GGEZ

Opiskeluiden perässä todennäköisesti muutto edessä, joten tuo Riihimäen tilanne mietityttää. Asunu Lahdessa koko iän ja toki sitä miettii että millaista olisi Riihimäellä, Lahti ainakin tulee jo korvista ulos itellä. Toinen vaihtoehto on Heinola, mutta jotenki ei veri vedä sinne yhtään. Vesistöjen puute ei ole ongelma, ja jos nyt ihan pakko päästä johki veden äärelle ni voin ajaa jonnekki missä sitä on.

Satunnaisia laitapuolen kulkijoita ja polkupyörävarkaita nyt on jokapuolella joten ne ei haittaa, mutta se mikä mietityttää ni se että miten peruspalvelut toimivat Riihimäellä. Lahessa ainakin olen täysin kypsä terveydenhuollon toimintaan (kun ei toimi ni ei vaan toimi), samoin kaupunkisuunnittelussa mennään perse edellä puuhun tietyissä asioissa, ja yleinen ilme kaupungilla on kuihtunut.

Vierailija kirjoitti:

GGEZ kirjoitti:

Kyl harrastuksissa täytyy olla jotain yhteistä. Esmes jos toinen haluaisi käydä jossain nähtävyyspaikoilla tai puistoissa ja toinen ei halua, ni eihän se toimi. Sama homma pätee myös kotona olemiseen ja parisuhteen ''ylläpitoon'', jotkut haluaa paljon huomiota ja läheisyyttä kun toiset taas ei sitä kaipaa jatkuvasti. Ja siinä tulee sekin sit että jos ei ole tämmöisiä yhteisiä juttuja, ei ole mitään mistä edes keskustella. Loppujen lopuksi hyvinkin simppeli logiikka.

No silloin molemmat joustaa toisen hyväksi. Käydään kattelemassa niitä nähtävyyksiä. Käydään joskus yhdessä teatterissa, jääkiekko-ottelussa, autonäyttelyssä, taidenäyttelyssä.

Mikä liitto se semmonen edes olisi, jossa ei yhtään oteta huomioon toisen puolison mieltymyksiä ja ajatuksia loman vietoista ja vastaavista?

Mut eihän se toisen mieltymys vaikuta siihen mitään jos ei kerta kaikkiaan vaan ole yhteistä mielenkiintoa joihinkin asioihin. Tottakai sitä ottaa huomioon toisen mieltymykset ja pyrkii senmukaan elämään, joustamaan. Mutta jos ne mieltymykset ovat täysin vastakkaisia omiin mieltymyksiin --> ei yhteisiä harrastuksia --> ei toimi. Joskus käy näitä tilanteita että alkufiilikset toisesta ovat niin hyvät että siitä kehkeytyy parisuhde, ja vasta siinä parisuhteessa alkaa huomaamaan että eihän meillä ole mitään yhteistä.

Kyl harrastuksissa täytyy olla jotain yhteistä. Esmes jos toinen haluaisi käydä jossain nähtävyyspaikoilla tai puistoissa ja toinen ei halua, ni eihän se toimi. Sama homma pätee myös kotona olemiseen ja parisuhteen ''ylläpitoon'', jotkut haluaa paljon huomiota ja läheisyyttä kun toiset taas ei sitä kaipaa jatkuvasti. Ja siinä tulee sekin sit että jos ei ole tämmöisiä yhteisiä juttuja, ei ole mitään mistä edes keskustella. Loppujen lopuksi hyvinkin simppeli logiikka.

Jokavuotinen setti käydä vanhemmilla syömässä ja lahjoja saamassa. Tänävuonna ei ollut poikkeus aiemmista. Kaikki perheenjäsenet omissa oloissaan, äiti onnistuu luomaan jonkun kinan millä saa oman fiiliksen pilalle ja isä kertoo jotain synkkää itsestään. Muut sukulaiset eivät kyselleet näkemään, vaikka jutellaan ja aina puhuvat kovasti kuinka pitäisi nähdä (joinain vuosina ollaan yleensä nähty tälleen jouluna).