Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko kiittämätön? Mies ostaa "kolkkoja" lahjoja
25.12.2022 |
Perheen ja ystävien parissa olen tottunut siihen, että jouluna tai syntymäpäivinä annetaan pieniä ja edullisia, joskus itse tehtyjä lahjoja - yleensä jotain, mitä saaja on toivonut lahjaksi (kuten villasukkia, ruokaa tai herkkuja, tajuatte kyllä).
Mieheni puolestaan ohittaa lahjatoiveeni, vaikka ehdottaisin suoraan mitä haluaisin (yleensä käyttöesineitä). Hän hankkii jotain kaunista ja kallista, joka ei istu persoonaani yhtään. Esimerkiksi koruja tai hajuvettä, vaikka en yleensä käytä niitä tai pidä voimakkaista hajusteista. Olen muun muassa saanut korvakorut, vaikka minulla ei ole korvareikiä. Tämä toistuu juhlasta toiseen. Itse yritän tavallisesti ostaa asioita, joita hän varmasti käyttää - hengittävän kerraston ulkoilua varten, viiniä josta hän pitää jne.
Toisaalta mietin, olenko pahoittanut mieleni tyhjästä enkä osaa olla kiitollinen kalliista lahjoista. Minulle kyllä riittäisi pienempikin, kunhan se vastaisi toiveitani tai persoonaani paremmin. Nyt tuntuu kuin hän lukisi jotain ohjekirjaa eikä olisi yhtään kiinnostunut siitä, millainen olen ja mitä haluan.
Kommentit (23)
Mies saattaa ostaa lahjat, koska kuvittelee, että ne ovat sitä mitä pitää ostaa. Minunkin mieheni osti minulle kalliita hajuvesiä, joita en voinut käyttää, koska mies ei siedä niiden hajuja. Onneksi hän lopetti niiden ostamisen, kun kerroin, että niitä on turha ostaa, kun en voi käyttää niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta naiset ovat kamalia kitisijöitä mitä tulee lahjoihin. Onneksi en ole mies jonka pitäisi ostaa naiselle lahja, suurin osa naisista on todella tyytymättömiä ihan kaikkeen.
Jos mies ostaa käyttötavaraa niin valitetaan, jos mies ostaa koruja niin valitetaan, jos mies ostaa herkkuja niin valitetaan. Ainoa mihin ollaan tyytyväisiä on se, jos itse sanotaan miehelle "osta minulle tämä" ja näytetään suoraan katalogista. Mutta mikä hiton järki siinä on kun sen voisi mennä ostamaan ihan itekin.
Ihmekös tuo ettei miehet välttämättä hanki mitään lahjoja. Jos huti tulee kuitenkin.
Itse olen ollut tyytyväinen aina kaikkeen mitä olen saanut. Joskus olen saanut vaatteita tai koruja mitkä ei ole minun näköisiäni mutta olen pitänyt niitä silti joskus koska lahjan antajalle on tullut siitä hyvä mieli
Ja toisaalta minulle tulee myös hyvä mieli siitä että minulla on päälläni jotain mitä toinen on minulle rakkaudella hankkinut. Ehkä nämä asiat näyttävät hänestä kivalta minun päällä.Ehkä tyytyväisyyteni vuoksi mieheni ostaa minulle rohkeasti paljon lahjoja. Ihan arkenakin. Suurin osa osuu maaliin. Mutta sillä ei ole väliä isuuko, sillä ajatus on tärkein.
T. Vaimo
"En ole niin kuin muut tytöt. Muut tytöt ovat tyhmiä ja pinnallisia." Vähä tällainen asenne huokuu tästä viestistä.
Ongelma ei ole se, etteikö miehen lahjavalinta mennyt nappiin vaan se, että mies hankkii oletuksena sitä, mistä olettaa kaikkien naisten pitävän (korut, hajuvedet yms.). Nainen on selvästi vaikka ilmaissut haluavansa sukat tai Suklaata tai jonkun omatekoisen lahjan ja saakin jonkun korvakorun, jota ei pysty edes pitämään. Kyllä se kertoo, ettei mies ole kuunnellut ollenkaan ja yrittää oikeuttaa epäsopivan lahjan sillä että se oli kallis ja kaikki naisethan aina haluaa tätä.
Alue: Aihe vapaa
Tämä kiinnostaisi minuakin. Olen saanut mieheltäni usein lahjaksi koruja, jotka eivät ole yhtään omaa tyyliäni. Tykkäisin pienistä ja siroista koruista, saan isoja ja näyttäviä, just jotain 60-vuotiaille sopivia johonkin pönötys juhliin, joita en sitten kehtaa pitää. Mutta en myöskään ole kehdannut koskaan vaihtaa niitä. Mutta kyllä se aina pistää vähän ajattelemaan että eikö tuo tunne minua yhtään.
Itse pyrin ostamaan toisille sellaisia lahjoja, joista tiedän heidän ilahtuvan. Mutta hyvin monet ihmiset ostavat toisille lahjoja, mistä he itse ilahtuisivat. Anoppi on juuri sellainen. Vaikka hänelle kertoisi täsmälleen mitä toivoo, hän tuo jotain vähän sinne päin, missä on joku juttu mistä hän itse pitää ja mikä pilaa täysin sen alkuperäisen idean, mitä lahjansaaja toivoi. Ei siis koske pelkästään minun lahjojani, olen nähnyt vierestä tämän tilanteen muidenkin kohdalla kymmeniä kertoja. Olen ajatellut että tuo kyvyttömyys ostaa toiselle lahjoja kulkee suvussa, ja siksi en ole koskaan nostanut kissaa pöydälle asiasta. Lahjat vain jäävät sitten käyttämättä ja kertyvät lipaston laatikoihin. Tiedän. Olen nössö.