Onpas tosi kiva käydä perheellä ja sukulaisilla, kun aina huomautetaan salakavalasti painosta ja että pitäisi laihduttaa

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Aina sitä on joko liian laiha tai liian lihava. Koskaan ei ole hyvä. Nuorempana haukuttiin anorektikoksi, nykyään liian lihavaksi. Tyypillistä suomalaista perhekulttuuria. Kokoontumisien ainoa tarkoitus on aiheuttaa pahaa mieltä. 

Niinpä. Näin jouluna on ensin hankittu sitä ja tätä syötävää, mutta sitten mitään ei saisi syödä ilman merkitseviä katseita kuin just haarukallisen ja senkin pitkin hampain ja voivotellen kuinka on jo ihan täynnä. Sitten siunaillaan, että voivoi kun taas on niin paljon kaikkea eikä näitä saada varmasti syötyä ennen kuin pilaantuu ja tässäkin on niin paljon rasvaa ja blaablaablaa...

Siis miksi sitä sapuskaa pitää hankkia ja laittaa sen seitsemää sorttia ja vähän päälle jos kerran niiden syöminen on sitten väärin? Roskiin heitettäväksikö ne ostetaan ja laitetaan?

Enkä nyt siis tosiaan meinaa mitään ähkyyn ja päivystykseen itsensä syömistä vaan siis ihan normaalia annosta jonka jälkeen ei sitten tarvitse käydä koko iltaa jääkaapista hakemassa jotain huikopalaa. Miksi siinä ruokapöydässä ei voi syödä kunnolla/mahaansa täyteen vaan siinä sievistellään, korostetaan omaa itsekuria ja ilmeisesti myös laihdutetaan mutta sitten ohimennen/salaa haetaan jatkuvasti jotain välipalaa ym?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käydä perheellä ????

Käydä kylässä perheellä? Mikä tässä on vikana?

Taidat olla joku maalainen 😊

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Itse laihduin yhdessä vaiheessa 50 kiloiseksi. (Pituutta 165). Sukulaiset ja vanhemmat olivat ihan suorastaan käärmeissään, että ei tuollainen nyt käy päinsä, mikä tuota vaivaa, eikö se syö mitään. Silti jossain vaiheessa äiti vähän myönsi, että näytän kyllä oikeastaan aika hyvältä tässä painossa. Sitten myöhemmin lihoin 65 kiloiseksi, ja silloinkin haukuttiin. Tuli kaikenlaisia ongelmia, ja lihoin 85 kiloiseksi, se vasta oli järkytys ja tuli kaikenlaista "auttavaa" kommenttia ja vinkkiä. Sitten laihduin 75 kiloiseksi, ja ihmeteltiin että miksi nyt olen laihtunut, olenko kipeä. 

Tuttua. Lisäksi se ihmetyttää kuinka tuo kaikki osataankin sanoa niin negatiivisesti, ilkeästi ja arvostelevasti "pahalla" eikä ikinä neutraalisti saati huolestuneesti että onko sulla kaikki hyvin kun olet laihtunut/lihonut?

Itse kerran suutuin äidilleni huomauttelusta, hän oli ihan ihmeissään, että kyllä hänenkin isänsä aina ensimmäisenä huomautti jotain suuntaan "Oletpas pulskistunut taas". Tämä painosta huomauttelu on joku aiemmilta sukupolvilta opittu tapa.

Samalla mitalla takaisin. Töki heidän mahamakkaroitaan ja kysele, että sitä on taidettu olla ruoka-aikaan kotona. Tai jos on laihoja, niin kauhistele, että kohta sinä katkeat kun olet tuollainen surkea risu!

Nämä huomauttelijat ovat niitä, jotka myös sorkkivat kaikkia koristeita ja kukkia ja nykivät verhoja ohimennen. Koko ajan tökitään joko sanoilla tai sorkilla. Mikään ei ilmeisesti konkretisoidu, jos ei dutä koske tai sano ääneen => abstraktin ajattelun tasolle ei ole ihan päästy, vaan on jääty jollekin alemmalle tasolle. Rasittavia ovat.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä vikiset?

Laihduta läski.

Epämiellyttävän näköisiä kaikki läskit 😠

Kiitos kauniista sanoistasi täydellinen ihminen. t. eri

Se nyt vaan on niin, että painosta huomauttaminen on kaikista helpoin tapa olla ilkeä. Jos pitäisi keksiä jotain muuta ilkeilyn aihetta, se vaatisi jo enemmän, luovuutta ja älyä. Kaikista ihmisistä ei edes ole sellaiseen. Sen takia huomauttelevat painosta.

Ei sen takia kannata antaa itsensä ajautua yhtään mihinkään.

Lihavat ihmiset ovat epämiellyttävän näköisiä

En tajua miten ne kestää niitä läskejä,mitkä pursuaa sieltä ja täältä.

Miksi läheiset eivät saisi olla huolissaan? Ehkä he luulevat että sinulla ei ole vaakaa etkä ole itse tajunnut tilannettasi vielä. Parempihan sinun olisi tehdä korjausliike nyt ennenkuin olet merkittävän ylipainon puolella.

No syö sopivasti,elää liikaa.

Ei se fyysinen työ ole oikeutus ahmia herkkuja

Ja onko sun työ jotain tietokoneen ruudun katselua,sekin on fyysistä.

Voi ei, sama täällä. Minä olen lihonut parin viimeisen vuoden aikana yhteensä 10 kiloa ja olen n. 15 kg ylipainoinen, toki ihan muista syistä kuin jouluruoka. Saan joka kerta "hienovaraista" kuittailua painostani sukulaisilta. "Voisin antaa sinulle mun vanhan takin mutta se ei taida enää mahtua sulle". Joulupöydässä syön paljon ja annoksiani vilkuillaan ja pömpöttävää mahaani vilkuillaan sanomatta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ja samalla visiitillä, kun painoasi haukutaan, niin tuputetaan ruokaa ja loukkannutaan jos ei jaksa enää syödä.

Toivon että useammat nykyajan nuoret ja nuoret aikuiset, iskaltaisivat katkaista välit sukulaisiinsa.

Kenenkään ei pidä suvaita tuollaista toimintaa keneltäkään, vielä vähemmän sukulaisilta.

Ei tuo kovin salakavalalta kuulosta. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi läheiset eivät saisi olla huolissaan? Ehkä he luulevat että sinulla ei ole vaakaa etkä ole itse tajunnut tilannettasi vielä. Parempihan sinun olisi tehdä korjausliike nyt ennenkuin olet merkittävän ylipainon puolella.

Koska asia ei kuulu "läheisille".

Voi rakas ystävä, ethän sinä ole edes lihava. Suksikoon kuuseen nuo moukat jotka sulle noin typeriä kommentteja latelee. Ala kuittailla takaisin, miehelle esimerkiksi että no, minä voin aina pudottaa pari kiloa mutta sulle ei tukka enää kasva päähän. Naisille jotain vastaavaa. 

Mun anoppi huomautteli mun painosta jatkuvasti. Hassuinta että itse on paljon lihavampi kuin minä. Oli tapana huomautella muillekin miniöilleen painosta ja siitä että pitäisi treenata vatsalihaksia yms. En käy siellä enää ja nyt itkee kun kukaan ei käy hänen luona.

Itse olin lomalla äidillä ja olen tosi kiitollinen, ettei huomautellut painosta tai tuputtanut syömään lisää, jotta paino nousisi. Olen kyllä tuonut esille paino-ongelmani, mikä tuli kesän syöpähoitojen seurauksena. Ennen hoitoja olin 58 kg ja nyt 49. Pituutta 171. 

Itse asiassa kukaan ei ole asiasta vinkunut, vaikka kenties ajatellut on. Väljiin mekkoihin pukeutumalla tosin pystyy peittämään hyvin. Kävin verikokeissa ja tulosten kanssa menossa nyt ensi viikolla lääkärille, jos selviäisi jotain. 

Lapsuudessa oli pullukka ja silloin sai kyllä kuulla huumorin varjolla sukulaisiltakin. Mieleen on kyllä jäänyt. 

En ollut tavannut äitiäni puoleen vuoteen. Olin sinä aikana pudottanut 20 kg. (lähtöpaino 110 kg) Kun se näki minut, ei sanonut sanaakaan. Ei siis mitään. Lopulta tuli ja tökkäsi mua sormella mahaan ja sanoi "mistä sinä muka olet laihtunu" Äitini siis ihan mun lapsuudesta asti toitottanut mun lihavuudesta. Kun olin 16 v, eikä mulla takuulla ollut grammaakaan ylipainoa, haukkui lihavaksi ja kömpelöksi. Joka ainoalla tapaamisellamme muisti mainita ylipainostani. Lihavuuteni oli sille se puheenaihe numero 1. Ja sitten, kun olinkin pudottanut painoa, se ei sanonut mitään. 

Minulle jotkut sukulaiset huomauttelevat painostani esimerkiksi sanoen, että voisin tehdä uudenvuoden lupauksen, että rupean herkkulakkoon mutta silti antavat lahjaksi jotain suklaakonvehtirasioita.