Lue keskustelun säännöt.
En halua olla vapaa-ajalla tekemisissä työkavereiden kanssa
26.12.2022 |
Mikä on paras selitys ettei pääse illanviettoihin? Olen aika uusi työpaikalla ja pomo tuntuu olevan kovin sosiaalinen.
Kysyy aina toimistolla ollessaan ruoka- kahviseuraa ja illanviettoja tuolla on jonkin verran. En todellakaan halua olla työkavereiden kanssa tekemisissä muuta kuin töiden takia.
Joudun aina keksimään tekosyitä etten pääse. Miksi joidenkin on niin vaikeaa tajuta että jotkut eivät kaipaa seuraa.
Kommentit (52)
En minäkään. Enkä ole. En keksi mitään tekosyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne pakolliselta tuntuvat lounas- ja kahvitauot työpaikalla on ihan riittävää sosialisointia työkavereiden kanssa. Ei kyllä kiinnosta vapaa-ajalla enää heidän kanssaan viettää aikaa, töissä tulee kohdattua tarpeeksi. Vapaa-ajalla minulla on oma sosiaalinen piirini ja ystäväni, joiden tapaamiseen priorisoin vapailla oman aikani.
Voi sanoa suoraan, ettei kiinnosta. Toki jos työpaikka on muutaman henkilön kokoinen ja muut ovat tiiviisti vapaa-ajallaankin yhteydessä keskenään, voi helposti jäädä ulkopuoliseksi. Itse olen joskus osallistunut ja joskus sanonut, ettei nyt jaksa, ihan fiiliksen mukaan. On kuitenkin ihan ok, ettei halua.
Minä aina kommentoin, että on kiireistä ja muuta suunnitelmissa. En myöskään halua viettää vapaa-aikaa kollegoiden kanssa.
Juu,tosi rasittavaa nuo työpaikan vapaa-ajan kokoontumiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitä nyt selittelemään? Olet aikuinen ihminen ja olet tähän astikin tehnyt vapaa-ajallasi sitä mitä haluat, joten miksi ihmeessä nyt pitäisi alkaa viettämään sitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät sen enempää kiinnosta sinua? Ei sinun todellakaan tarvitse selitellä, sanot vain hymyillen, että ei kiitos ja poistut paikalta tai käännät katseesi takaisin töihin.
Aikuisenakin tulee välillä eteen hankalia tilanteita, mutta voit olla ystävällinen silti ja ja sanoa lyhyesti asiasi.
Tuo sun tapa on kuitenkin hyvin tyypillistä Suomessa, joten sen voi hyvin sanoa ihan suoraan. Mä taas yksinäisenä haluaisin tavata työkavereita vapaalla, mutta ei heitä kiinnosta kun heillä on jo mies ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä teen vapaa-ajallani sitä mitä haluan tai oskus sitä mikä on pakko, mutta jos tuollainen asia ei ole sitä mitä haluan tai pakko, niin asia on siinä.
Voin nähdä muutamaa työkaveriani illalla kerran pari vuodessa, mutta en välttämättä osallistu risteilyihin, pikkujouluihin, kahvitteluihin, merkkipäivän viettoihin tai muihin juttuihin, enkä tietenkään ole niitä itse järjestämässä. Perheeni menee vapaa-ajalla työtapaamisten eteen ja työpaikalle riittää se kahdeksan tuntia viisi kertaa viikossa oleminen. Se on mielestäni tosi paljon jo.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sun tapa on kuitenkin hyvin tyypillistä Suomessa, joten sen voi hyvin sanoa ihan suoraan. Mä taas yksinäisenä haluaisin tavata työkavereita vapaalla, mutta ei heitä kiinnosta kun heillä on jo mies ja lapset.
Etsi hyvä ihminen muualta kaverisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää keksiä tekosyitä? Sanoo vaan, että en ole tulossa. Minä en ikinä käy edes kahvitauolla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sun tapa on kuitenkin hyvin tyypillistä Suomessa, joten sen voi hyvin sanoa ihan suoraan. Mä taas yksinäisenä haluaisin tavata työkavereita vapaalla, mutta ei heitä kiinnosta kun heillä on jo mies ja lapset.
Etsi hyvä ihminen muualta kaverisi.
Työpaikkakin on aivan normaali paikka "etsiä" kavereita, monet ovat löytäneet sieltä niin ystäviä kuin parisuhteenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on työyhteisössä noin 70 ihmistä. Yhteisiä illanviettoa on koko työpaikalle ehkä 3-4 vuodessa. Koska väkeä on tuonkin verran ja kyseessä julkisen puolen työpaikka, on tarjoiluista omavastuu ja sen vuoksi juttuihin pitää ilmoittautua. Jos teillekin on näin, älä ilmoittaudu.
Työpaikan sisällä on myös pienempiä whatsapp-ryhmiä yms., jotka järjestävät omia juttuja sukupuolen, hatårrastusten yms, mukaan ja sinnekin vain ilmoitetaan, onko tulossa vai ei. Kun aikansa ilmoittaa, ettei lähde mihinkään, kyllä ne pyynnöt loppuu ja sitten voikin valittaa työpaikan kuppikunnista yms. joihin ei kuka ulkopuolisia huolita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sun tapa on kuitenkin hyvin tyypillistä Suomessa, joten sen voi hyvin sanoa ihan suoraan. Mä taas yksinäisenä haluaisin tavata työkavereita vapaalla, mutta ei heitä kiinnosta kun heillä on jo mies ja lapset.
Etsi hyvä ihminen muualta kaverisi.
Miksi vastaat niin kuin kuvittelisit hänen yrittävän jotenkin pakottaa kaveruutta työkaverien kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sun tapa on kuitenkin hyvin tyypillistä Suomessa, joten sen voi hyvin sanoa ihan suoraan. Mä taas yksinäisenä haluaisin tavata työkavereita vapaalla, mutta ei heitä kiinnosta kun heillä on jo mies ja lapset.
Etsi hyvä ihminen muualta kaverisi.
Luuletko etten ole yrittänyt? Se on vähän hankalaa kun ei käy missään ihmisten ilmoilla kuin töissä. Olen kuitenkin itsekin aika introvertti, eikä kiinnosta baarit eikä bilettäminen. Harrastuksissakin kaikilla on jo valmiit piirit eikä uusia huolita. Haluaisin vain että olisi elämässä edes yksi ystävä. Työpaikalla ei voi sillä tavalla rauhassa keskustella jonkun kanssa kun siellä ollaan töissä eikä rupattelemassa. Ja mene nyt jossain bussipysäkillä tai muualla rupattelemaan jollekin niin pidetään omituisena höpöttäjänä. Kuten sanoin, tuo teidän tyyli on hyvin perisuomalainen. Kaikkialla tuo sama asenne, että etsi muualta ystäväsi. Lopputulos on ettei sellaista mistään löydy.
Mä oon sanonu, että viihdyn yksin, ja vapaalla haluan olla vaan me myself and i 😎
Kesällä joskus osutaan kesätyökavereiden kanssa sattumalta asiakkaiksi yhtaikaa, ja saatetaan jatkaa yhdessä 🎢🎡🎠 Poikkeus, joka vahvistaa säännön 😃
Sanon aina että on muuta tekemistä, kyselyt loppuivat kun kerran tivattiin mitä muuta tekemistä sulla on...vastasin että makaan sohvalla ja syljen kattoon.
Onpa tuttu tilanne. Minulla on ihan samanlainen työpaikka, jossa on jatkuvaa viritysta vapaa-ajalla, joka ei taas minua kiinnosta. Yksi äärimmäisen energinen ekstrovertti on kova painostamaan näissä asioissa ja jos sanoo että en nyt pääse, niin se alkaa kovaäänisesti kyselemään että "miksi et pääse". Sitten kun keksii jonkun tekosyyn tyyliin kissa pitää viedä eläinlääkäriin, niin se on että "no siirrät aikaa/joku muu vie" ja yrittää VÄKISIN pakottaa osallistumaan. Koko ajan laulaa whatsappikin, vaikka sen piti olla tarkoitettu vain työasioihin. Ehei, kaikkea muuta. Jos sitten on passiivinen tai välttelevä kuten minä, porukka alkaa katsoa kieroon eikä jotenkin tykkää siitä. Töissäni pärjään hyvin, siinä ei ole ongelmia, mutta en vaan halua vapaa-ajallani olla sen porukan kanssa. Minulla on omat sosiaaliset kuvioni.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä nyt selittelemään? Olet aikuinen ihminen ja olet tähän astikin tehnyt vapaa-ajallasi sitä mitä haluat, joten miksi ihmeessä nyt pitäisi alkaa viettämään sitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät sen enempää kiinnosta sinua? Ei sinun todellakaan tarvitse selitellä, sanot vain hymyillen, että ei kiitos ja poistut paikalta tai käännät katseesi takaisin töihin.
Aikuisenakin tulee välillä eteen hankalia tilanteita, mutta voit olla ystävällinen silti ja ja sanoa lyhyesti asiasi.
Näinhän se teoriassa on, mutta käytännössä kieltäytyminen saatetaan tulkita loukkaavana tai ylimielisenä käytöksenä, mistä sitten seuraa epämiellyttävää ilmapiiriä ja huono maine. Valitettavasti.
Siksi on parempi keksiä jotakin tekosyitä, koska niitä kaikkien on helpompi käsitellä. Jos sanoo, että en jaksa tai ei huvita, niin se ei käy. On pakko jaksaa ja on pakko huvittaa. Mutta jos sanoo että lapsi on sairaana, sitä kukaan ei kehtaa kyseenalaistaa vaikka mieli tekisikin. Joten valkoista valhetta kehiin.
Mä sanon, että mulla ei ole ollut tapana osallistua ja tarvittaessa luettelen, mihin käytän vapaa-aikani.
Kuka sanoo että työkavereitten kanssa pitää viettää vapaa-aikaa? Parempi pitää työ-ja yksityiselämä erillään.