lapsille, proteiinijuoma ja itselle lisäksi 0,5 l konjakkipullo
Pillumehua lapsille!
Kokeilkaa nälkäkiukkuihmiset pössytellä ennen matkaa tai matkan aikana niin pysyy nälkä loitolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on älyttömyydessään hupaisa. Nälkäkiukkua, diabetesta ja aineenvaihduntakin hidastuu kun ei kuuteen tuntiin syö. Ristus. Ja jos ja kun joku sanoo ettei siihen kuole, on ihmisvihaaja ja syömishäiriöinen 😂
Just matkustin välillä Helsinki-Oulu, kukaan ei mässyttänyt eikä rouskuttanut mitään, ei meno- eikä tulomatkalla. Eli ihmeesti ne ihmiset selviää.Nyt tekisi ihan tämän ketjun innoittamana ostaa vaikkapa Hki-Oulu-Hki junaliput ihan vain mielenkiinnon vuoksi. Seurata porukoita, että missä vaiheessa ja miten pitkälle periodille eväät on otettu mukaan. Ja että mitä kaikkea eväskassista lötytyykään. Tarjotaanko muillekin (kuten parissakin kommentissa on mainittu jossain tehtävän)?
Onko vissypullossa kossua piilotettuna? Tekeekö konnari tarkastuksia ihmisten nestemäisiin eväisiin että mitä sieltä tosiasiallisesti löytyy? Onko vain vissyä?
Mitä siellä mummon termarissa on? Ettei vaan kovaa teetä?
Entä mikä on se eliitti joka syö ravintolavaunussa?
Täytyisi lähteä kaverin kanssa ja pistää vireille banaanibingo. Kumpi bonggaa Ouluun mentäessä useamman banaanin, on voittaja. Hesen aterian bongaamisesta 3 lisäpojoa. Voittajalle ölpät ravintolavaunussa paluumatkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka mukavaa lapsena oli junamatkalla syödä eväitä. Jostain syystä tavalliset voileivät maistuivat junassa paljon paremmilta kuin muuten. Tämän keskustelun perusteella nykylapsilta halutaan kieltää tämäkin hupi. 6 tuntia junassa on lapselle todella pitkä aika ja jotain puuhaa siihen pitää keksiä. Muuten koko vaunullisen rauha on mennyttä. Tällaisen boomerin ohje nuoremmille: ottakaa se kiristävä pipo pois päästä ja relatkaa vähän. Ja eväät mukaan, niin ei se omakaan nälkäkiukku yllätä.
Ja mitään muuta tekemistä lapselle ei ole kun syöminen? Ja mikä ihmeen nälkäkiukku? Nälkä on ihan normaali tunne eikä siihen kuole. Varsinkaan kuudessa tunnissa.
Ovatko kaikki negatiiviset tunteet aina ihan normaaleja? Nälästä sentään pääseen suht helposti eroon. Syömällä. Ne muut negatiiviset voivat sit olla hankalampia: katkeruus, ylimielisyys, paheksunta, kateus...toisen ihanista eväistä...
Av-raati on selkästi kehittymässä. Näin pitkälle päästiin tässäkin keskustelussa jo, kunnes kateuskortti nostettiin esiin. Joskus viitisen vuotta sitten kateuskortti oli jo 1-sivulla havaittavissa.
Ihanaa, oon siis kateellinen banaanin mässyttäjille, sen jälkeen kun olen itse käynyt syömässä kanasalaatin ja valkkarin sekä pikku jäden ravintolavaunussa. En tiennytkään, mutta nytpä tiedän :D . Siitähän se mun ärsytys johtuukin eikä siitä imelästä hajusta ja banaanin lussutusäänestä....
Tämä. Täällä syytetään eväiden arvostelijoita vihaisiksi, mutta kun keskustelua lukee, niin kyllä ne vihaisimmat kommentit tulevat näiltä evästelijöiltä. Minulla on oikeus syödä eväitäni blaa blaa blaa. Osuu arkaan paikkaan tuo jatkuva syöminen.
Jatkuva syöminen...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka mukavaa lapsena oli junamatkalla syödä eväitä. Jostain syystä tavalliset voileivät maistuivat junassa paljon paremmilta kuin muuten. Tämän keskustelun perusteella nykylapsilta halutaan kieltää tämäkin hupi. 6 tuntia junassa on lapselle todella pitkä aika ja jotain puuhaa siihen pitää keksiä. Muuten koko vaunullisen rauha on mennyttä. Tällaisen boomerin ohje nuoremmille: ottakaa se kiristävä pipo pois päästä ja relatkaa vähän. Ja eväät mukaan, niin ei se omakaan nälkäkiukku yllätä.
Ja mitään muuta tekemistä lapselle ei ole kun syöminen? Ja mikä ihmeen nälkäkiukku? Nälkä on ihan normaali tunne eikä siihen kuole. Varsinkaan kuudessa tunnissa.
Ovatko kaikki negatiiviset tunteet aina ihan normaaleja? Nälästä sentään pääseen suht helposti eroon. Syömällä. Ne muut negatiiviset voivat sit olla hankalampia: katkeruus, ylimielisyys, paheksunta, kateus...toisen ihanista eväistä...
Av-raati on selkästi kehittymässä. Näin pitkälle päästiin tässäkin keskustelussa jo, kunnes kateuskortti nostettiin esiin. Joskus viitisen vuotta sitten kateuskortti oli jo 1-sivulla havaittavissa.
Ihanaa, oon siis kateellinen banaanin mässyttäjille, sen jälkeen kun olen itse käynyt syömässä kanasalaatin ja valkkarin sekä pikku jäden ravintolavaunussa. En tiennytkään, mutta nytpä tiedän :D . Siitähän se mun ärsytys johtuukin eikä siitä imelästä hajusta ja banaanin lussutusäänestä....
En tiennyt, että edustat kaikkia ärsyyntyjiä tässä ketjussa. Tsori siitä!! Mutta laita nyt hyvä ihminen kuulokkeet korviisi ja maski naamalle, niin säästyt joltain noin kamalalta, kuin banaanin haju, ääntelystä puhumattakaan. Ymmärräthän, että se ongelma on nyt sinulla, ihanista kanasalaateista huolimatta. Et vaan voi sietää syömisen ääniä. Sille syndroomalle on joku ihan oikea nimikin. En nyt muista, mut kuuklaamalla löytyy. Et voi (tai aika epätoivoista joka tapauksessa) tehdä siitä kanssamatkustajien ongelmaa, et sull on tällainen hankaluus!
Ei ole ongelmaa mutta keskimääräisesti häiriinnyn mässyttäjistä kuten aika moni tässä ketjussa. Sitä lähinnä tulin kommentoimaan että kyse ei ole kateudesta.
- se salaattineiti
Eli monet kärsivät misofoniasta. Se on kyl ikävää.
Ja ethän sinä voi tietää, kuinka moni muu on kateellinen jonkun hyvistä eväistä. Ei kukaan sanonut, että kaikki ovat kateellisia.Toki voi löytyä joku kadehtijakin junassa. Mutta luulen että vähemmistönä kuitenkin. Ihmisten junaeväät on aika peruskauraa, juurikin banaanit, hedelmät, muhjuuntuneet voileivät, mehut, jugurtit, viilit... Jos joku mulle vaikka tarjoaisi omistaan jotain niin tuskimpa ottaisin. Aika harva varmaan ottaisi siivut jonkun toisen leivistä tai vaikkapa koko voileipääkään, saisi aika nälänhätä olla. Diabeetikkovaarillani oli aina sokerinpaloja hätäapuna mukana, muistan lapsuudesta. Ei mitään banaaniterttua. Helpompi kuljettaakin taskun pohjalla pari sokerinpalaa, ja taatusti säilyy.
Itse ajattelisin sen verran muitakin etten lumpsuttelisi menemään junassa tuollaisia häiritseviä eväitä. Enkä mitään kalatuotteita siksikään että pahasti kala-allergisille se on vakavampi juttu jos joku syö lähipenkissä kalaa. Kalahan on huonosti säilyvä elintarvikekin, eli sikälikin huono matkaeväs. Savukala toki säilyy paremmin mutta kiltit ihmiset, älkää tuoko savukalaa junaan.
Aiemmin oli röökivaunut, pitäisikö oikeasti nyt olla eväsvaunut, kaikki voittaa!
Enpä usko, että kukaan sulle edes muhjuuntunutta voileipää tarjoaa. Eipä ole tapana nykyään. Ennen oli toisin. Ikinä en ole haistanut kenenkään syövän savukalaa, tai yleensä mitään, mikä ärsyttäisi nenää. Jännä juttu, et vedotaan siihen tässä keskustelussa, et joku saattais syödä jotain ärsyttävää. Mutta harvempi kertonut kokemuksiaan niistä.
Niin kauan, kuin junavaunuissa saa syödä, kannattaa sitä omaa sietorajaa kehittää. Kiukkuset ihmiset levittää kiukkua, vaikka yrittäisivät pitää kiukkunsa sisällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva hurauttaa 6 tunnin ajomatkaakaan ilman pysähdystä jolloin käydään vessassa ja syödään jotain. Miksi junamatka olisi eri?
???
Aina kun olen mennyt täihin erooppaan autolla niin Yhdellä istumalla on kyllä menty 22h - 28h
Ainoastaan autolle olen antanut lisää meno ainetta. Samalla pysähdyksellä olen myös pissannut.
******
Syöminen väsyttää ja pissahätä pitää hereillä
No kuulut niihin harvoihin sit. Mut todella pelottavaa, että liikenteessä on kuskeja, jotka eivät mitään suuhunsa pistä vuorokauteen!! Ajaessamme pohjoiseen sen 14h, syömme kerran ruokaa ja toisen kerran kahvilla. Ja ne kyllä piristää ja pitää valppaana!! Oot kyl riski liikenteessä.
Riku Visainen kirjoitti:
Matkustaminen ja epämukavuuden sietäminen on oppimis- ja tottumiskysymys.
Kun itse pystyn ajamaan pitkät matkat ja matkustajana istumaan lennoilla 10-12 tuntiakin, niin toinen taas tuskastuu kolmen tunnin lentomatkaan tai tarvitsee tauon jo alle kahden tunnin automatkalle. Kompromissit kuuluvat yhdessä matkustamiseen ja niitä tarvitsee sietää, jos aikoo seurueessa matkustaa. Jos taas matkustaa yksin, niin tauot ottaa, jos haluaa. Jos ei halua, niin perille pääsee nopeammin.
Sama koskee ruokailua. Ravintolassa on kiva syödä, kun joku muu maksaa ja myös ajaa. Itse en kunnon lounaan tai etenkään päivällisen päälle viitsisi lähteä ajamaan mitään useamman tunnin taipaletta. Toisaalta itse tehdyt eväät pitävät kustannukset alhaalla ja eväät ovat mieluisat ja juuri omalle maulle sopivat. Voileipää voi haukata ajaessaankin ja välillä pullosta hörpätä kostuketta päälle, kunhan sen tekee turvallisesti ilman kohtuutonta riskinottoa liikenteessä. Apukuskista on tässä nimensä mukaisesti iso apu.
Eikö maalaisjärkeä voisi käyttää tässä, kuten monessa muussakin asiassa ja jättää se herkästi pahastuminen ja mielensä pahoittaminen muille. Sietokynnystä voisi nykyään kehittää ihan itse kukin. Eväspaperit rapisee ja jokun herkkueväät tuoksuvat toisille ja toisille taas haisevat. Julkisilla matkustaessa joutuu väkisinkin tinkimään omasta rauhastaan ja oikeudestaan hallita koko kulkuvälineen matkustamon ääni- ja hajusinfoniaa.
Hyvä kannanotto! Elämme nykyään aika hajuttomassa maailmassa. Kaikki alkaa olla aika steriiliä. Ennen junamatkustuskin oli paljon värikkäämpää ja meluisampaa. Vessat haisivat käytäville asti, aina oli muutama öykkäröivä humalainen. Usein döfiksen kera. Tupakansavua ja hajua. Silloin makkaraiset eväsleivät se ihan pienin paha. En kyl kaipaa niitä aikoja muuten, kuin siinä, että ihmiset valittivat paljon vähemmän mitättömistä asioista. Humalaisiakin siedettiin, jos eivät syliin ryysineet tai mekkaloineet liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka mukavaa lapsena oli junamatkalla syödä eväitä. Jostain syystä tavalliset voileivät maistuivat junassa paljon paremmilta kuin muuten. Tämän keskustelun perusteella nykylapsilta halutaan kieltää tämäkin hupi. 6 tuntia junassa on lapselle todella pitkä aika ja jotain puuhaa siihen pitää keksiä. Muuten koko vaunullisen rauha on mennyttä. Tällaisen boomerin ohje nuoremmille: ottakaa se kiristävä pipo pois päästä ja relatkaa vähän. Ja eväät mukaan, niin ei se omakaan nälkäkiukku yllätä.
Ja mitään muuta tekemistä lapselle ei ole kun syöminen? Ja mikä ihmeen nälkäkiukku? Nälkä on ihan normaali tunne eikä siihen kuole. Varsinkaan kuudessa tunnissa.
Täällä ei kukaan ole sanonut, että lapsille ainoa tekeminen olisi syöminen. Kehittelit tuon omassa päässäsi. Nälkäkiukku on sitä, kun ihmisestä tulee kiukkunen, kun on nälkä. Toisilla verensokerinlasku aiheuttaa todella hankalan olon. Lapset wivät välttämättä pidä aitä kiukkuaan sisällään, jolloin koukustuu hekin, jotka muuten pitäisivät kiukun sisällään.
Tässä ketjussa tuntuvat kiukkuisilta kaikki, jotka ihmettelevät, miksi ihmiset eivät ole suosiolla syömättä tuntikausia, vaan ihan ottavat eväitäkin mukaan. Herää epäilys, että jos söisivät välillä, eivät olisi niin kiukkuisia niitä kohtaan, jotka syövät.Samaa tässä miettinyt, että nämä joita muiden syöminen tuntuu häiritsevän tosi paljon, ovat juuri näitä nälkäkiukku ihmisiä. Nälkäisenä kaikki ärsyttää, sitä ei vaan itse tajua. Ei se ole normaalia, että toisen ihmisen syöminen tai juominen tai ylipäätään olemassa oleminen ärsyttää. Jos muut ihmiset ärsyttävät, niin silloin kannattaa pitää huolta omasta riittävästä syömisestä, tulee paljon leppoisampi matka. Vaikka nälkään ei ehdi kuolemaan Suomen sisäisillä matkoilla, niin oma mieliala olisi parempi, kun pitäisi nälän poissa.
Itselläni nälkä on sellainen, että ensin sen tuntee ja sitten se tuntuu menevän ohi ja hyvin pärjää syömättä. Juuri tässä vaiheessa kiukku iskee päälle, itse sitä ei huomaa, mutta kumppani kyllä huomaa.
Ei ole olemassa mitään nälkäkiukkua. Hohhoijaa. Varo ettei verensokerisi putoa. Apuaaaa!
Sinullako ei lapsia? Tai sit ovat erilaisia, kuin omani. Ihan todellinen ongelma oli hänen kanssaan se, jos ruokailuväli oli liian pitkä. Tämä asia käsiteltiin lääkäriä myöten. Siinä tilanteessa eivät kärsineet vain tämä lapsi ja me vanhemmat. Sitä huutoraivoa joutui kuuntelemaan myös mahdolliset kanssamatkustajat. Ja tältä kaikelta vältyttiin, kun annettiin sopivin väliajoin ruokaa. Tästä nyt sit jollain ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AatunKrokotiili kirjoitti:
Junassa on kyllä ravintolavaunu tai ainakin myyntikärry. Ei mitään järkeä raahata omia eväitä mukaan. No mutta jotkut ottaa säilykkeitä mukaan etelämatkallekin
Miksi ei omi eväitä? Ei ne junassa myytävät ole aina kaikkien mieleen ja usein myös tuotteet loppu.
Se kiinnostaa, kun toisia niin ärsyttää se omalla paikalla syöminen, et koskeeko se ärsytys myös myyntikärrystä ostettua ruokaa? Vai vain se, että jollakulla on omia eväitä? Ja mitä jos ne eväät ostaa asemalta? Ovatko ne silti omiä, ärsyttäviä eväitä, vai melkein junaruokaa?Se massutus, ryystäminen, hajut yms. ärsyttävät.
Sit ei ole elämä helppoa ei. Ärsyttääkö samat asiat ravintolassa? Kotikeittiössä?
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa nälkäkiukkuihmiset pössytellä ennen matkaa tai matkan aikana niin pysyy nälkä loitolla.
Se pysyy poissa myös syömällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli nyt elävästi mieleen se keskustelu että mitä eväitä risteilylle mukaan. Jengi raahas hytteihinsä mikroja ja kahvinkeittimiä. Jollain oli tapana ottaa mukaan perhepizza millä pärjäsi koko risteilyn. Itse jäisin mielummin kotiin kun lähtisin tollaselle retkelle.
Sepä. Edes nuorena ja pee aana en ottanut mitään ruokia tai voikkosia laivalle. Sipsit laivan myymälästä, jotkut ranskalaiset kahvilassa, karkkeja, siinä se. Toki juomaan meni markkoja sitten mutta jotkut kämäiset eväät, ei!
Nyt viiskymppisenä sitten vähän kalliimmat ruuat laivalla. A la carte tai buffet. Mutta voikkosia ei edelleenkään.
Olis ne voikkoset olleet aika paljon fiksummat eväät, kuin lastut, ranskalaiset ja karkit.
Jos lähtee 1 tai 2 yön risteilylle kesällä (tai koska vaan mutta kesällä on risteilysesonki) niin eipä houkuttele eikä houkutellut silloinkaan syödä eilisiä tai toissapäiväisiä muhineita leipiä. Kinkut, juustot, rasva.. Eihän ne säily.
En ihmette jengin matkaripuleita.
En asunut satamakaupungissa. Sanotaan jos vaikka Jyväskylästä lähtee Helsinkiin lähteäkseen risteileen on voikkoset jo samana iltana hytin uumenissa todella lähmäiset. Mieluummin ne sipsit ym.Entisenä hotellisiivoojana: että ärsytti kun ihmiset toi ruokia ja sotki huoneet, ja baarikaappi jota oli käytetty jääkaappina, oli hirveässä kunnossa juuri kaikkien ruokien jälkeen.
Hese, kebab, savukala, grillimättö, jugurtit, banaania, limut ja maidot kaatuneena ja valuneena. Voitteko kuvitella sen sotkun ja usein oli ihan perheitä, ei mitään ryyppy porukoita. Huoneen siivoukseen käytettävä aika todella lyhyt, että melkein itku pääsi.
Jos ei ole varaa syödä ulkona, niin älkää lähtekö matkalle. Ja minkä juupelin takia ne heset ja kebut pitää tuoda huoneeseen ja siellä sotkea kuin sikalauma. Näinkö opetetaan lapsille tapoja? Onko hesessäkin paikan päällä syöminen jo liia snobimaista eliitin kotkotusta?
Me ei ehditä ravintolaan syömään matkalla. 😂 Aina puhutaan, että nyt käydään rauhassa syömässä, tänään on aikaa, ja lopputulos on se, että (kun on ensin päivä eletty eväillä, että ehditään nähdä ja kokea) toinen aikuinen hakee illalla noutosapuskat jostain sillä aikaa, kun toinen uittaa lapset hotellin uima-altaassa. Mut ei siellä huoneessa sotketa, vaan pidetään tarkka huoli, että ruoka on siististi syötävää ja että lapset syö pöydän ääressä. Jos vaikka leivästä jää murusia, ne siivotaan pois ja roskat pannaan roskikseen. Koskaan ei ole meidän jäljiltä jäänyt jääkaappi tai mikro sotkuiseksi tai muutakaan sotkua. Eikä ne ravintolasta mukaan otetut ruuat ole sen halvempia kuin paikan päällä syödyt, että sinänsä rahasta tämä ei ole kiinni.
Hyvä jos olette siistejä noutoruokienne kanssa, mutta tiesittehän että hotellin uima-allasta ei ole tarkoitettu pesuun vaan uimiseen. Pesu tapahtuu suihkussa, ja sitten vasta uima-altaaseen. Toki suomalaiset tämän keskimäärin haltsaavatkin aika hyvin. Näin pienenä hienosäätöohjeena.
ps. eikö se ole inhottavaa kun en hese/kebabroskat haisee roskiksessa?
Ensinnäkin, mistä päättelin, että lasten uittamiseen ei kuulu peseytyminen?
Toisekseen, mistä päättelin, että ruoka on Heseä tai kebabia? Meillä on ollut tapana syödä "oikeaa ruokaa".
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on älyttömyydessään hupaisa. Nälkäkiukkua, diabetesta ja aineenvaihduntakin hidastuu kun ei kuuteen tuntiin syö. Ristus. Ja jos ja kun joku sanoo ettei siihen kuole, on ihmisvihaaja ja syömishäiriöinen 😂
Just matkustin välillä Helsinki-Oulu, kukaan ei mässyttänyt eikä rouskuttanut mitään, ei meno- eikä tulomatkalla. Eli ihmeesti ne ihmiset selviää.
Kysymyshän ei ole sen junamatkan ajan selviämisestä, vaan yleensä siitä, että junassa istutaan pääasiassa paikallaan ja on lupoaikaa syödä. Useimmiten kuitenkin siitä junalla ihan oikeasti jatketaan matkaa jonnekin, ja on ihan sulaa hulluutta olla reissussa ja istuttuaan ensin junassa 6 tuntia siirtyä ravintolaan istumaan ja odottamaan ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka mukavaa lapsena oli junamatkalla syödä eväitä. Jostain syystä tavalliset voileivät maistuivat junassa paljon paremmilta kuin muuten. Tämän keskustelun perusteella nykylapsilta halutaan kieltää tämäkin hupi. 6 tuntia junassa on lapselle todella pitkä aika ja jotain puuhaa siihen pitää keksiä. Muuten koko vaunullisen rauha on mennyttä. Tällaisen boomerin ohje nuoremmille: ottakaa se kiristävä pipo pois päästä ja relatkaa vähän. Ja eväät mukaan, niin ei se omakaan nälkäkiukku yllätä.
Ja mitään muuta tekemistä lapselle ei ole kun syöminen? Ja mikä ihmeen nälkäkiukku? Nälkä on ihan normaali tunne eikä siihen kuole. Varsinkaan kuudessa tunnissa.
Ovatko kaikki negatiiviset tunteet aina ihan normaaleja? Nälästä sentään pääseen suht helposti eroon. Syömällä. Ne muut negatiiviset voivat sit olla hankalampia: katkeruus, ylimielisyys, paheksunta, kateus...toisen ihanista eväistä...
Av-raati on selkästi kehittymässä. Näin pitkälle päästiin tässäkin keskustelussa jo, kunnes kateuskortti nostettiin esiin. Joskus viitisen vuotta sitten kateuskortti oli jo 1-sivulla havaittavissa.
Ihanaa, oon siis kateellinen banaanin mässyttäjille, sen jälkeen kun olen itse käynyt syömässä kanasalaatin ja valkkarin sekä pikku jäden ravintolavaunussa. En tiennytkään, mutta nytpä tiedän :D . Siitähän se mun ärsytys johtuukin eikä siitä imelästä hajusta ja banaanin lussutusäänestä....
Tämä. Täällä syytetään eväiden arvostelijoita vihaisiksi, mutta kun keskustelua lukee, niin kyllä ne vihaisimmat kommentit tulevat näiltä evästelijöiltä. Minulla on oikeus syödä eväitäni blaa blaa blaa. Osuu arkaan paikkaan tuo jatkuva syöminen.
Heh, kaiken voi halutessaan ymmärtää, ihan miten haluaa ja tahallinen väärinymmärrys on taitolaji. Kiukkusia ovat olleet lähinnä ne, jotka toisten evästelyä kauhistelevat. Ja siis ymmärrettävästi, kun onhan se ihan ärsyttävää, että jotkut kehtaavat tehdä olonsa mukavaksi...itse en ole matkustanut junalla kymmeneen vuoteen, mutta edelleen oon sitä mieltä, että kaikilla oikeus eväisiin.
Just edellä joku kilaroi banaanin hajusta...
Jospa vähän tarkentaisin asiaa. Meitä on monenlaisia ihmisiä, jotka kaikki pyrkivät tekemään junamatkansa mukavaksi.
1) junasyöpöt, joilla on omat eväät. He kokevat tämän mukavaksi.
2) Junassa syömättömät ihmiset. He kokevat mukavaksi olonsa ilman syömisiä. Ovat syöneet ennen tahi jälkeen junamatkan.
3) Ravintolavaunussa syövät. He kokevat matkansa ja olonsa mukavaksi kun syövät ravintolavaunussa.
Mutta ryhmän 2 ja 3 edustajat häiriintyvät näistä banaanin mukeltajista etc. Hyvänen aika, joku mainitsi tonnaripurkinkin, mieluummin nyt sitten vaikka se banaani. Tuolla tonnarillahan hajun ja äänen lisäksi todella helposti sotkee sen penkinkin, ne nesteet valuvat herkästi. Vai käyvätkö avaamassa purkin vessassa ja valuttamassa roskiin ne liemet ennen nauttimista?
Kellään ei ole tullut mieleen vielä junaimettäjät, mutta nämä oletettavasti ovat häviävän pieni ryhmä?
Tonnikalasalaatti suoraa purkista on kätevä eväs. Säilykepurkissa siis tonnikala, kasviksia ja mausteet. Nam. Helppo myös junassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka mukavaa lapsena oli junamatkalla syödä eväitä. Jostain syystä tavalliset voileivät maistuivat junassa paljon paremmilta kuin muuten. Tämän keskustelun perusteella nykylapsilta halutaan kieltää tämäkin hupi. 6 tuntia junassa on lapselle todella pitkä aika ja jotain puuhaa siihen pitää keksiä. Muuten koko vaunullisen rauha on mennyttä. Tällaisen boomerin ohje nuoremmille: ottakaa se kiristävä pipo pois päästä ja relatkaa vähän. Ja eväät mukaan, niin ei se omakaan nälkäkiukku yllätä.
Ja mitään muuta tekemistä lapselle ei ole kun syöminen? Ja mikä ihmeen nälkäkiukku? Nälkä on ihan normaali tunne eikä siihen kuole. Varsinkaan kuudessa tunnissa.
Täällä ei kukaan ole sanonut, että lapsille ainoa tekeminen olisi syöminen. Kehittelit tuon omassa päässäsi. Nälkäkiukku on sitä, kun ihmisestä tulee kiukkunen, kun on nälkä. Toisilla verensokerinlasku aiheuttaa todella hankalan olon. Lapset wivät välttämättä pidä aitä kiukkuaan sisällään, jolloin koukustuu hekin, jotka muuten pitäisivät kiukun sisällään.
Tässä ketjussa tuntuvat kiukkuisilta kaikki, jotka ihmettelevät, miksi ihmiset eivät ole suosiolla syömättä tuntikausia, vaan ihan ottavat eväitäkin mukaan. Herää epäilys, että jos söisivät välillä, eivät olisi niin kiukkuisia niitä kohtaan, jotka syövät.Samaa tässä miettinyt, että nämä joita muiden syöminen tuntuu häiritsevän tosi paljon, ovat juuri näitä nälkäkiukku ihmisiä. Nälkäisenä kaikki ärsyttää, sitä ei vaan itse tajua. Ei se ole normaalia, että toisen ihmisen syöminen tai juominen tai ylipäätään olemassa oleminen ärsyttää. Jos muut ihmiset ärsyttävät, niin silloin kannattaa pitää huolta omasta riittävästä syömisestä, tulee paljon leppoisampi matka. Vaikka nälkään ei ehdi kuolemaan Suomen sisäisillä matkoilla, niin oma mieliala olisi parempi, kun pitäisi nälän poissa.
Itselläni nälkä on sellainen, että ensin sen tuntee ja sitten se tuntuu menevän ohi ja hyvin pärjää syömättä. Juuri tässä vaiheessa kiukku iskee päälle, itse sitä ei huomaa, mutta kumppani kyllä huomaa.
Ei ole olemassa mitään nälkäkiukkua. Hohhoijaa. Varo ettei verensokerisi putoa. Apuaaaa!
Sinullako ei lapsia? Tai sit ovat erilaisia, kuin omani. Ihan todellinen ongelma oli hänen kanssaan se, jos ruokailuväli oli liian pitkä. Tämä asia käsiteltiin lääkäriä myöten. Siinä tilanteessa eivät kärsineet vain tämä lapsi ja me vanhemmat. Sitä huutoraivoa joutui kuuntelemaan myös mahdolliset kanssamatkustajat. Ja tältä kaikelta vältyttiin, kun annettiin sopivin väliajoin ruokaa. Tästä nyt sit jollain ongelma?
Mä oon 43 ja mulla iskee tarpeeksi pitkällä ruokavälillä nälkäkiukku. Esim. jos on töissä ollut ohuet eväät ja joutuu käymään kaupassa kotimatkalla, on sellainen olo, että voisi purra pään poikki noin joka toiselta tampiolta, jotka on tiellä kaupassa. Toki, koska oon 43, osaan pitää tämän kiukun itselläni.
Mun puolesta kukin saa syödä mitä haluaa. Eihän se kuitenkaan kauan kestä eikä mua ruoan tuoksut ärsytä. Se sen sijaan v*tuttaa ettei ihmiset osaa kusta sinne pönttöön.
Jep. Ja ne äidin tekemät kerrosvoileivätkään eivät olleet mitään vaatimattomia läpysköitä. Ne oli tehty ranskanleivästä ja välissä oli joko suolalihaa tai sitten luostarimeetvurstia, joka on siis ohutta ja iso viipaleista ja siis yksi viipale riitti koko leivän alalle. Lisäksi oli piparjuuri-punajuurisalaattia tai italiansalaattia, oikea salaatinlehti, joskus maustekurkkua. Leivässä oli yleensä useampi kerros, kolme leipäviipaletta. Tai joskus äiti oli ostanut kokonaisen grillatun kanan ja rintalihoista viipaloinut leipien täytteeksi kanaa, ja jättänyt koivet meille lapsille syötäväksi vielä erikseen. Ai että. Ja tämä kaikki siis 1970-luvulla.