Työkaveri "ei muista" nimeä :D

Tyhmän ihmisen jotain peliä. Sano sinä hänen nimensä jatkossa väärin. Mitenhän jotkut kehtaa olla niin typerän läpinäkyviä? Eiöä semmoisella mitään oikeaa valtaa ja arvostusta saa.

No, minä en muista nimiä välttämättä, vaikka olisin nähnyt ihmisen joka viikko vuoden ajan.

Riippuu siitäkin, kuinka monta kertaa henkilö on esitellyt itsensä minulle. Muutama kerta ei aina riitä. Keskittymiseni saattaa olla jossain muualla kuin nimen painamisessa mieleen ja saattaa se nimi vain unohtuakin, vaikka hetken sen olisin muistanutkin.

Sukunimiä muistan vielä huonommin.

En tunnista aina ihmisten kasvojakaan ja jos joku moikkaa, niin joudun miettimään, että missäköhän hänet olen nähnyt. Joskus sitä miettiessäni sekoitan henkilön toiseen, jonka olen nähnyt jossain muualla.

itse olen niitä joka ei nimiä muista. teen semmoista hommaa jossa jokavuosi tulee uudet tyypit ja näin nimet sitten vaihtuvat jokavuosi. Sitten siinä muutaman viikon pyörii työparina joku ja sitten kun kohde vaihtuu ja näkee vaikka vasta 2 viikon päästä niin siinä ajassa kerkee nimen unohtamaan. sukunimiä en edes tiedä joten niitä ei voi unohtaakaan, mutta etunimiä ei vain muista sitten enää.   sen jälkeen nimen kysymisen kynnys nousee isommaksi ja lopputuloksena etunimi jää mysteeriksi vaikka tekisi hommia kuukausiakin.  yhen tyypin kanssa olin samas hommassa 6kuukautta päivittäin ja nyt vuoden päästä törmäilen siihen ja moikataan mutta etunimeä en kyllä muista vaikka semmoinen reilu ukkeli onkin.

homma ei ole mitään mukavaa hommaa ja siksi nimet vaihtuvat. koita siinä vuoden päästä jotenkin hienosti kysellä että mikäs sen etunimi on. siinä on pulma kyllä jonka oon silleen ratkennut että kyselen muilta ihmisiltä nimeä hienosti.   esim . se yks tyyppi on siellä se.se kikkarahiuksinen  . ai mattiko , joo just se.   ei sen nimi ole Matti , mutta olen sen oikean nimen nyt unohtanut. kikkarat hiukset sillä kyllä on.

Flirttailua? ;)

Epäkohteliasta tuo, ettei muista lähimpien työkavereiden nimiä. Minä kyllä muistan kaikkien nimet, jopa niiden, joiden kanssa harvemmin tekemisissä. Omasta mielestäni minulla on vielä huono muisti, mutta tuo on aika moukkamaista, ettei viitsitä opetella työkavereiden nimiä.

Vierailija kirjoitti:

Kaipa riippuu tilanteesta. Muutama ihminen unohtanut nimeni ja kysyneet uudelleen vähän anteeksi pyydellen, että mikäs se sinun nimi olikaan, on kyllä ihan kielen päällä, mutta en nyt muista. Ja ei siinä mitään, ei tuo haittaa.

Yhden kerran eräs vanhempi nainen otti minut silmätikukseen kesätyöpaikassa ja hän jatkuvasti sanoi nimeni väärin (esim. jos nimeni oli Sanni, niin hän saattoi sanoa Saara). Hän oli päivittäin tekemisissä kanssani ja meitä työntekijöitä oli samassa vuorossa noin 10. Jouduin jatkuvasti sanomaan, että nimi on Sanni, eikä Saara... sitten lopulta käämi vähän paloi, enkä enää reagoinut siihen, jos hän huuteli jostain "Saara, tules tänne, on asiaa" niin olin kuin en kuullut. Sitten hän tuli vihaisena luokseni, että miksi en tule kutsuttaessa ja siinä viattomana ihmettelin, että miten niin, en ole kenenkään kuullut kutsuvan minua nimeltäni ja se nimi tosiaan on edelleen Saara. Ah, miten hänen naamansa meni aina vihaiseen mutruun, kyllä se tavallaan myös tuntui hyvältä antaa samalla mitalla takaisin. 

Minä en muista nimiä oikein, mutta minä hyväksyisin, jos joku vaan parin kerran jälkeen päättää, että kutsuessani Saaraa Sanni ei vastaa. Niin on joskus käynytkin tai jotkut sanoo vaan, tarkoititko mua? tai mun nimi on xxx. Jos joku ei reagoi, sitten vaan minun on yritettävä ehkä ensin juuri Saaraa, seuraavaksi saattaa tulla Satu mieleen, kyllä se Sannikin lopulta tulee.

En tiedä miksi ne nimet ei jää oikein muistiin. Sama on sanoilla. Nyt olen ollur jo kuukausia endokrinologin asiakkaana ja postia tulee muutaman viikon välein endokrinologialta. Silti jos joku yhtäkkiä kysyy mille osastolle oletkaan menossa tammikuussa, on hyvin todennäköistä, että mietin viisi minuuttia tai en siltikään keksi ennen kuin tunnin päästä. Sama ihan tavallisten nimien kanssa etenkin, jos nimissä on jotain samankaltaisuutta toisten nimien kanssa.

Jostain syystä esimerkiksi Johanna ja Marjaana on mennyt sekaisin, olen siis kutsunut monta kertaa tuntemaani Johannaa Marjaanaksi. Vastaavia nimien sekoittamisia on muutamia. Usein kirjain erolla, mutta välillä juuri kolme tai neljä tavuisissa löytyy mielestä yhtäkkiä joku ihan eri kolme tai nelitavuinen nimi.

Tuo siis sellaisten kanssa joitatapaan viikottain, mutta en joka toinen päivä. Jos päivittäin joudun käyttämään nimeä, ei se yleensä mene sekaisin, mutta jos vaikka olen samassa työhuoneessa, mutta päivien mittaan kukaan ei kutsu työkaveria hänen nimeltään, voi nimi sekoittua pitkään ennen kuin se lopullisesti loksahtaa kohdalleen.

En välttämättä muistaisi nimeäsi, koska minulla on ollut syövän jälkeen useampi aivoinfarkti.

En tarkoita loukata ketään muistamattomuudellani.

Jotkut ei vaan muista nimiä, tai jää vain jotenkin heti alkuun väärä nimi muistiin ja luulee sen olevan oikea. Olen Helena, mutta aina löytyy joku, jolle olen toistuvasti Hannele tai Leena. Yksi työkaveri, jonka kanssa vähän harvemmin tekemisissä, sanoo lähes aina ensin Hannele.

Nykyinen miniä ollut 2 vuotta. Aatonaattona juttelin pojan kanssa ja nimeä piti tapailla. Tiesin ensimmäisen kirjaimen ja montako kirjainta. Kerran hain 17v veljentytön nimeä hartaasti, 5 sisarusta ja vain yksi piti löytää. Hävettää joka kerta, kun tapailen.

Huono muisti voi olla. Joillain vaan on.

Kollegani teki tuota minulle useamman kerran Teams-palaverissa, jossa se nimi lukee siinä ikään kuin nimilappuna. Hän teki muutakin vastaavaa ja oma tulkintani on, että tahallista. Syytä en tosin tiedä.

Ei se nimen muistamattomuus ole minulle mikään olankohautuksen asia, vaan nolottaa ja yritän aina opetella nimiä, kun kuulen niitä. Sitten vaan uusi tilanne, samat kasvot ja taas meni nimi väärin. Jos se ei olisi niin tavallista, siitä ilmaisisi jotain turhautumista, mutta vaikka sitä ei ilmaise, kyllä joka kerta väärin sanottu nimi sieppaa. Miksi ei mieli muista vaikka just eilen harjoittelin?

Eikä minusta kenenkään tarvitse hyväksyä väärän nimen käyttöä. Se vaan on vaikeaa minulle. Kyllä me saadaan se nimi joskus kohdalleen. Ellei se nimi jää kuukausiksi tauolle, jolloin joutuu taas opettelemaan uusiksi.

Ne jota ei heti alkuun muista oikein, mutta löytää kohdalleen on ne nimet joita joutuu harjoittelemaan, kun ne taas unohtuu. Ne nimet jotka heti menee oikein yleensä muistaa vähän pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Kollegani teki tuota minulle useamman kerran Teams-palaverissa, jossa se nimi lukee siinä ikään kuin nimilappuna. Hän teki muutakin vastaavaa ja oma tulkintani on, että tahallista. Syytä en tosin tiedä.

Teamsit ja vastaavat on kyllä hyviä, kun nimet näkyy kunhan ne on kirjoitettu sinne oikein. Jos siinä sekoilee, sitten saattaa olla jo henkilön ominaisuus sekoilla, ei nimimuistissa ole vikaa. Vai sattuuko teamsien esim mobiiliappissa näkymään aina kaikki nimet?

Tästä tulee mieleen Leikolan sketsi, jossa hän kertoo, että jos suomalaiselta menee jonkun henkilön nimi ohi eli kuule sitä kunnolla kun ensimmäisen kerran kerrotaan, suomalainen voi hyvin olla tämän henkilön kanssa tekemisissä päivittäin vuodenkin, oppimatta nimeä koskaan. Suomalainen kun ei kysy, mikä sinun nimesi olikaan. Se ei kuulu suomalaisten tapoihin. Toisin on "Amerikassa", jossa aina pitää tietää nimi kun tervehtii toista.

Jos kutsuu sua edellisen työkaverin nimellä, niin sitten on ihan ymmärrettävää.

Sekin vaikuttaa kuinka paljon ollaan tekemisissä eli kuinka hyvin "pitäisi" tuntea minut. Jos joku omista läheisimmistä (päivittäin tekemisissä runsaasti) ei nimeä muistaisi alkaisin myös kutsua häntä muulla nimellä. Jos joku jonka kanssa tekemisissä max pari kertaa kuukaudessa korjaisin vain aina nimeni.

Vallankäyttöä. Pitäisin etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Lukihäiriö? Anoppini jolla on lukihäiriö sanoo Mitsubishiä Mitsusuppiksi

En tiedä onko minulla lukihäiriö, mutta puhun välillä viroa ( siis en oikeasti ) sanat ja nimet menee sekaisin.

Varsikin,

jos on paljon väkeä, käyn koko almanakan läpi, ennenkuin löydän tarkoittamaani nimen.

Lisäksi minulle on muodostunut omia sanoja tai muunnoksia esim lasten lapsena olleita sanontoja on jäänyt elämään.