Kertokaa kaikkea uhmaikäisestä...
Milloin on uhmaikä?
Miten se voi ilmetä?
yms...
Meillä esikoinen nyt 1,7v. Välillä kiukuttaa kovasti esim . pukeminen. Kuuluuko tälläinen uhmaan ja milloin helpottaa.
Mies sanoo aina, että sitä uhmaa tää on, kun poika tahtoo kaikkea ja sitten itkee kun ei saa.
Ja hyviä vinkkejä tilanteisiin otetaan vastaan?
Kommentit (4)
eka uhma oli vajaa 2-vuotiaana. Mm. uloslähtiessä pukeminen (talviaika vielä) oli yhtä tuskaa. Huutoa, rimpuilua ja potkimista.. Sitä kesti ainakin 2 kk. Seuraavan kerran uhma nosti päätään jo ennen neljää vuotta. Sama juttu pukemisen kanssa, vaatteet ei vain lapsen mielestä asettuneet hyvin päälle, eivät olleet suorassa, oli ryttyjä tai muuten vinossa. Myös erilaisten sääntöjen noudattaminen oli tosi vaikeaa ja huutoa riitti. Vielä 5,5 v tuli lyhyt aika uhmaa, jolloin vaatteetkin tuntuivat lapsesta puristavalta muun lisäksi. Silloin oli myös huitomista, jolloin ainoa rauhoituskeino oli sylissä lujasti pitäminen kun odotin kuopusta. Nyt lapseni on 7-v, elämme melko tasaista arkea, odotan kylläkin koko ajan seuraavaa kuohahdusta..
Jaksamista kaikille uhmaikäisten kanssa " tappeleville" !
Ja aivan mahdoton uhma on päällä. Otsa rypyssä joka ikisestä asiasta ja joka asiasta tapellaan. Mihinkään ei uskalla molempien lasten (toinen vauva) kanssa lähteä, kun ei tiedä milloin mökötys ja sitä seuraava raivokohtaus tulee. Ja se voi tulla ihan " tyhjästä" . Sitten maataan maassa, ei kuulla ei nähdä ja varsinkaan totella mitään. Rauhassa odottaminen ja jutteleminen ei auta, raivoaminen ei auta, käskeminen ei auta. Ei muuta, kun raivoava lapsi (17kiloa..) kainaloon ja kotiin. Alkaa olla epätoivoinen olo välillä..
(Tuleepas negatiivinen viesti.. Tänään on ollut huono päivä..)
Sitten tulee hetki, hän on kuin unelma. kyllä äiti! Hurmaavia hymyjä ja nättiä käytöstä. Suukotellaan äiti ja pikkusisko pökerryksiin. Ihanaa aikaa hetkittäin.
Asiaan vaikuttaa kyllä suuresti isin poissa olo tällähetkellä. Hän on tontilla rakemtamassa taloa ja käy kotona nukkumassa. Isi kun on ollut yhtä tärkeä kuin äiti pojalle.
Toivon että alkaa hellittää pian...
meillä pian 2 vuotias on alkanut selvästi uhmaamaan. mikään ei sovi mitenkään.. itse ensin pitää tehdä asioita ( kuten pukeminen jne) sitten saa JOS Saa äiti tai isä auttaa.. uhmataan miltei joka asiasta. kuten se että ensin haluu maitoa juoda, kaadetaan maito niin se ei kelpaa vaan halutaan mehua... jos ei heti " totetlla" uhmasta poikaamme niin aletaan käsillä viskoa ei älä älä sanoja tulee.
meillä tepsinyt aika hyvin kun näytetään kuka on perheessä se " pomo" jota totellaan.
ei anneta asioita periksi, annetaan uhmata huutaa ja kiukkuilla kaikessa rauhassa kunnes rauhoituu.. toinen keino meillä on viedä alakertaan (jossa on omahuone hänelle) sanomme että kerta et osaa rauhoittua ja teet pahan mielen äidille/isälle... niin menet omaan huoneeseen ja takas sitten kun osaat kättäytyä (toimii yllättävän hyvin nuinkin pienellä, ymmärtää täysin tämän asian)
pää pointti on mielestäni se että älä anna periksi asioissa jota uhmataan... jos alkaa huutokiukkuraivo tulla anna raivota rauhassa älä kiinnitä mitään huomioita silloin lapsees... meillä tää tepsii
Meillä poika 2.5v alko uhmaileen vähän vajaa 2-vuotiaana.Nykyään uloslähdöt ja ruokailemaan tulot menee kutakuinkin näin: Poikaa saa pyydellä monta kertaa,ei yleensä tule.Sitten nappaan pojan kainaloon.Poika sätkii,potkii,huutaa,heittäytyy " makaroniksi" .Kun otan ulkovaatteita,poika karkaa sata kertaa =) Joo ainahan ne lapset protestoi jos ne ei jotain saa, mutta ei kannata antaa periksi huudosta huolimatta!Ei se kuule helpota vielä aikoihin jos tein muksu vasta 1.7v.
Meillä poika jo ihan nätisti syö ruuan ensin kun sanon, että vaikka huutaisit kuinka et saa herkkuja ennen ruokaa. Kannattaa koittaa vaan huumorilla ottaa uhmailut!