Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinkahan moni ns. "erityislapsista" on oikeasti vain pilalle hemmoteltuja
24.12.2022 |
Siis mietin tässä vaan sitä, kuinka nykyisin vanhemmat ovat suunnilleen haastamassa koulua ja opettajia oikeuteen, jos heidän lapsensa joutuu noudattamaan sääntöjä, eikä saa riehua ja tehdä mitä huvittaa koulussa.
Niin, varmaan tämä sitten menee näin myös lapsen kotona, että lapsella ei ole mitään rajoja ja sääntöjä ja hän saa kaiken mitä haluaa ja vanhemmat käytännössä kasvattavat lapsensa itsekkääksi ja hemmotelluksi ja kyvyttömäksi ottamaan muut huomioon
Kommentit (29)
Jossain super nanny jaksossa pikkutyttö oli perheen tyranni ja varsinainen kauhukakara. Pentala meni ja pisto tytölle rajat, yhtäkkiä tyttö oli täysin normaali ja ihana lapsi.
Silti kommenteissa akat kilpaa huuteli nepsy diagnooseja.
Varmasti iso osa oireilevista lapsista on rajattomassa perheessä kasvaneita. Ilman rajoja ja turvaa heistä tulee pikku hirviöitä. Lapset kärsii. Sitten heille aletaan melkein vauvasta syöttämään amfetamiinijohdannaisia yms, mikä lisää kärsimystä.
Ihan vaan koska aikuiset ei osaa laittaa rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyvanhemmat on laiskoja kasvattajia. Lapsia pitää hankkia, vaikkei niitä oikeastaan jakseta kasvattaa. Se on kokopäivätyö.
Taitavat useammin olla pilalle piiskattuja ja kuritettuja. Sellaisia, joita on valvotettu yökaudet, kun vanhemmat on sekoilleet ja huutaneet päihteissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäis ottaa noilta loisilta lapsituet pois,
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ihan verrannollinen prosenttiluku mitä tulee aikuisten ruokarajoitteisiin, erityisherkkyyksiin yms.
Tottakai niitä on olemassa. Erityislapsia ja gluteeniallergisia, mutta uskon ison osan olevan hieman itse netin avulla diagnosoituja juttuja. Pahimmassa tapauksessa lääkärille on "oireiden" kanssa menty, lääkäri todennut verikokein ym terveeksi, mutta silti itse tiedetään muka paremmin.
Tsemppiä oikeasti asioiden kanssa kamppaileville.
On muuten joskus toisinkin. Me käytiin lapsen kans lääkärissä ihan toisesta syystä. Hän sitten takertui erääseen vanhaan terveysasiaan, joka ei enää vaivannut, mutta tuli taustatietona kerrottua, ja keksi laittaa lähetteen keliakiaverikokeisiin. Sieltä paljastui tosi koholla olevat keliakiavasta-aineet ja lapsen diagnoosi oli sillä varma, vaikka sellaisia ns. perinteisiä keliakiaoireita ei ole! Olen itsekin kyllä tietyllä tapaa skeptinen koko gluteenittomuuden suhteen ja ehkä voisi salaliittoteoreetikoksikin sanoa... Mutta pakko meidän nyt on pitää tarkka gluteeniton ruokavalio silti lapselle. Lääkäri määrää verikokein seurattavaksi, ettei gluteenia saa ja että vasta-aineet menisi alas. Antaisin ihan mitä tahansa jos saisin tuon diagnoosin pois/ettei lapsella sitä olisi ja saisi syödä mitä vain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat on laiskoja kasvattajia. Lapsia pitää hankkia, vaikkei niitä oikeastaan jakseta kasvattaa. Se on kokopäivätyö.
Ootko muutenkin noin mustavalkoinen että leimaat koko sukupolven?
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat on laiskoja kasvattajia. Lapsia pitää hankkia, vaikkei niitä oikeastaan jakseta kasvattaa. Se on kokopäivätyö.
Melko ruusuiset kuvitelmat sulla "entisaikojen" vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla oikeasti erityislapsia ja voi olla joukossa sellaisia, jotka oireilevat olosuhteista: ei rajoja tai liian tiukat rajat, vanhemmat ylikuormittuneita, vanhemmilla ei aikaa ja liikaa töitä, vanhemmat keskittyy muihin asioihin tai sitten liikaa lapsiinsa, vanhemmilla päihde- tai mt-ongelmia itsellä, asuinolosuhteet: jotkut lapset voisivat paremmin maaseudulla maatilan kaltaisissa oloissa kuin kaupunkikerrostaloissa tai päinvastoin jne.
Sääntöjä joutuvat noudattamaan ihan kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat on laiskoja kasvattajia. Lapsia pitää hankkia, vaikkei niitä oikeastaan jakseta kasvattaa. Se on kokopäivätyö.
Melko ruusuiset kuvitelmat sulla "entisaikojen" vanhemmista.
Ennen vanhaan oli selvittävä itse tai suvun voimin, nykyään saa valtiolta apua vaikeiden lasten kanssa, ja kukapa vanhempi ei olisi kokenut uupumusta lasten kasvattamisesta kun pitäisi jaksaa vielä suoriutua urastakin, pieni mainehaitta lapselle, ja kaiken lisäksi siitä voi parantua myöhemmin sillä että hankkii uuden lausunnon.
Eikös tuo ole se nykyajan ihanne ? Tuotahan moni vartavasten haluaa, että lapsi on huonostikäyttäyvä ja itseään ajatteleva. Ei sit pääse kukaan kiusaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhimmalla lapsella on jonkunlaisia neuropsykologisia ongelmia ollut lapsesta asti, mutta koska neuvolassa niitä ei pidetty huolestuttavina, en itsekään osannut huolestua. Se, että lapsi oppi olemaan "kuten muutkin" vaati paljon työtä, rajoja ja rakkautta ja kärsivällisyyttä ja kun sain lisää lapsia, olin aivan hämmentynyt kun heidän kanssaan kaikki oli niin helppoa. Vanhin pärjää pääosin hyvin nyt aikusena, mutta on masennusta ym. Eli jos on tuollainen nepsyongelma taustalla, niin kasvatuksella voidaan kyllä paljon "korjata" mutta se lapsen kokemus erilaisuudesta ja ponnistelu että pärjää niinkuin muutkin ilman tukea vaatii veronsa sitten usein.
Eli ei se diagnosointi ole turhaa, ehkä sillä vältetään tulavaisuudessa mt-ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat on laiskoja kasvattajia. Lapsia pitää hankkia, vaikkei niitä oikeastaan jakseta kasvattaa. Se on kokopäivätyö.
Kokopäivätyötä sen varmaan oikeasti pitäisikin olla,mutta eipä se käy kun molempien pitää käydä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat on laiskoja kasvattajia. Lapsia pitää hankkia, vaikkei niitä oikeastaan jakseta kasvattaa. Se on kokopäivätyö.
Millaisia ihanuuksia olivat 30-50-luvuilla syntyneet vanhemmat? Piti tehdä ihan laki, että lapsia ei saa pahoinpidellä.
Mun mielestä empatiakykyisiä ihmisiä on nykyään vähemmän kuin ennen. Huomaa siitäkin että onnettomuustilanteissa ei enää auteta
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhimmalla lapsella on jonkunlaisia neuropsykologisia ongelmia ollut lapsesta asti, mutta koska neuvolassa niitä ei pidetty huolestuttavina, en itsekään osannut huolestua. Se, että lapsi oppi olemaan "kuten muutkin" vaati paljon työtä, rajoja ja rakkautta ja kärsivällisyyttä ja kun sain lisää lapsia, olin aivan hämmentynyt kun heidän kanssaan kaikki oli niin helppoa. Vanhin pärjää pääosin hyvin nyt aikusena, mutta on masennusta ym. Eli jos on tuollainen nepsyongelma taustalla, niin kasvatuksella voidaan kyllä paljon "korjata" mutta se lapsen kokemus erilaisuudesta ja ponnistelu että pärjää niinkuin muutkin ilman tukea vaatii veronsa sitten usein.
Eli ei se diagnosointi ole turhaa, ehkä sillä vältetään tulavaisuudessa mt-ongelmia.
Myös aikuinen voi hakeutua itse esim. ADHD tutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat on laiskoja kasvattajia. Lapsia pitää hankkia, vaikkei niitä oikeastaan jakseta kasvattaa. Se on kokopäivätyö.
Melko ruusuiset kuvitelmat sulla "entisaikojen" vanhemmista.
Ennen vanhaan oli selvittävä itse tai suvun voimin, nykyään saa valtiolta apua vaikeiden lasten kanssa, ja kukapa vanhempi ei olisi kokenut uupumusta lasten kasvattamisesta kun pitäisi jaksaa vielä suoriutua urastakin, pieni mainehaitta lapselle, ja kaiken lisäksi siitä voi parantua myöhemmin sillä että hankkii uuden lausunnon.
Se onkin iso ongelma tässä yhteiskunnassa ettei nykyään monella enää ole vahvoja perhesiteitä.
Alue: Aihe vapaa
Varmaan ihan verrannollinen prosenttiluku mitä tulee aikuisten ruokarajoitteisiin, erityisherkkyyksiin yms.
Tottakai niitä on olemassa. Erityislapsia ja gluteeniallergisia, mutta uskon ison osan olevan hieman itse netin avulla diagnosoituja juttuja. Pahimmassa tapauksessa lääkärille on "oireiden" kanssa menty, lääkäri todennut verikokein ym terveeksi, mutta silti itse tiedetään muka paremmin.
Tsemppiä oikeasti asioiden kanssa kamppaileville.