Mies ei ole laittanut tikkua ristiin tämänkään joulun suhteen, menee kuppi nurin ihan just.
Lasten takia yritän nyt pysyä kasassa. Aamulla riisipuuroa keittäessä se iski oikein tajuntaan, kun kuuntelin kuinka ukko kuorsaa sängyssä, että meillä ja meidän lapsilla ei varmaan olisi minkäänlaista joulua, jos en minä raataisi itseäni hengiltä aina joka vuosi. Mies elää vielä 40-vuotiaanakin vuosi toisensa jälkeen omaa lapsenomaista satujouluaan, osallistumatta sen järjestämiseen millään lailla. Paketit paketoituvat kuin itsestään, ruoat hyppäävät pöytään ja kuusi kävelee metsästä koristeltuna olohuoneeseen. Koti siivoaa itse itsensä, koristeet ilmestyvät varastosta ja joulupukki ihan vain itsekseen osaa tulla meillekin illalla. Miksi sitten mahdollistan tämän? Koska haluan että lapsilla olisi ihana joulu. Koska itsekin rakastan joulua. Mutta olisi kiva, että kun perheessä on kaksi aikuista, sitä joulua myös järjestettäisiin yhdessä ja että se toinenkin ottaisi jotain vastuuta. Vähintään huomaisi edes, että toinen tekee helvetinmoisen duunin sen kaiken eteen. Nyt alkoi ahdistaa ja todella.
Kommentit (434)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ilmoitin jo alkukuusta että joulu joko tehdään yhdessä koko perheen voimin tai ei tehdä ollenkaan. En saanut vastauksia kun viime viikonloppuna yritin alkaa vähän kysellä, kuka mitäkin tekee. Eilisestä saakka mies ja teinit ovat katselleet vähän kummastuneina ympärilleen. Tavallinen viikonloppu, nakkisoppaa tässä keittelen.
Huijaat, tuo on se, miten olisit halunnut toimia. Todellisuudessa olet pillumärkänä laittanut joulua viimeisen viikon ja stressannut kaikesta mahdollisesti, ehkä iltaan mennessä kaikki on ok ja voit laskea pullean peräsi tuolille ja huokaista helpostuksesta.
Näin huutaa katkera vanhapoika jolle kukaan ei syötä sianpersettä nyt kun äitikin vietiin vanhainkotiin.
Meillä se laiskimus on perheen äiti.
No, riisipuuron keitti, mutta muuten kaikki on ollut miehen ja lasten harteilla joulusiivous(niin kuin siivous muutwnkin), ruoka, kuusi, jne.
Tuo nainen on kuin kala vedessä, on vaan...
Minun mies on vähän sellainen ettei osaa suunnitella tai valmistautua. Itse taas tykkään laittaa. En ole siitä ärtynyt ettei tee mitään omin päin, mutta annan hänelle tiettyjä tehtäviä, että tuntuu että osallistuu. Hakee esim kuusen, paketoi kaikki lahjat, ostaa kalat.. jne. Ostan yleensä kaikki lahjat, jopa hänen perheelleen, on siitä kiitollinen.
Älä tee yksin. Pyydä osallistumaan. Itse taas esim en ikinä laita uutta vuotta. Se ei kiinnosta yhtään. Jos mies pyytäisi osallistumaan, tietty varmasti tekisin sen eteen enemmän 😊
Vierailija kirjoitti:
Kiehumaito riisipuuroon niin ei tarvii koko ajan vahtia ja sekoittaa.
Vesihaude.
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut... Meillä mies ei ole tehnyt tänään muuta kuin maannut sohvalla, minä olen tehnyt ihan kaiken mahdollistaakseni lapsille joulun josta ovat haaveilleet koko vuoden. Yhden yhtäkään lahjaa mies ei osta koskaan, ikinä, milloinkaan, kenellekään. Ja hänen eilinen viinilasi on edelleen olkkarin pöydällä, vaikka minä olen käyttänyt astianpesukoneenkin jo monta kertaa tänään, kuvittelee varmaan sen siirtyvän itsestään siitä koneeseen. Mies ei vielä tiedä, että tämä on hänen viimeinen joulunsa tässä kodissa, seuraavan joulun maatkoon vaikka äitinsä sohvalla, en välitä enää pätkääkään mieslapsesta.
Ei tuo mies meilläkään tikkua ristiin hirveästi laita, isäänsä on tullut. Heillä sentään on aito kuusi, meillä on tekokuusi, jonka mies kantaa sisälle minun koristeltavaksi. Saisi kyllä osallistua koristeluun, jos haluaisi, mutta yleensä ehdin ensin.
Mies ei myöskään laita ruokaa, joten laatikot, kinkut, karjalanpaistit, tortut ja se riisipuuro jää minulle. Samoin paketointi, koska ei tuo osta lahjojakaan.
Mutta valehtelisin, jos väittäisin, etten tykkää tehdä jouluruokaa, paketoida tai koristella kotia. Ei meillä lapsena koskaan tehty itse laatikoita, eivätkä tee vieläkään ja kinkkuakaan ei paistettu, vaan ostettiin valmista. Joka vuosi toivoin, että olisi itse tehtyä, mutta ei. Pahin vuosi oli, kun vanhemmat eivät jouluaattona suostuneet tekemään ruokaa, vaan piti elää riisipuurolla ja kaupan valmiilla riisipiirakoilla samaan aikaan kun puolisoni tuli täpötäydestä joulupöydästä pienessä tuiskeessa meille maha oikein pullollaan herkkuja ja itse tajuat, mistä kaikesta jäit paitsi :(
No, nyt omillaan asuessa minä teen kaiken itse, ettei tarvitse syödä valmista. Olkoonkin, että kuten anopille sanoin, ei se mikään joulu ole, jos jompikumpi laatikoista ei maistu oudolle sen takia, että siinä on joko liikaa suolaa, liikaa inkivääriä tai tänä vuonna liikaa valkopippuria.
Olen kyllä yksi vuosi ostanut leipomosta valmiit laatikot, kun ei jostain syystä ehtinyt/jaksanut tehdä itse, mutta tänä vuonna oli korona ja muuttorumba samaan aikaan (muutettiin viikko sitten) ja silti sain jotenkin väkerrettyä ne laatikot, kinkut, karjalanpaistit ja eilen tortut ja tänään riisipuuron. Ainoastaan piparit jäi tekemättä, mutta niitä sain omalta äidiltäni.
Vierailija kirjoitti:
Meillä se laiskimus on perheen äiti.
No, riisipuuron keitti, mutta muuten kaikki on ollut miehen ja lasten harteilla joulusiivous(niin kuin siivous muutwnkin), ruoka, kuusi, jne.
Tuo nainen on kuin kala vedessä, on vaan...
Juu, ei se sukupuolta katso. Varmaan perheen äidille maistuu kuitenkin ne ruuat ja kiva ottaa someen ja kavereille kuvia "ihanasta perheestä ja joulutunnelmasta"?
Mieheni kertoi eilen kello 22 jälkeen, että otti tälle päivälle iltavuoron, ja kertoi vielä ennen töihin lähtöään, että haluaa edistää lomapäivien aikana erästä projektiaan, johon tarvitsee minun apuani.
En tiedä, mistä tuulee, mutta koko kuukausi on ollut tätä, että minun toiveet ja suunnitelmat ohitetaan täysin. Mieheni ei näe asiassa mitään ongelmaa. Hän voi vaatia minun aikaani viisi tuntia johonkin asiaan, mutta minun pyyntöni istua sohvalla kanssani viisi minuuttia oli liikaa tässä eräs päivä.
Taidan mennä tästä siivoamaan keittiön ja sen jälkeen laittaa laatikon uuniin. Tarkoituksena oli, että teen ruuan valmiiksi ja syödään, kun tulee, mutta taidan järjestää asian niin, että olen nukkumassa, kun tulee kotiin, ja saa syödä mitä kaapista löytää. Aamulla aion painua ulkoilemaan. Mies kertoi jo aiemmin viikolla, että on menoa huomenna, joten mitään odotuksia ei edes ollut. Luultavasti on jo lähtenyt, kun tulen takaisin ulkoilemasta. Rehellisesti sanottuna odotan enää vain sitä, mitä keksii maanantaille. Tällä suhteella ei ole enää tulevaisuutta.
Ihana joulu pesen pyykkiä ja kohta syödään pitsaa.
Isäntä on ollut koko päivän puu savotalla.
Kuka hullu joulua jotenkin viettää, normaali päivä tää on.
Kun se kuppi menee nurin, niin kuka siivoaa kupin sisällön lattialta
Lasten takia yritän nyt pysyä kasassa. Aamulla riisipuuroa keittäessä se iski oikein tajuntaan, kun kuuntelin kuinka ukko kuorsaa sängyssä, että meillä ja meidän lapsilla ei varmaan olisi minkäänlaista joulua, jos en minä raataisi itseäni hengiltä aina joka vuosi. Mies elää vielä 40-vuotiaanakin vuosi toisensa jälkeen omaa lapsenomaista satujouluaan, osallistumatta sen järjestämiseen millään lailla. Paketit paketoituvat kuin itsestään, ruoat hyppäävät pöytään ja kuusi kävelee metsästä koristeltuna olohuoneeseen. Koti siivoaa itse itsensä, koristeet ilmestyvät varastosta ja joulupukki ihan vain itsekseen osaa tulla meillekin illalla. Miksi sitten mahdollistan tämän? Koska haluan että lapsilla olisi ihana joulu. Koska itsekin rakastan joulua. Mutta olisi kiva, että kun perheessä on kaksi aikuista, sitä joulua myös järjestettäisiin yhdessä ja että se toinenkin ottaisi jotain vastuuta. Vähintään huomaisi edes, että toinen tekee helvetinmoisen duunin sen kaiken eteen. Nyt alkoi ahdistaa ja todella.
Kiitos hyvästä nauruista! Toi piristi vaikka olen oikesti pahoillani puolestasi.. Toi on yksi syy miksi en seurustele tai ole naimisissa 6-vuotioiden kanssa!;) Hyvää joulua sulle kuitenkin! Yt. "Jätä se sika!"
Meni jo kuppi nurin. Oli ananasmehua täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras joulu on sellainen, mikä ei näy eikä kuulu missään. Rauhassa vaan kotona voi lepäillä ja tehdä muutaman päivän ajan ihan mitä lystää - tai jättää tekemättä ja olla vaan. Mihinkään ei mennä, eikä kukaan tule kutsumatta kylään.
Kyllä ne lapset yleensä kaipaavat sitä, että joulu näkyy ja kuuluu. Aikuiset lapsettomat olkoot miten lystäävät.
Eivät lapset kaipaa, jos heitä ei opeta kaipaamaan. Kasvatuskysymys.
Lapsena tunsin eräät sisarukset, joiden perheessä ei vietetty lainkaan joulua (ilmeisesti uskonnollisista syistä, joku kristillinen lahko johon ei juhliminen vissiin kuulunut) ja voin sanoa että kyllä he kaipasivat joulua todella paljon. Ja tämä 80-luvulla, kun ei ollut edes internettiä tai muuta mistä saisi vielä tarkemmin tietää miten muut joulua viettävät.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo jouluihmisiä. Mitä sitten. Pitäiskö miehen touhottaa vain koska sinä haluat noita asioita??
Tyhymä ak ka
No, sitten se ei-jouluihminen tilaa itselleen vaikka pizzaa eikä odota kutsua joulupöytään eikä odota lahjoja. Möllöttäkööt jossain nurkassa, kun muu perhe viettää joulua. Jostain kumman syystä näille "ei-jouluihmisille" maistuu ne jouluherkut sun muut. Kiva vaan, kun joku muu tekee eikä itse tarvitse nähdä yhtään vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut, että voisi jonkun homman hoitaa. Vaikka se kuusi.
Miksi just kuusi eli helpoin homma? Ainakin jos omasta metsästä saa.
Normaali ihminen tajuaa ohjeistamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo jouluihmisiä. Mitä sitten. Pitäiskö miehen touhottaa vain koska sinä haluat noita asioita??
Tyhymä ak ka
No, sitten se ei-jouluihminen tilaa itselleen vaikka pizzaa eikä odota kutsua joulupöytään eikä odota lahjoja. Möllöttäkööt jossain nurkassa, kun muu perhe viettää joulua. Jostain kumman syystä näille "ei-jouluihmisille" maistuu ne jouluherkut sun muut. Kiva vaan, kun joku muu tekee eikä itse tarvitse nähdä yhtään vaivaa.
Totta. Itse en jaksa mitään joulua laittaa, mutta mielelläni menisin valmiiseen pöytään jos sellainen jossain olis.
N50
Ymmärrän.mul meni kuppi nurin -98
Jeesuksen synttäreitä alettiin viettää 300-luvulla, koska aiemmat juhlat piti korvata kristillisillä. Esim. Saturnalia huipentui 25. joulukuuta vietettävään auringonjumalan uudelleensyntymäjuhlaan, jolloin annettiin lahjoiksi esimerkiksi pieniä saviveistoksia, rahaa, vaatteita, hajuvesiä, kirjoja, makeisia, leivonnaisia, astioita, ja koriste-esineitä. Saturnalia-juhlassa harrastettiin myös esimerkiksi kepposten tekoa ja uhkapelaamista.
Suomessa moni rakastaa jouluperinteitä ja juhlapyhien yhdessäoloa. Jos ap kokee jäävänsä yksin vastuuseen ilmeisesti juuri itselleen tärkeistä valmisteluista, kannattaa perheessä kartoittaa toiveet ja tehdä työnjako.
Tein viikkosiivouksen jo eilen, kun oli vapaata. Meillä mies hakee nyt jo aikuisten lasten kanssa kuusen, joka koristellaan vuosien varrella hankituilla vermeillä. Jouluruokina on niitä, joista muulloinkin pidetään eli tunteja hautunutta naudanlihapataa, uunijuureksia, fetasalaattia sekä työnantajan lahjoittamaa lämmin- ja kylmäsavulohta. Laatikot ja kinkku puuttuvat, niitä ei kukaan söisi. Lahjoja en osta jouluksi, kauppojen tungos ei nappaa - jonkin verran käytän lahjakortteja ja tilisiirtoja. Joulukortit jäivät ekaa kertaa täysin lähettämättä ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ryhtyy aina aattona marttyyrina kinkunpaistoon. Hän on sen hankkinut, hän joutuu sen paistamaan. Missä on uunipelti? Miksi ei ole puhdasta uunipeltiä, eilen oli, kun paistoit piparkakkuja. Ja samaan aikaan miehen nenän edessä on edellisestä joulusta asti lieden vieressä ollut pelti (ihan totta, hän jätti sen siihen vuosi sitten ja minä olen hyväksynyt, että hän siivoaa sen kyllä pois aikanaan, kuten vuosi sitten lupasi). Mies tuijottaa uunipeltiä ja ihmettelee, että ei sitä voi käyttää, sehän on likainen. Ehdotan, että pesisi sen ja niinhän tuo tekee, hirveän vihaisena, kun kaiken joutuu tekemään itse.
Ja sitä rataa menee meidän joulu. MInä keitän puuron, mies ryhtyy juuri ennen puuron valmistumista puuhaamaan itseään ja lapsia viemään kynttilöitä haudoille. Kun se sopii hänelle. Puuro jää syömättä. Palattuaan alkaa saunaanmenon suunnittelu, minä laittelen tuona aikana joulupöytää valmiiksi kaikessa rauhassa, mies menee ja höseltää. Jos erehdyn istumaan, hän on haukkana vieressä ja ihmettelee, miksi hän on se, jonka pitää tehdä kaikki, nytkin imuroida neulasia. Tosin ei hän ole ollut imuroimassa, kunhan on taas siirrellyt koristeita lasten koristelemassa kuusessa, jotta se olisi tasapainossa (?).
Vuodessa vihaan eniten joulua. Tämä on se päivä, jolloin pitää suorittaa koko ajan. Paitsi juuri nyt, kun mies vimmalla pakkaa lahjoja, missä on joulupaperi ja teippi ja tarrat, joihin kirjoittaa saajan nimi, miksi hänen pitäisi kaikki hoitaa.
Kiitos, tämä muistuttaa minua miksi on hyvä viettää aattoiltaa nyt yksin. Olen monena vuonna pilannut jouluni riitelevien perheenjäsenten kanssa. Tänään olen velvollisuuteni läheisiäni kohtaan hoitanut (vanhus lähipiirissä) ja nyt nautin hyvästä musiikista ja punaviinilasillisesta ja suklaasta kaikessa rauhassa itsekseni.
Ei oo jouluihmisiä. Mitä sitten. Pitäiskö miehen touhottaa vain koska sinä haluat noita asioita??
Tyhymä ak ka