Voiko parisuhde toimia, jos ei ole yhteisiä harrastuksia?

Voi. Eri harrastukset voivat jopa pelastaa suhteen.

Voi olla kiva, että on esim yksi yhteinen harrastus, mutta ei sillä muuten niin väliä ole. Itse tykkään ainakin, että on jotain ihan omia puuhasteluja

Ihmisiä nyt on niin monenlaisia, että tuskin tuohon on oikeaa vastausta. Mutta itse haluan, että ainakin jotakin voi harrastaa yhdessä olan kumppanin kanssa. Saa (ja pitää) olla ihan omia juttuja, mutta jos ei ole mitään muuta yhteistä tekemistä kuin maata sohvalla elämänkumppanin kanssa ja kaikki kivat jutut jaetaan ihan muiden kanssa, ei se minusta toimi.

Ei tarvitse olla varsinaisia harrastuksia, mutta kyllä mielestäni kuuluu se, että tykätään tehdä samankaltaisia asioita yhdessä. 

Ei ainakaan itselläni harrastukset ole olennainen osa parisuhdetta. Toisaalta en tiedä, mitkä asiat edes lasketaan harrastuksiksi. Mutta itselleni on ainakin aika samantekevää, mitä kumppani harrastaa, ja yhteiseksi tekemiseksi riittää jopa vain seksi, hyvät keskustelut, läheisyys, tavallinen arkinen tekeminen kuten kokkaaminen yhdessä ja vaikka joskus leffojen katselu. Plussaa toki, jos tykätään matkustella samantyyppisissä paikoissa, käydä joskus syömässä tai vaikka museossa, keikoilla, tms. Itse harrastan lukemista, uimista ja lenkkeilyä, ja tykkään tehdä näitä yksin, joten sama se minulle harrastaako kumppani näitä vai jotain muuta.

Riippuu tietysti myös siitä, kuinka paljon aikaa nämä harrastukset vievät. Kesällä esim. golfleskellä on hyvä olla omia kiinnostavia harrastuksia, ettei ala marmattaa kumppanin ajankäytöstä.

Jos tyyppi on päivät töissä ja illat harrastuksissa, niin yhdessäolokin on lähinnä kalenteriin aikataulutettu harrastus.

Kyl harrastuksissa täytyy olla jotain yhteistä. Esmes jos toinen haluaisi käydä jossain nähtävyyspaikoilla tai puistoissa ja toinen ei halua, ni eihän se toimi. Sama homma pätee myös kotona olemiseen ja parisuhteen ''ylläpitoon'', jotkut haluaa paljon huomiota ja läheisyyttä kun toiset taas ei sitä kaipaa jatkuvasti. Ja siinä tulee sekin sit että jos ei ole tämmöisiä yhteisiä juttuja, ei ole mitään mistä edes keskustella. Loppujen lopuksi hyvinkin simppeli logiikka.

No me ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä ja ei ole yhteisiä harrastuksia.

Muuten kyllä viihdytään yhdessä, mutta molemmilla on omat harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Jos tyyppi on päivät töissä ja illat harrastuksissa, niin yhdessäolokin on lähinnä kalenteriin aikataulutettu harrastus.

No ei kellään riitä harrastuksia vkon jokaiselle illalle.

Ja ollaanhan sitä yhdessä ja avioliitossa, vaikka molemilla on kolmivuoro työt.

Ei sitä yhteistä aikaa silloinkaan jää siihen kiehnäämiseen, silittelyyn eikä edes yhteisiin öihin aina.

Ja tälläisillä on vielä lapsikin tai pari.

Kummasti vaan heidänkin liitot kestävät ja pysyvät pystyssä, vaikka todellista yhteistä aikaa on kunnolla vain lomilla.

No ei tarvitse olla yhteisiä harrastuksia, mutta yhteisiä mielenkiinnonkohteita olisi hyvä olla ja suht samanlainen aktiivisuustaso. Jos toisen näkemys hyvästä vapaa-ajanvietosta on joku aktiivinen tekeminen ja toisen sohvalla lojuminen niin se alkaa pidemmän päälle hiertää molempia.

Parisuhteessa saa ja pitääkin olla jotain omaa. Ei siitä mitään tule, jos kaikki sisältö elämään haetaan vain toisen kautta ja suhde on liian tiivis.

GGEZ kirjoitti:

Kyl harrastuksissa täytyy olla jotain yhteistä. Esmes jos toinen haluaisi käydä jossain nähtävyyspaikoilla tai puistoissa ja toinen ei halua, ni eihän se toimi. Sama homma pätee myös kotona olemiseen ja parisuhteen ''ylläpitoon'', jotkut haluaa paljon huomiota ja läheisyyttä kun toiset taas ei sitä kaipaa jatkuvasti. Ja siinä tulee sekin sit että jos ei ole tämmöisiä yhteisiä juttuja, ei ole mitään mistä edes keskustella. Loppujen lopuksi hyvinkin simppeli logiikka.

No silloin molemmat joustaa toisen hyväksi. Käydään kattelemassa niitä nähtävyyksiä. Käydään joskus yhdessä teatterissa, jääkiekko-ottelussa, autonäyttelyssä, taidenäyttelyssä.

Mikä liitto se semmonen edes olisi, jossa ei yhtään oteta huomioon toisen puolison mieltymyksiä ja ajatuksia loman vietoista ja vastaavista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tyyppi on päivät töissä ja illat harrastuksissa, niin yhdessäolokin on lähinnä kalenteriin aikataulutettu harrastus.

No ei kellään riitä harrastuksia vkon jokaiselle illalle.

Ja ollaanhan sitä yhdessä ja avioliitossa, vaikka molemilla on kolmivuoro työt.

Ei sitä yhteistä aikaa silloinkaan jää siihen kiehnäämiseen, silittelyyn eikä edes yhteisiin öihin aina.

Ja tälläisillä on vielä lapsikin tai pari.

Kummasti vaan heidänkin liitot kestävät ja pysyvät pystyssä, vaikka todellista yhteistä aikaa on kunnolla vain lomilla.

Kyllä muuten on ihmisiä joilla riittää harrastuksia joka illalle ja lomille myös. Vuorotyössä käynti on oikeastaan vähän eri juttu kuin harrastuksissa, se että lähtee omasta halustaan harrastamaan yhdessäolon sijaan on henkiseltä kannalta eri asia kuin työvuoroon lähteminen. Toinen on aktiivinen valinta, toinen olosuhteiden pakko. Ja kyllähän se yhteisen ajan puute hiertää näissä vuorotyöläissuhteissakin. Mutta on yksilöllistä mikä sopii kenellekin, toiset kaipaa sitä yksinoloa eikä niinkään yhdessä tekemistä.

Tärkeämpää on jakaa yhteiset arvot, kuin harrastukset. Varsinkin jos tulee lapsia. Voi olla tosi raskasta kasvattaminen, jos ollaan ihan eri päädyissä.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voi. Kunhan on runsaasti hyvää seksiä.

Sitä on kyllä :) Mietin vain juuri, että olikohan mies pettynyt, kun joutui laskettelemaan yksin ja minä odotin hotellilla. Muuten matka oli hieno ja mukava. En halua, että hän turhautuu tai alkaa kaivata toisenlaista tyttöystävää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

GGEZ kirjoitti:

Kyl harrastuksissa täytyy olla jotain yhteistä. Esmes jos toinen haluaisi käydä jossain nähtävyyspaikoilla tai puistoissa ja toinen ei halua, ni eihän se toimi. Sama homma pätee myös kotona olemiseen ja parisuhteen ''ylläpitoon'', jotkut haluaa paljon huomiota ja läheisyyttä kun toiset taas ei sitä kaipaa jatkuvasti. Ja siinä tulee sekin sit että jos ei ole tämmöisiä yhteisiä juttuja, ei ole mitään mistä edes keskustella. Loppujen lopuksi hyvinkin simppeli logiikka.

No silloin molemmat joustaa toisen hyväksi. Käydään kattelemassa niitä nähtävyyksiä. Käydään joskus yhdessä teatterissa, jääkiekko-ottelussa, autonäyttelyssä, taidenäyttelyssä.

Mikä liitto se semmonen edes olisi, jossa ei yhtään oteta huomioon toisen puolison mieltymyksiä ja ajatuksia loman vietoista ja vastaavista?

Niin tottakai, jos molemmat on valmiita joustamaan eikä pidä sitä kamalana pakkopullana. Jos toinen inhoaa niitä jääkiekko-otteluita jotka on toisen intohimo, niin hankalaksi menee. Usein näihin liittyy toki jo arvomaailma-asiatkin. Ei tähän ole yksiselitteistä vastausta, se riippuu niin paljon yksilöistä, että miten joustamishaluisia ja -kykyisiä ollaan ja miten pahasti ne toiveet ajanvieton suhteen on ristiriidassa keskenään.

Itselle sopii parhaiten se, että on yhteisiä harrastuksia joita voi harrastaa myös yksin. 

GGEZ kirjoitti:

Kyl harrastuksissa täytyy olla jotain yhteistä. Esmes jos toinen haluaisi käydä jossain nähtävyyspaikoilla tai puistoissa ja toinen ei halua, ni eihän se toimi. Sama homma pätee myös kotona olemiseen ja parisuhteen ''ylläpitoon'', jotkut haluaa paljon huomiota ja läheisyyttä kun toiset taas ei sitä kaipaa jatkuvasti. Ja siinä tulee sekin sit että jos ei ole tämmöisiä yhteisiä juttuja, ei ole mitään mistä edes keskustella. Loppujen lopuksi hyvinkin simppeli logiikka.

Mitä ihmettä??

Mä osaan käydä yksin tai lasten kanssa puistoissa ja nähtävyyksillä ja puoliso käy yksin tai lasten kanssa toisaalla. Välillä mennään tietty kaikki yhdessä, välillä miten milläkin kokoonpanolla, kun ei kaikkia lapsiakaan samat asiat kiinnosta. Ja hyvin voi suhde ja perhe-elämä.

Vierailija kirjoitti:

No ei tarvitse olla yhteisiä harrastuksia, mutta yhteisiä mielenkiinnonkohteita olisi hyvä olla ja suht samanlainen aktiivisuustaso. Jos toisen näkemys hyvästä vapaa-ajanvietosta on joku aktiivinen tekeminen ja toisen sohvalla lojuminen niin se alkaa pidemmän päälle hiertää molempia.

No se sohvalla makoilija voi

samalla lukea, on ahkera kirjaston käyttäjä.

Tai katella telkkaria: elokuvat, sarjat, ajankohtais-politiikka-maantiede sun muut, mikä kiinnostaa. Tai tehdä käsitöitä.

Tärkeintä on henkinen läheisyys,

toisella on toiset harrastukset, toisella toiset.

Ja pitää pystyä keskustelemaan molempien asioista monipuolisesti.

Ajankohtaisistakin asioista vaihtaa mielipiteet.

Ei sen sohvalla makaajan tarvitse mikään uuno olla, eikä mitenkään tyhmä ja tietämätön. Hän ei vaan ole kiinnostunut fyysisistä jutuista harrastusmielessä.