Koirasta luopuminen?
Olen alkanut vakavissani harkita tätä. En tahtoisi luopua rakkaasta koirasta, mutta vaihtoehdot ovat vähissä. Tilanteesta kärsimme me omistajat enkä usko, että koira elää tällä hetkellä parasta elämäänsä, vaikka saakin rakkautta, ruokaa, aktiviteetteja...
Koira on aikuinen. Koira tuli meille ystävältäni josta valitettavasti aika jätti. Tuolloin annetut vaihtoehdot olivat a) koira piikille tai b) jollekin ystäväni tutulle, ja ystäväni toive olimme me. Halusin antaa koiralle vielä mahdollisuuden ja sen mitä koiraa silloin tunsin, kyseessä on herttainen tapaus. Oli ollut meillä useasti hoidossa eikä mitään ongelmia.
Aika pian meille kotiutumisen jälkeen kuitenkin selvisi, että koira on lähes kouluttamaton. Yrittää jatkuvasti olla pomo taloudessa eikä aina ymmärrä yksinkertaisimpiakaan käskyjä. Edellisessä kodissa sai siis ilmeisesti "elää kuin pellossa". On myös paljastunut todella kovaääniseksi, minkä pelkään häiritsevän naapureita.
Ollaan yritetty kaikkemme jo vuoden ajan. Kouluttajalta olen saanut paljon hyviä neuvoja ja toteuttanut ja toistanut niitä. Olen hakenut ympäriinsä tietoa keinoista mitä vielä tehdä. Oikein mitään edistystä ei ole tapahtunut. Voimat ovat lopussa ja koirakin varmasti turhautunut. Olen kuullut, että voi olla lähes mahdotonta kouluttaa aikuinen koira uusiksi. Sattuu ajatus luopumisesta sillä koira on rakas ja koen pettäväni ystäväni jos luovutan.
Uskon, että koira pärjäisi parhaiten ehkä yksinelävän, paljon kotona viihtyvän ihmisen kanssa, joka kykenee antamaan lähes kaiken huomionsa koiralle ja jolla olisi aikaa ja kärsivällisyyttä itsepäiselle koiralle. Sitä en sitten tiedä, että kuinka moni on halukas ottamaan koiran, jolla on ongelmia tottelevaisuuden kanssa ja joka on todella huomionkipeä eli sen suhteen vaativa. On kuitenkin todella ihmisrakas ja tykätty koira. Ongelmat tulevat esiin vasta sitten kun koira on kotiutunut ja yrittää ottaa johtajan paikan.
Kehen kannattaisi olla yhteydessä ja mistä aloittaisin? Koirasta ei ole olemassa mitään virallisia alkuperäisiä papereita. Sen tiedän, että edesmennyt ystäväni sai sen pentuna joltain kaveriltaan epävirallisesti. Koira on fyysisesti terve, ainoa ongelma tällä hetkellä ovat nuo kouluttamattomuudesta johtuvat käytösongelmat.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minkälaisia nämä käytöshaasteet ihan konkreettisesti ovat? Et maininnut kuin haukkumisen. Jos kyse ei ole aggressiosta, uusi koti löytyy taatusti nopeasti. Jos ei ole puhdasrotuinen, niin sitten ei rotujärjestöstä ole apua. Facebookissa on ryhmiä kodinvaihtajille, myös pinseriryhmään voi tarjota.
No pari esimerkkiä; koira ei tottele käskyjä vaan yrittää aina haastaa. Ei aina ymmärrä edes mitä "istu" tarkoittaa. Kerran kieltäessä syömään ihmisen lautaselta pissasi alleen. Kerran vastaavassa tilanteessa yritti näykkäistä miestä. On kuulemma myös joskus yrittänyt purra kissaa kun kissa on mennyt sitä nuuskimaan. Aina kun hoidossa on ollut jopa pidempiäkin aikoja, kaikki on mennyt hyvin. Ei ole yrittänyt haastaa kissaa, vaan ovat nukkuneet samalla sohvalla lähellä toisiaan jne.
Kaikki tämä mielestäni viittaa siihen, ettei ole tottunut käskyihin ja hämmentyy tai jopa ahdistuu niistä. Alkuun ajateltiin, että se on vain eroahdistusta ja uuteen kotiin totuttelua. Nyt on kuitenkin kulunut jo vuosi, eikä yrityksistä huolimatta koiran käytös ole juuri muuttunut parempaan. Koira saa huomiota, mutta ei siedä käskyjä. Haluaa olla se joka määrää. AP
Ei se halua teitä määrätä, vaan se ei ymmärrä, mitä siltä halutaan. Kuka tahansa ahdistuisi sellaisesta.
Niin, se ei ymmärrä mitä siltä halutaan, koska sitä ei ole koskaan edellisessä kodissa käsketty tai koulutettu. Se on tottunut olemaan se, joka päättää, saa tehdä mitä lystää ja määrää tahdin. Nyt kun tilanne ei ole enää sama, se hämmentyy ja ahdistuu kun sitä yritetään kouluttaa ja asettaa rajat. Koira on laumaeläin ja tarvitsee johtajan, ja jos koira on tottunut itse olemaan se johtaja, tietysti se hämmentyy kun ei yhtäkkiä 10 vuoden jälkeen saakaan olla johtaja.
No siis koiraa voi kouluttaa myös uudessa kodissa, en oikein ymmärrä miten se vanha koti tähän liittyy. Ei niille ole mitään ikärajaa, missä uuden oppiminen estyy. Mutta työlästähän se tietysti on, ihan kuten pennunkin kanssa.
Ehdottomasti koiralle uusi koti jos ei sovi teille. Mielestäni ihmiset kärvistelee ihan turhaan lemmikkien kanssa. Aina omistaja ja koira eivät sovi toisilleen ja silloin koiran pitää lähteä. Ja jos on oikein ongelmainen koira niin ei kannata kiertoon laittaa vaan päästää seuraavaan elämään. Miehen veljellä koira, joka on satunnaisesti agressiivinen vieraita kohtaan. Inhottava ja pelottava koira, jos olisi oma laittaisin pois päiviltä. Hänellä myös toinen koira, joka on ihana ja miellyttävä sellainen kun koiran kuuluu olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minkälaisia nämä käytöshaasteet ihan konkreettisesti ovat? Et maininnut kuin haukkumisen. Jos kyse ei ole aggressiosta, uusi koti löytyy taatusti nopeasti. Jos ei ole puhdasrotuinen, niin sitten ei rotujärjestöstä ole apua. Facebookissa on ryhmiä kodinvaihtajille, myös pinseriryhmään voi tarjota.
No pari esimerkkiä; koira ei tottele käskyjä vaan yrittää aina haastaa. Ei aina ymmärrä edes mitä "istu" tarkoittaa. Kerran kieltäessä syömään ihmisen lautaselta pissasi alleen. Kerran vastaavassa tilanteessa yritti näykkäistä miestä. On kuulemma myös joskus yrittänyt purra kissaa kun kissa on mennyt sitä nuuskimaan. Aina kun hoidossa on ollut jopa pidempiäkin aikoja, kaikki on mennyt hyvin. Ei ole yrittänyt haastaa kissaa, vaan ovat nukkuneet samalla sohvalla lähellä toisiaan jne.
Kaikki tämä mielestäni viittaa siihen, ettei ole tottunut käskyihin ja hämmentyy tai jopa ahdistuu niistä. Alkuun ajateltiin, että se on vain eroahdistusta ja uuteen kotiin totuttelua. Nyt on kuitenkin kulunut jo vuosi, eikä yrityksistä huolimatta koiran käytös ole juuri muuttunut parempaan. Koira saa huomiota, mutta ei siedä käskyjä. Haluaa olla se joka määrää. AP
Ja on muka: "On kuitenkin todella ihmisrakas ja tykätty koira."
Puree ja näykkii = ei ole turvallinen koira eikä ihmisrakas, älä kauppaa sitä näillä termeillä.
Vierailija kirjoitti:
Pinserityyppinen kodinvaihtajakoira sopisi hyvin aikuisille, koirakokeneille omakotitaloon maaseudulle. Rotu ollut alunperin "yleiskoira" saksalaisilla maatiloilla. Toimii vahtikoirana, seurakoirana, kuului aikaisemmin myös palveluskoirarotuihin. Tarvitsee paljon aktiviista tekemistä.
Mielestäni (yhden pinserin kokemuksella) helposti koulutettava, älykäs, herkkä, vähähaukkuinen (osaa kyllä susiulvonnan ja erilaisia pihinöitä ja vikinöitä). Kiintyy vahvasti omaan "laumaansa", miinuksena juurikin eroahdistus.
Joo, voi kun koira olisi alunperinkin koulutettu, niin varmasti tilanne olisikin ihan eri. On kyllä osoittautunut todella haastavaksi yrittää kouluttaa aikuista, lähes kouluttamatonta koiraa. Tosiaan edes ammattiavusta ei ole ollut liiemmin apua. :( AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minkälaisia nämä käytöshaasteet ihan konkreettisesti ovat? Et maininnut kuin haukkumisen. Jos kyse ei ole aggressiosta, uusi koti löytyy taatusti nopeasti. Jos ei ole puhdasrotuinen, niin sitten ei rotujärjestöstä ole apua. Facebookissa on ryhmiä kodinvaihtajille, myös pinseriryhmään voi tarjota.
No pari esimerkkiä; koira ei tottele käskyjä vaan yrittää aina haastaa. Ei aina ymmärrä edes mitä "istu" tarkoittaa. Kerran kieltäessä syömään ihmisen lautaselta pissasi alleen. Kerran vastaavassa tilanteessa yritti näykkäistä miestä. On kuulemma myös joskus yrittänyt purra kissaa kun kissa on mennyt sitä nuuskimaan. Aina kun hoidossa on ollut jopa pidempiäkin aikoja, kaikki on mennyt hyvin. Ei ole yrittänyt haastaa kissaa, vaan ovat nukkuneet samalla sohvalla lähellä toisiaan jne.
Kaikki tämä mielestäni viittaa siihen, ettei ole tottunut käskyihin ja hämmentyy tai jopa ahdistuu niistä. Alkuun ajateltiin, että se on vain eroahdistusta ja uuteen kotiin totuttelua. Nyt on kuitenkin kulunut jo vuosi, eikä yrityksistä huolimatta koiran käytös ole juuri muuttunut parempaan. Koira saa huomiota, mutta ei siedä käskyjä. Haluaa olla se joka määrää. AP
Ja on muka: "On kuitenkin todella ihmisrakas ja tykätty koira."
Puree ja näykkii = ei ole turvallinen koira eikä ihmisrakas, älä kauppaa sitä näillä termeillä.
Huoh. Koira on ihmisrakas, tykkää huomiosta ja läheisyydestä. Tutustuu mielellään uusiin ihmisiin. Mutta kun tutustuu ja tottuu uuteen kotiin, yrittää vanhaan tapaansa jämentää ja olla pomo. Tätä eivät koiran kanssa vaan hetken aikaansa viettäneet tiedä, emme mäkään tienneet kunnes vasta kun koira meille kotiutui. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minkälaisia nämä käytöshaasteet ihan konkreettisesti ovat? Et maininnut kuin haukkumisen. Jos kyse ei ole aggressiosta, uusi koti löytyy taatusti nopeasti. Jos ei ole puhdasrotuinen, niin sitten ei rotujärjestöstä ole apua. Facebookissa on ryhmiä kodinvaihtajille, myös pinseriryhmään voi tarjota.
No pari esimerkkiä; koira ei tottele käskyjä vaan yrittää aina haastaa. Ei aina ymmärrä edes mitä "istu" tarkoittaa. Kerran kieltäessä syömään ihmisen lautaselta pissasi alleen. Kerran vastaavassa tilanteessa yritti näykkäistä miestä. On kuulemma myös joskus yrittänyt purra kissaa kun kissa on mennyt sitä nuuskimaan. Aina kun hoidossa on ollut jopa pidempiäkin aikoja, kaikki on mennyt hyvin. Ei ole yrittänyt haastaa kissaa, vaan ovat nukkuneet samalla sohvalla lähellä toisiaan jne.
Kaikki tämä mielestäni viittaa siihen, ettei ole tottunut käskyihin ja hämmentyy tai jopa ahdistuu niistä. Alkuun ajateltiin, että se on vain eroahdistusta ja uuteen kotiin totuttelua. Nyt on kuitenkin kulunut jo vuosi, eikä yrityksistä huolimatta koiran käytös ole juuri muuttunut parempaan. Koira saa huomiota, mutta ei siedä käskyjä. Haluaa olla se joka määrää. AP
Ei se halua teitä määrätä, vaan se ei ymmärrä, mitä siltä halutaan. Kuka tahansa ahdistuisi sellaisesta.
Niin, se ei ymmärrä mitä siltä halutaan, koska sitä ei ole koskaan edellisessä kodissa käsketty tai koulutettu. Se on tottunut olemaan se, joka päättää, saa tehdä mitä lystää ja määrää tahdin. Nyt kun tilanne ei ole enää sama, se hämmentyy ja ahdistuu kun sitä yritetään kouluttaa ja asettaa rajat. Koira on laumaeläin ja tarvitsee johtajan, ja jos koira on tottunut itse olemaan se johtaja, tietysti se hämmentyy kun ei yhtäkkiä 10 vuoden jälkeen saakaan olla johtaja.
No siis koiraa voi kouluttaa myös uudessa kodissa, en oikein ymmärrä miten se vanha koti tähän liittyy. Ei niille ole mitään ikärajaa, missä uuden oppiminen estyy. Mutta työlästähän se tietysti on, ihan kuten pennunkin kanssa.
Tietysti se vanha koti ja opitut tavat vaikuttavat ja liittyvät. Jos vuodessa ei edes ammattiavun kanssa mitään tulosta tule, kyllähän se kertoo jotain koiran totutuista tavoista ja vaikeudesta oppia uusia tapoja?
Ei ole iästä kiinni että koira oppii olemaan. Vaan kouluttamisen laadusta. Eroahdistus on haastavaa.
Itselle kuulostaa siltä, että ette ole vielä ihan päässeet sisään koirankoulutukseen. Koira stressaantuu, jos se kokee, että joutuu päättämään. Ei se siitä nauti. Todella selkeät ja johdonmukaiset ohjeet luovat koiralle turvallisuuden tunnetta.
Koiran pitäisi kyllä olla aidosti haluttu, että jaksaisi kouluttaa. Vuosi on lyhyt aika isäntänsä/emäntänsä menettäneelle koiralle.
Koirat ovat todella mukautuvaisia. Niiden käytös usein muuttuu sen mukaan, kenen hoidossa ovat. Jos koiraa tulkitsee liikaa ihmismäisesti, menee metsään. Koira ei pomota, jos se kokee olevansa turvassa ja luottaa omistajaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minkälaisia nämä käytöshaasteet ihan konkreettisesti ovat? Et maininnut kuin haukkumisen. Jos kyse ei ole aggressiosta, uusi koti löytyy taatusti nopeasti. Jos ei ole puhdasrotuinen, niin sitten ei rotujärjestöstä ole apua. Facebookissa on ryhmiä kodinvaihtajille, myös pinseriryhmään voi tarjota.
No pari esimerkkiä; koira ei tottele käskyjä vaan yrittää aina haastaa. Ei aina ymmärrä edes mitä "istu" tarkoittaa. Kerran kieltäessä syömään ihmisen lautaselta pissasi alleen. Kerran vastaavassa tilanteessa yritti näykkäistä miestä. On kuulemma myös joskus yrittänyt purra kissaa kun kissa on mennyt sitä nuuskimaan. Aina kun hoidossa on ollut jopa pidempiäkin aikoja, kaikki on mennyt hyvin. Ei ole yrittänyt haastaa kissaa, vaan ovat nukkuneet samalla sohvalla lähellä toisiaan jne.
Kaikki tämä mielestäni viittaa siihen, ettei ole tottunut käskyihin ja hämmentyy tai jopa ahdistuu niistä. Alkuun ajateltiin, että se on vain eroahdistusta ja uuteen kotiin totuttelua. Nyt on kuitenkin kulunut jo vuosi, eikä yrityksistä huolimatta koiran käytös ole juuri muuttunut parempaan. Koira saa huomiota, mutta ei siedä käskyjä. Haluaa olla se joka määrää. AP
Ei se halua teitä määrätä, vaan se ei ymmärrä, mitä siltä halutaan. Kuka tahansa ahdistuisi sellaisesta.
Niin, se ei ymmärrä mitä siltä halutaan, koska sitä ei ole koskaan edellisessä kodissa käsketty tai koulutettu. Se on tottunut olemaan se, joka päättää, saa tehdä mitä lystää ja määrää tahdin. Nyt kun tilanne ei ole enää sama, se hämmentyy ja ahdistuu kun sitä yritetään kouluttaa ja asettaa rajat. Koira on laumaeläin ja tarvitsee johtajan, ja jos koira on tottunut itse olemaan se johtaja, tietysti se hämmentyy kun ei yhtäkkiä 10 vuoden jälkeen saakaan olla johtaja.
No siis koiraa voi kouluttaa myös uudessa kodissa, en oikein ymmärrä miten se vanha koti tähän liittyy. Ei niille ole mitään ikärajaa, missä uuden oppiminen estyy. Mutta työlästähän se tietysti on, ihan kuten pennunkin kanssa.
Tietysti se vanha koti ja opitut tavat vaikuttavat ja liittyvät. Jos vuodessa ei edes ammattiavun kanssa mitään tulosta tule, kyllähän se kertoo jotain koiran totutuista tavoista ja vaikeudesta oppia uusia tapoja?
Niin siis tottakai kannattaa etsiä uutta kotia, jos tuntuu ettei koiran kanssa elämisestä tule mitään. Mutta jos niitä olisi mahdotonta kouluttaa uudessa kodissa, niin eihän kukaan niitä ottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole iästä kiinni että koira oppii olemaan. Vaan kouluttamisen laadusta. Eroahdistus on haastavaa.
Itselle kuulostaa siltä, että ette ole vielä ihan päässeet sisään koirankoulutukseen. Koira stressaantuu, jos se kokee, että joutuu päättämään. Ei se siitä nauti. Todella selkeät ja johdonmukaiset ohjeet luovat koiralle turvallisuuden tunnetta.
Koiran pitäisi kyllä olla aidosti haluttu, että jaksaisi kouluttaa. Vuosi on lyhyt aika isäntänsä/emäntänsä menettäneelle koiralle.
Koirat ovat todella mukautuvaisia. Niiden käytös usein muuttuu sen mukaan, kenen hoidossa ovat. Jos koiraa tulkitsee liikaa ihmismäisesti, menee metsään. Koira ei pomota, jos se kokee olevansa turvassa ja luottaa omistajaan.
Eikös se mainittu jo että koiran ei ole annettu päättää ja näyttää hermostuvan siitä. Jos aiemmin on aina saanut päättää (mikä ei saisi olla tilanne) ja nyt ei saakaan niin sitten turhautuu siitä. Vuosi on toki lyhyt aika, mutta uudet omistajat eivät edes ole vieraita ja uusia tälle koiralle, vaan vanhoja tuttuja joihin on jo tottunut ja luottanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minkälaisia nämä käytöshaasteet ihan konkreettisesti ovat? Et maininnut kuin haukkumisen. Jos kyse ei ole aggressiosta, uusi koti löytyy taatusti nopeasti. Jos ei ole puhdasrotuinen, niin sitten ei rotujärjestöstä ole apua. Facebookissa on ryhmiä kodinvaihtajille, myös pinseriryhmään voi tarjota.
No pari esimerkkiä; koira ei tottele käskyjä vaan yrittää aina haastaa. Ei aina ymmärrä edes mitä "istu" tarkoittaa. Kerran kieltäessä syömään ihmisen lautaselta pissasi alleen. Kerran vastaavassa tilanteessa yritti näykkäistä miestä. On kuulemma myös joskus yrittänyt purra kissaa kun kissa on mennyt sitä nuuskimaan. Aina kun hoidossa on ollut jopa pidempiäkin aikoja, kaikki on mennyt hyvin. Ei ole yrittänyt haastaa kissaa, vaan ovat nukkuneet samalla sohvalla lähellä toisiaan jne.
Kaikki tämä mielestäni viittaa siihen, ettei ole tottunut käskyihin ja hämmentyy tai jopa ahdistuu niistä. Alkuun ajateltiin, että se on vain eroahdistusta ja uuteen kotiin totuttelua. Nyt on kuitenkin kulunut jo vuosi, eikä yrityksistä huolimatta koiran käytös ole juuri muuttunut parempaan. Koira saa huomiota, mutta ei siedä käskyjä. Haluaa olla se joka määrää. AP
Ei se halua teitä määrätä, vaan se ei ymmärrä, mitä siltä halutaan. Kuka tahansa ahdistuisi sellaisesta.
Niin, se ei ymmärrä mitä siltä halutaan, koska sitä ei ole koskaan edellisessä kodissa käsketty tai koulutettu. Se on tottunut olemaan se, joka päättää, saa tehdä mitä lystää ja määrää tahdin. Nyt kun tilanne ei ole enää sama, se hämmentyy ja ahdistuu kun sitä yritetään kouluttaa ja asettaa rajat. Koira on laumaeläin ja tarvitsee johtajan, ja jos koira on tottunut itse olemaan se johtaja, tietysti se hämmentyy kun ei yhtäkkiä 10 vuoden jälkeen saakaan olla johtaja.
No siis koiraa voi kouluttaa myös uudessa kodissa, en oikein ymmärrä miten se vanha koti tähän liittyy. Ei niille ole mitään ikärajaa, missä uuden oppiminen estyy. Mutta työlästähän se tietysti on, ihan kuten pennunkin kanssa.
Tietysti se vanha koti ja opitut tavat vaikuttavat ja liittyvät. Jos vuodessa ei edes ammattiavun kanssa mitään tulosta tule, kyllähän se kertoo jotain koiran totutuista tavoista ja vaikeudesta oppia uusia tapoja?
Niin siis tottakai kannattaa etsiä uutta kotia, jos tuntuu ettei koiran kanssa elämisestä tule mitään. Mutta jos niitä olisi mahdotonta kouluttaa uudessa kodissa, niin eihän kukaan niitä ottaisi.
Sitä tässä pelkäänkin, että koiran mahdollinen uuteen kotiin luovuttaminen aiheuttaisi sille kamalasti stressiä. Meidät kuitenkin tuntee pitkältä ajalta entuudestaan ja on tosiaan ollut pidempiäkin aikoja hoidossa. Jos ja kun se ei ole meidänkään kanssa oppinut kouluttamista edes ammattiavun kanssa, niin oppiikohan sitten ihan täysin vieraidenkaan kanssa jotka eivät yhtään tunne koiraa 😔 AP
Ei tuollaista koiraa kannata laittaa kiertoon, se on julma kohtalo sille. Näitä ihmisten sössimiä koirapoloja on maa pullollaan ja se vain lisää niiden kärsimystä, että niitä heitetään aina vain uuteen kotiin traumatisoitumaan lisää.
Kanna vastuusi ja lopeta koira, se on ainoa inhimillinen teko jos et itse sen kanssa pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minkälaisia nämä käytöshaasteet ihan konkreettisesti ovat? Et maininnut kuin haukkumisen. Jos kyse ei ole aggressiosta, uusi koti löytyy taatusti nopeasti. Jos ei ole puhdasrotuinen, niin sitten ei rotujärjestöstä ole apua. Facebookissa on ryhmiä kodinvaihtajille, myös pinseriryhmään voi tarjota.
No pari esimerkkiä; koira ei tottele käskyjä vaan yrittää aina haastaa. Ei aina ymmärrä edes mitä "istu" tarkoittaa. Kerran kieltäessä syömään ihmisen lautaselta pissasi alleen. Kerran vastaavassa tilanteessa yritti näykkäistä miestä. On kuulemma myös joskus yrittänyt purra kissaa kun kissa on mennyt sitä nuuskimaan. Aina kun hoidossa on ollut jopa pidempiäkin aikoja, kaikki on mennyt hyvin. Ei ole yrittänyt haastaa kissaa, vaan ovat nukkuneet samalla sohvalla lähellä toisiaan jne.
Kaikki tämä mielestäni viittaa siihen, ettei ole tottunut käskyihin ja hämmentyy tai jopa ahdistuu niistä. Alkuun ajateltiin, että se on vain eroahdistusta ja uuteen kotiin totuttelua. Nyt on kuitenkin kulunut jo vuosi, eikä yrityksistä huolimatta koiran käytös ole juuri muuttunut parempaan. Koira saa huomiota, mutta ei siedä käskyjä. Haluaa olla se joka määrää. AP
Ei se halua teitä määrätä, vaan se ei ymmärrä, mitä siltä halutaan. Kuka tahansa ahdistuisi sellaisesta.
Niin, se ei ymmärrä mitä siltä halutaan, koska sitä ei ole koskaan edellisessä kodissa käsketty tai koulutettu. Se on tottunut olemaan se, joka päättää, saa tehdä mitä lystää ja määrää tahdin. Nyt kun tilanne ei ole enää sama, se hämmentyy ja ahdistuu kun sitä yritetään kouluttaa ja asettaa rajat. Koira on laumaeläin ja tarvitsee johtajan, ja jos koira on tottunut itse olemaan se johtaja, tietysti se hämmentyy kun ei yhtäkkiä 10 vuoden jälkeen saakaan olla johtaja.
No siis koiraa voi kouluttaa myös uudessa kodissa, en oikein ymmärrä miten se vanha koti tähän liittyy. Ei niille ole mitään ikärajaa, missä uuden oppiminen estyy. Mutta työlästähän se tietysti on, ihan kuten pennunkin kanssa.
Tietysti se vanha koti ja opitut tavat vaikuttavat ja liittyvät. Jos vuodessa ei edes ammattiavun kanssa mitään tulosta tule, kyllähän se kertoo jotain koiran totutuista tavoista ja vaikeudesta oppia uusia tapoja?
Niin siis tottakai kannattaa etsiä uutta kotia, jos tuntuu ettei koiran kanssa elämisestä tule mitään. Mutta jos niitä olisi mahdotonta kouluttaa uudessa kodissa, niin eihän kukaan niitä ottaisi.
Sitä tässä pelkäänkin, että koiran mahdollinen uuteen kotiin luovuttaminen aiheuttaisi sille kamalasti stressiä. Meidät kuitenkin tuntee pitkältä ajalta entuudestaan ja on tosiaan ollut pidempiäkin aikoja hoidossa. Jos ja kun se ei ole meidänkään kanssa oppinut kouluttamista edes ammattiavun kanssa, niin oppiikohan sitten ihan täysin vieraidenkaan kanssa jotka eivät yhtään tunne koiraa 😔 AP
Todennäköisesti huolesi ovat ihan turhia. Koira ei kuulosta erityisen vaikealta, ja koirakokenut ihminen varmasti pärjää sen kanssa. Kodinvaihtostressi ei kestä muutamaa viikkoa pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole iästä kiinni että koira oppii olemaan. Vaan kouluttamisen laadusta. Eroahdistus on haastavaa.
Itselle kuulostaa siltä, että ette ole vielä ihan päässeet sisään koirankoulutukseen. Koira stressaantuu, jos se kokee, että joutuu päättämään. Ei se siitä nauti. Todella selkeät ja johdonmukaiset ohjeet luovat koiralle turvallisuuden tunnetta.
Koiran pitäisi kyllä olla aidosti haluttu, että jaksaisi kouluttaa. Vuosi on lyhyt aika isäntänsä/emäntänsä menettäneelle koiralle.
Koirat ovat todella mukautuvaisia. Niiden käytös usein muuttuu sen mukaan, kenen hoidossa ovat. Jos koiraa tulkitsee liikaa ihmismäisesti, menee metsään. Koira ei pomota, jos se kokee olevansa turvassa ja luottaa omistajaan.
Meillä on ollut ammattiapua mukana tässä prosessissa. Ammattilaisetkin sanoneet, että noin iäkkään koiran opettaminen uusille tavoille voi olla lähes mahdotonta. Onhan se ymmärrettävää ja varmasti haastavaa oppia aikuisena asioita joita edes pienenä ei ole opetettu laisinkaan.
Kaikkeni olen tehnyt ja koira todellakin on rakas, ei sitä muuten oltaisi edes otettu. Yrityksen puutteesta tässä siis ei ainakaan ole kyse. Kärsivällisesti ollaan noudattatettu ammattilaisten ohjeita nyt jo vuoden ajan ja hyvinkin selkein, johdonmukaisin ja rutiininomaisin ohjein. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minkälaisia nämä käytöshaasteet ihan konkreettisesti ovat? Et maininnut kuin haukkumisen. Jos kyse ei ole aggressiosta, uusi koti löytyy taatusti nopeasti. Jos ei ole puhdasrotuinen, niin sitten ei rotujärjestöstä ole apua. Facebookissa on ryhmiä kodinvaihtajille, myös pinseriryhmään voi tarjota.
No pari esimerkkiä; koira ei tottele käskyjä vaan yrittää aina haastaa. Ei aina ymmärrä edes mitä "istu" tarkoittaa. Kerran kieltäessä syömään ihmisen lautaselta pissasi alleen. Kerran vastaavassa tilanteessa yritti näykkäistä miestä. On kuulemma myös joskus yrittänyt purra kissaa kun kissa on mennyt sitä nuuskimaan. Aina kun hoidossa on ollut jopa pidempiäkin aikoja, kaikki on mennyt hyvin. Ei ole yrittänyt haastaa kissaa, vaan ovat nukkuneet samalla sohvalla lähellä toisiaan jne.
Kaikki tämä mielestäni viittaa siihen, ettei ole tottunut käskyihin ja hämmentyy tai jopa ahdistuu niistä. Alkuun ajateltiin, että se on vain eroahdistusta ja uuteen kotiin totuttelua. Nyt on kuitenkin kulunut jo vuosi, eikä yrityksistä huolimatta koiran käytös ole juuri muuttunut parempaan. Koira saa huomiota, mutta ei siedä käskyjä. Haluaa olla se joka määrää. AP
Ei se halua teitä määrätä, vaan se ei ymmärrä, mitä siltä halutaan. Kuka tahansa ahdistuisi sellaisesta.
Niin, se ei ymmärrä mitä siltä halutaan, koska sitä ei ole koskaan edellisessä kodissa käsketty tai koulutettu. Se on tottunut olemaan se, joka päättää, saa tehdä mitä lystää ja määrää tahdin. Nyt kun tilanne ei ole enää sama, se hämmentyy ja ahdistuu kun sitä yritetään kouluttaa ja asettaa rajat. Koira on laumaeläin ja tarvitsee johtajan, ja jos koira on tottunut itse olemaan se johtaja, tietysti se hämmentyy kun ei yhtäkkiä 10 vuoden jälkeen saakaan olla johtaja.
No siis koiraa voi kouluttaa myös uudessa kodissa, en oikein ymmärrä miten se vanha koti tähän liittyy. Ei niille ole mitään ikärajaa, missä uuden oppiminen estyy. Mutta työlästähän se tietysti on, ihan kuten pennunkin kanssa.
Tietysti se vanha koti ja opitut tavat vaikuttavat ja liittyvät. Jos vuodessa ei edes ammattiavun kanssa mitään tulosta tule, kyllähän se kertoo jotain koiran totutuista tavoista ja vaikeudesta oppia uusia tapoja?
Niin siis tottakai kannattaa etsiä uutta kotia, jos tuntuu ettei koiran kanssa elämisestä tule mitään. Mutta jos niitä olisi mahdotonta kouluttaa uudessa kodissa, niin eihän kukaan niitä ottaisi.
Sitä tässä pelkäänkin, että koiran mahdollinen uuteen kotiin luovuttaminen aiheuttaisi sille kamalasti stressiä. Meidät kuitenkin tuntee pitkältä ajalta entuudestaan ja on tosiaan ollut pidempiäkin aikoja hoidossa. Jos ja kun se ei ole meidänkään kanssa oppinut kouluttamista edes ammattiavun kanssa, niin oppiikohan sitten ihan täysin vieraidenkaan kanssa jotka eivät yhtään tunne koiraa 😔 AP
Todennäköisesti huolesi ovat ihan turhia. Koira ei kuulosta erityisen vaikealta, ja koirakokenut ihminen varmasti pärjää sen kanssa. Kodinvaihtostressi ei kestä muutamaa viikkoa pidempään.
Koirakokenut ihminen varmasti pärjää, kun edes ammattiauttaja eli koirakokenut ei ole pystynyt auttamaan? Kodinvaihtostressi ei kestä muutamaa viikkoa pidempään, vaikka tässä koira vuodenkin jälkeen edelleen hämmentyy uusista tavoista?
Ja nyt herää tähän päivään. Koira ei ole ottamassa mitään paikkaa koira ei ole halua olla "pomo". Koira koulutetaan, vanhakin koira palkitsemalla ja jättämällä huomiotta huono käytös kokonaan. Ja kyseessä on koira joka ei ymmärrä jos ei ole saanut haistella edesmennyttä omistajaansa siinä vaiheessa kun hän on siirtynyt ajasta ikuisuuteen, miksei pääse enää kotiin. Ja kyllä tuommoisen ajattelumallin omaavilla niin kuin sinä, on parempi ollakin ilman koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minkälaisia nämä käytöshaasteet ihan konkreettisesti ovat? Et maininnut kuin haukkumisen. Jos kyse ei ole aggressiosta, uusi koti löytyy taatusti nopeasti. Jos ei ole puhdasrotuinen, niin sitten ei rotujärjestöstä ole apua. Facebookissa on ryhmiä kodinvaihtajille, myös pinseriryhmään voi tarjota.
No pari esimerkkiä; koira ei tottele käskyjä vaan yrittää aina haastaa. Ei aina ymmärrä edes mitä "istu" tarkoittaa. Kerran kieltäessä syömään ihmisen lautaselta pissasi alleen. Kerran vastaavassa tilanteessa yritti näykkäistä miestä. On kuulemma myös joskus yrittänyt purra kissaa kun kissa on mennyt sitä nuuskimaan. Aina kun hoidossa on ollut jopa pidempiäkin aikoja, kaikki on mennyt hyvin. Ei ole yrittänyt haastaa kissaa, vaan ovat nukkuneet samalla sohvalla lähellä toisiaan jne.
Kaikki tämä mielestäni viittaa siihen, ettei ole tottunut käskyihin ja hämmentyy tai jopa ahdistuu niistä. Alkuun ajateltiin, että se on vain eroahdistusta ja uuteen kotiin totuttelua. Nyt on kuitenkin kulunut jo vuosi, eikä yrityksistä huolimatta koiran käytös ole juuri muuttunut parempaan. Koira saa huomiota, mutta ei siedä käskyjä. Haluaa olla se joka määrää. AP
Ei se halua teitä määrätä, vaan se ei ymmärrä, mitä siltä halutaan. Kuka tahansa ahdistuisi sellaisesta.
Niin, se ei ymmärrä mitä siltä halutaan, koska sitä ei ole koskaan edellisessä kodissa käsketty tai koulutettu. Se on tottunut olemaan se, joka päättää, saa tehdä mitä lystää ja määrää tahdin. Nyt kun tilanne ei ole enää sama, se hämmentyy ja ahdistuu kun sitä yritetään kouluttaa ja asettaa rajat. Koira on laumaeläin ja tarvitsee johtajan, ja jos koira on tottunut itse olemaan se johtaja, tietysti se hämmentyy kun ei yhtäkkiä 10 vuoden jälkeen saakaan olla johtaja.
No siis koiraa voi kouluttaa myös uudessa kodissa, en oikein ymmärrä miten se vanha koti tähän liittyy. Ei niille ole mitään ikärajaa, missä uuden oppiminen estyy. Mutta työlästähän se tietysti on, ihan kuten pennunkin kanssa.
Tietysti se vanha koti ja opitut tavat vaikuttavat ja liittyvät. Jos vuodessa ei edes ammattiavun kanssa mitään tulosta tule, kyllähän se kertoo jotain koiran totutuista tavoista ja vaikeudesta oppia uusia tapoja?
Niin siis tottakai kannattaa etsiä uutta kotia, jos tuntuu ettei koiran kanssa elämisestä tule mitään. Mutta jos niitä olisi mahdotonta kouluttaa uudessa kodissa, niin eihän kukaan niitä ottaisi.
Sitä tässä pelkäänkin, että koiran mahdollinen uuteen kotiin luovuttaminen aiheuttaisi sille kamalasti stressiä. Meidät kuitenkin tuntee pitkältä ajalta entuudestaan ja on tosiaan ollut pidempiäkin aikoja hoidossa. Jos ja kun se ei ole meidänkään kanssa oppinut kouluttamista edes ammattiavun kanssa, niin oppiikohan sitten ihan täysin vieraidenkaan kanssa jotka eivät yhtään tunne koiraa 😔 AP
Todennäköisesti huolesi ovat ihan turhia. Koira ei kuulosta erityisen vaikealta, ja koirakokenut ihminen varmasti pärjää sen kanssa. Kodinvaihtostressi ei kestä muutamaa viikkoa pidempään.
Koirakokenut ihminen varmasti pärjää, kun edes ammattiauttaja eli koirakokenut ei ole pystynyt auttamaan? Kodinvaihtostressi ei kestä muutamaa viikkoa pidempään, vaikka tässä koira vuodenkin jälkeen edelleen hämmentyy uusista tavoista?
Se ammattikouluttaja ei ole arjessa elämässä koiran kanssa. Kaikella ystävyydellä, aloittaja ei kuulosta kovin kokeneelta koirien kanssa, päättelen noista esimerkeistä mitä hän tähän laittoi. Ihan varmasti uudessa kodissa, missä on rauhalliset ja selkeät sävelet siihen, miten eletään, eläin kuin eläin sopeutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole iästä kiinni että koira oppii olemaan. Vaan kouluttamisen laadusta. Eroahdistus on haastavaa.
Itselle kuulostaa siltä, että ette ole vielä ihan päässeet sisään koirankoulutukseen. Koira stressaantuu, jos se kokee, että joutuu päättämään. Ei se siitä nauti. Todella selkeät ja johdonmukaiset ohjeet luovat koiralle turvallisuuden tunnetta.
Koiran pitäisi kyllä olla aidosti haluttu, että jaksaisi kouluttaa. Vuosi on lyhyt aika isäntänsä/emäntänsä menettäneelle koiralle.
Koirat ovat todella mukautuvaisia. Niiden käytös usein muuttuu sen mukaan, kenen hoidossa ovat. Jos koiraa tulkitsee liikaa ihmismäisesti, menee metsään. Koira ei pomota, jos se kokee olevansa turvassa ja luottaa omistajaan.
Meillä on ollut ammattiapua mukana tässä prosessissa. Ammattilaisetkin sanoneet, että noin iäkkään koiran opettaminen uusille tavoille voi olla lähes mahdotonta. Onhan se ymmärrettävää ja varmasti haastavaa oppia aikuisena asioita joita edes pienenä ei ole opetettu laisinkaan.
Kaikkeni olen tehnyt ja koira todellakin on rakas, ei sitä muuten oltaisi edes otettu. Yrityksen puutteesta tässä siis ei ainakaan ole kyse. Kärsivällisesti ollaan noudattatettu ammattilaisten ohjeita nyt jo vuoden ajan ja hyvinkin selkein, johdonmukaisin ja rutiininomaisin ohjein. AP
Jos on koirista mitään tietävä ammattilainen, niin tietää myös että vanha koira oppii uusia temppuja jos oikein opettaa. Pinseri on rodultaan helppo, tekee mitä vain pienen makupalan eteen, olkoot vaikka ihan omia ruokia tai jotain muuta koulutusnamia.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että koiran mahdollinen uusi omistaja olisi parempi olla sellainen, joka ei käy töissä eikä muutenkaan viihdy pitkiä aikoja poissa kotoa. Ja kun muualla täytyy olla, niin koiralla pitäisi olla seuraa, muuten räksyttää koko sen ajan kun on yksin. Ei auta vaikka TV:n jättäisi päälle. Joko tosiaan aina ihmisseuraa tai sitten asuisi syrjässä, jossa haukkuminen ei häiritse naapureita.
Meitä on kaksi, eli koiralla on aina seuraa kun toinen on poissa. Jos kuitenkin olisi tilanne, että kummankin pitää olla samaan aikaan poissa, esim. töissä, koira ei pärjää yksin. AP
Koira ei selkeästi osaa olla yksin, koska yksinoloon opetettu koira ei hauku perään. Mun mielestä ratkaisu siihen ei ole muuttaa maalle jossa äänet ei haittaa tai sellaisen ihmisen luo joka on aina kotona. Ei se poista sitä ongelmaa, eli koiran osaamattomuutta olla yksin tai jopa ahdistusta.
Mut muutoin kuulostat fiksulle tyypille ja hyviä neuvoja olet saanut jo.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että koiran mahdollinen uusi omistaja olisi parempi olla sellainen, joka ei käy töissä eikä muutenkaan viihdy pitkiä aikoja poissa kotoa. Ja kun muualla täytyy olla, niin koiralla pitäisi olla seuraa, muuten räksyttää koko sen ajan kun on yksin. Ei auta vaikka TV:n jättäisi päälle. Joko tosiaan aina ihmisseuraa tai sitten asuisi syrjässä, jossa haukkuminen ei häiritse naapureita.
Meitä on kaksi, eli koiralla on aina seuraa kun toinen on poissa. Jos kuitenkin olisi tilanne, että kummankin pitää olla samaan aikaan poissa, esim. töissä, koira ei pärjää yksin. AP
Oletko kokeillut yksin oloon feromonibhaihdutinta ? Vanhempi koirakin oppii sen kanssa, ei ole mitään myrkkyä tms vaan täysin turvallinen laite, tuoksua ei muut huomaa kuin koirat, jäljittelee samaa feromonia mitä emo erittää pentuja imettäessä, sen tuoksun tuntee vanhemmatkin koirat. Voin sanoa kokemuksesta että toimii todella hyvin. Oman kanssa olin vuosia kotona, ei siis ollut yksin yhtään, ja itkuhan siinä tuli kun piti jättää yksin, oman työn takia, feromoni tehosi parissa päivässä .
Niin, se ei ymmärrä mitä siltä halutaan, koska sitä ei ole koskaan edellisessä kodissa käsketty tai koulutettu. Se on tottunut olemaan se, joka päättää, saa tehdä mitä lystää ja määrää tahdin. Nyt kun tilanne ei ole enää sama, se hämmentyy ja ahdistuu kun sitä yritetään kouluttaa ja asettaa rajat. Koira on laumaeläin ja tarvitsee johtajan, ja jos koira on tottunut itse olemaan se johtaja, tietysti se hämmentyy kun ei yhtäkkiä 10 vuoden jälkeen saakaan olla johtaja.