Onko teillä mt-ongelmainen läheinen, joka ei ole koskaan hakenut sairauteensa hoitoa?

Kyllä, minä itse.

Kyllä, mieheni. Uskon, että on ollut toistuvasti masentunut koko elämänsä. Mielialan notkahdusjaksot toistuvat ajoittain. Toimintakyky voi olla vuoden tai kaksikin tosi alhainen, sitten taas paranee. Mies itse ajattelee vain olevansa laiska ja saamaton silloin, kun ei kykene mitään tekemään. Eikä hahmota, että tietyillä ellämäntapahtumilla voi olla vaikutusta omaan mielialaan (esim. edellistä lamaantumisjaksoa edelsi läheisen itsemurha).

Äitini sai harhaluuloisuushäiriö diagnoosin vanhuusiässä päädyttyään sekavana geropsykiatriselle osastolle. Vaikea tyyppi on ollut jo pitkään ennen diagnoosia. Syyttää kaikista ongelmistaan aina muita.

Varmaan useimmilla on tuollaisia läheisiä. Ennen oli kätevää sulkea erilaiset tai hankalammat tyypit mielisairaalaan tai tehdä lobotonia. Myös rovioita hyödynnettiin jossain vaiheessa.

Sairauksien kanssa oppii elämään.

Vierailija kirjoitti:

Sairauksien kanssa oppii elämään.

Kuka oppii? Sairastunut itse vai ympäristö? Äitini puoleinen suku tuntuu olevan täynnä persoonallisuushäiriöisiä tyyppejä Äitini mukaan lukien. Minulle on lapsesta asti hoettu, et pitää ymmärtää.

Nämä tyypit sairastuttavat lopulta myös ympäristönsä, jos ei suojaa itseään ja rajoita yhteydenpitoa.

Minä olen joskus saanut hoitoa mielenterveysongelmiini, eipä siitä ole pysyvää apua ollut. Nyt olen päättänyt pärjätä omillani.

Vaikka tajuaakin olevansa masentunut ja taas heikompi kausi meneillään, niin eipä sinne hoitoon kauheasti napostele hakeutua. Olen aikaisemmin napsinut ties mitä nappeja ja ravannut turhissa terapioissa, enkä kokenut että oli kauheasti apua.

Ex aviomies. Ja hänen ongelmansa olivat syy avioeroon ja lapsiperheen hajoamiseen. Oltiin naimisissa 20 vuotta joten voin sanoa olevani 100% varma, että exällä on useampia mielenterveyden ongelmia tai jotain muita ongelmia päässä. Yritin saada hänet avioliiton aikana syyllistämättä lääkäriin, mutta ei ikinä myöntänyt että hänellä on ongelmia. Eli hänellä ei ole mitään virallista diagnoosia.

Miehellä on erittäin narsistisia piirteitä ja lisäksi joko bipo tai epävakaa persoonallisuus. Hänellä ei ole lainkaan impulssikontrollia ja varsinkin kesäaikaan rahaa palaa, naisia riittää ja on erittäin ärtynyt ja agressiivinen. Vaatii lähes raivoten kehumista ja ihailua, luulee olevansa erityisen älykäs ja omaavansa juristin, lääkärin, ydinfysiikon jne taidot. Jos en naimissa ollessa ollut hänen kanssaan samaa mieltä, seurauksena oli miehen hillitön raivokohtaus ja loppuaikoina jo hakkasikin minut jos uskalsin olla ihan mistä tahansa eri mieltä.

Viime vuodet (ehkä noin 4-5 vuoden ajan) mies on itse puhunut että hänellä on jotain haastetta muistin kanssa , kun muistaa puhuneensa tietyistä asioista joko töissä tai siviilissä, mutta ei millään muista kenen kanssa. Hän ei muista nykyään 1 kuukauden takaisia lapsiin liittyviä asioita, jotka olen lähettänyt viestillä. Eli minäkin huomaan muistiongelmat. Mies käy täysipäiväisesti töissä.

Lisäksi viimeiset pari vuotta hänellä on ollut pahoja vainoharhoja. Hän väittää, että minä kadotan lasten tavaroita, jotka ovat hänen kodissaan. Mainittakoon että en ole nähnyt exää kahteen vuoteen enkä käynyt koskaan hänen avioeron jälkeen perustamassaan kodissa.

Mies on 47 vuotias.

Onneksi lapset kohta täysi-ikäisiä eikä tarvitse edes viestien välityksellä olla sen kanssa tekemisissä.

Mikähän miehellä on? Onko kenelläkään kokemusta?

_-_

On emällä ja haittaa myös muille. Oli henkisesti, fyysisesti ja seksuaalisesti väkivaltainen lapsiaan kohtaan.