Mies ei ole laittanut tikkua ristiin tämänkään joulun suhteen, menee kuppi nurin ihan just.
Lasten takia yritän nyt pysyä kasassa. Aamulla riisipuuroa keittäessä se iski oikein tajuntaan, kun kuuntelin kuinka ukko kuorsaa sängyssä, että meillä ja meidän lapsilla ei varmaan olisi minkäänlaista joulua, jos en minä raataisi itseäni hengiltä aina joka vuosi. Mies elää vielä 40-vuotiaanakin vuosi toisensa jälkeen omaa lapsenomaista satujouluaan, osallistumatta sen järjestämiseen millään lailla. Paketit paketoituvat kuin itsestään, ruoat hyppäävät pöytään ja kuusi kävelee metsästä koristeltuna olohuoneeseen. Koti siivoaa itse itsensä, koristeet ilmestyvät varastosta ja joulupukki ihan vain itsekseen osaa tulla meillekin illalla. Miksi sitten mahdollistan tämän? Koska haluan että lapsilla olisi ihana joulu. Koska itsekin rakastan joulua. Mutta olisi kiva, että kun perheessä on kaksi aikuista, sitä joulua myös järjestettäisiin yhdessä ja että se toinenkin ottaisi jotain vastuuta. Vähintään huomaisi edes, että toinen tekee helvetinmoisen duunin sen kaiken eteen. Nyt alkoi ahdistaa ja todella.
Kommentit (434)
Ei sen joulun tarvi olla mitään hirveetä suorittamista. Kaupasta ruoat ja uuniin vaan. Lahjat saa paketoitua kaupan paketointipalvelussa. Kuusen voi ottaa vaikka muovisen ja koristella sen verran kun yhdessä jaksaa. Lapset haluaa vaan karkkeja ja lahjoja ja hyvän ilmapiirin eikä mitään äkästä marttyyriä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintähän on naisen raataa itsensä ihan omasta päästään keksimillään jutuillaan ja typerällä "täydellisyyden" tavoittelulla henkihieveriin. Apua ei tietenkään kysytä ja jos joku tarjoutuisikin jotain tekemään, niin ei stn kelpaa koska se on väärin, ei tarpeeksi hyvin, et osaa kuitenkaan, et tee kunnolla. Sitten raadetaan ja raadetaan jotta voidaan sitten pilata kaikkien joulutunnelma loputtomalla valittamisella, marttyyriudella, riitelyllä ja muulla kivalla.
Oikeesti nyt akat, lopettaa toi sairas käytös.
Ilmoittauduit juuri vapaaehtoiseksi järjestämään joulun yksin ensi vuonna. Tee kännykkääsi jo nyt muistilista kaikesta tarvittavasta, niin on helpompaa vuoden päästä. Oikein hyvä idea, että otat vastuun vuorostasi. Ja muista tehdä sitä joulua lapsille, ei itsellesi.
Kunnon syyllistämistä, hyvä hyvä.
Minäpä kerron tarinan siitä, miten joulun voi tehdä ihan eri tavalla, kun ei ole sitä pakollista marttyyriytyjää nurkissa.
Olen mies, 54 vuotta, kahdesti eronnut, molemmista avioliitoista lapsi joista vanhempi asuu kanssani ja nuorempi on vuoroviikoin äidillään.
Molemmat ex-vaimot ovat jouluhössöttäjiä. Kodit ovat aivan upeiksi laitettuja; näkee että niiden eteen on nähty vaivaa. Kaikki joulusafkat on hoidettu viimotten päälle, vaikka toisella existä ei olisi moiseen edes varaa. Lahjapaketteja on kuusen alla valtavan paljon, ja suurin osa ihan turhia.
Omassa, sinänsä siistissä ja tilavasssa kodissani on imuroitu alkukuusta. Muotopuolen joulukuusen sain kaverin metsästä. Muotopuoli siksi, että sopii paremmin olohuoneen nurkkaan. Se on nuoremman pojan kanssa koristeltu aattona. Kinkun paistoin itse, kun kerran sen tykkään tehdä. Kaikki kalat, katkarapusalaatit ja muut herkut sai kätevästi kaupasta. Laatikoihin päin ei täällä kukaan sylkäisekään, joten niitä ei osteta. Sama koskee riisipuuroa. Sen sijaan (alkoholitonta) glögiä kuluu litrakaupalla, joten inkiväärinpaloja on jääkaapin ovessa reilusti.
Joulukuusen koristelun lisäksi olen laittanut keittiön pöydälle pellavapöytäliinan ja kaksi kynttilänjalkaa. Saunassa on pakastimesta nykäisty koivuvihta, joka antaa hyvän tuoksuiset löylyt vielä huomenna.
Kumpikin pojista sai minulta kaksi lahjaa: 6-vuotias pienen suklaarasian ja legolentokoneen, 18-vuotias isomman suklaarasian ja toivomansa hifi-kuulokkeet. Sen sijaan että olisin käyttänyt pitkän viikonlopun ja sitä edeltävät viikon joulusta hösläämiseen, olemme viettäneet rentoa aikaa yhdessä: 6-vuotiaan kanssa on mm. rakennettu se joululahjalentokone (kyllä hän sen itse osaa rakentaa, mutta yhdessä kaikki on kivempaa) ja leikitty. Eilen vietiin haudoille kynttilöitä ja saunottiin pitkään ja hartaasti. Tänään mm. kaivettiin kaapista esille vanha mutta hieno, luupeilla ja monilla mutkilla varustettu autorata, jolla sitten ajettiin urakalla kilpaa. 6-vuotias antaa 18-vuotiaalle yllättävän kovan vastuksen. Televisio pysyi tänäänkin kiinni.
Illan päätteeksi 6-vuotias kertoi sänkyyn mennessään kuinka kiva päivä tämäkin on ollut. Ei yhtään kitissyt siitä, ettei saanut uutta tablettia niin kuin äidiltään. Ja jahka saan tämän viestin lähetettyä, kaappaan 18-vuotiaan katsomaan kanssani jotain kivaa elokuvaa. Aion ehdottaa It's A Wonderful Lifea tai Rare Exportsia, mutta päätetään yhdessä. 18-vuotias, aikuinen kun on, voisi halutessaan olla äitinsä äärimmilleen viritetyssä joulukodissa, mutta valitsi kuitenkin olla kotonaan, jossa joulusta muistuttaa joulukuusi, keittiön pöytäliina ja koivun tuoksuinen sauna. Ja se, että vietämme aikaa yhdessä.
Kannattaa miettiä, mikä on itselle tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Joulusta kannattaa tehdä itsensä näköinen. Mutta jos siitä tulee ihan hirveä stressi, kannattaisi ehkä hieman mennä itseensä ja miettiä, olisiko sittenkin syytä hellittää. Edes vähän.
En ymmärrä, miksi osallistut koko keskusteluun, kun olet tehnyt jouluksi ihan normaalit jouluvalmistelut. Tämä keskustelu koskee miehiä, jotka eivät tee tuosta kertomastasi mitään. He makaavat vain sohvalla ja odottavat vaimon hoitavan tuon heidän puolestaan.
Mikähän olisi tunnelmasi, jos sinulla olisi siellä kotona kolmas vaimo, joka makaa sohvalla kaljapullon kanssa katsomassa sivusta, kun sinä hoidat koko joulun kotiinne ja päälle päätteeksi valittaa koko ajan, että turhaan rehkit, ei joulua varten tarvitse mitään erityistä tehdä, jouluruokaa syödä, eikä lapsillekaan lahjoja antaa. Ai mutta hetkinen, oletkin jo pannut kaksi vaimoa kierrätykseen aiemmin. Ehkä et jäisi sitä ahertamistasi sohvalta käsin mollaavaa naistakaan pitkään katselemaan. Ihan samalla lailla me naiset suhtaudumme sohvalla makaavaan laiskimusmieheen,joka ei pane tikkua ristiin. Tämä keskustelu koskee heitä. Outoa että sinä olet edes osallistunut tähän.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi osallistut koko keskusteluun, kun olet tehnyt jouluksi ihan normaalit jouluvalmistelut. Tämä keskustelu koskee miehiä, jotka eivät tee tuosta kertomastasi mitään. He makaavat vain sohvalla ja odottavat vaimon hoitavan tuon heidän puolestaan.
Ja tätä keskinäisen uhriutumisen kuplaako ei saisi rikkoa väittämällä, että on muunkinlaisia miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Ei sen joulun tarvi olla mitään hirveetä suorittamista. Kaupasta ruoat ja uuniin vaan. Lahjat saa paketoitua kaupan paketointipalvelussa. Kuusen voi ottaa vaikka muovisen ja koristella sen verran kun yhdessä jaksaa. Lapset haluaa vaan karkkeja ja lahjoja ja hyvän ilmapiirin eikä mitään äkästä marttyyriä..
No, joku ne ruuat ja lahjat sieltä kaupasta käy ostamassa/hakemassa. Kuusikin täytyy jostain ostaa/tilata (oli teko tai oikea). Joku ne kaikki joutuu kuitenkin laittamaan esille ja kattamaan pöytään. Hommansa siinäkin on, jos kyse vaikka lapsiperheestä, jonka molemmat vanhemmat ovat olleet ihan aatonaattoon normaalisti töissä. En minäkään mitään hullua suorita enkä tee kaikkea itse, mutta oli siinä oma hommansa jopa meille kahdelle yhdessä (mieheni osallistuu siis yhtälailla). Yksin en olisi tosiaan jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi osallistut koko keskusteluun, kun olet tehnyt jouluksi ihan normaalit jouluvalmistelut. Tämä keskustelu koskee miehiä, jotka eivät tee tuosta kertomastasi mitään. He makaavat vain sohvalla ja odottavat vaimon hoitavan tuon heidän puolestaan.
Ja tätä keskinäisen uhriutumisen kuplaako ei saisi rikkoa väittämällä, että on muunkinlaisia miehiä?
On muunlaisia osallistuvia miehiä ja on muunlaisia laiskaperse naisia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani oli tuollaista. Perheessä oli hyvin tiukat sukupuoliroolit. Oli selkeästi miesten ja naisten työt. Isäni haki kuusen ja laittoi sen pystyyn. Äitini hoitikin likimain kaiken muun. Ei hän koskaan asiasta valittanut. Tai sitten piti sen sisällään. Kerran tai pari on ollut jotain marttyyrimenoa. Esimerkiksi ruokapöydässä ei koskaan saanut lukea mitään. Kaikkien oli tultava ruokapöytään just silloin kun oli ruoka-aika.
Molemmat mummut olivat aikanaan näitä, jotka eivät ruokapöytään tulleet. Söivät siellä emännnänjakkaralla pienesti pikkulautaselta ruokansa. Luulen vähän, että tuo emäntämaisuus on synnyinseudulla kuulunut tapoihin ja periytynyt, kunnes tuli netti josta nuoret saivat muutakin tietoa.
Just joo, kakaroitten "tietoisuutta.". Että kunnes tuli netti....
Kyllä minä olen nuo asiat osannut järkeistää jo vallan saakelin kauan ennen nettiä. Jo 60-luvulla kun olin nuori.
Nykymukulat luulee, että ennen nettiä ihmiset ei tiedostaneet mitään eikä osanneet edes ajatella mitään eikä tehdä mitään ihan vaan oman pään mukaan. Että oltiin jotain ihme pöllöpäitä ja mentiin vaan virran mukana, kun EI SAATU SITÄ MUUTAKIN TIETOA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintähän on naisen raataa itsensä ihan omasta päästään keksimillään jutuillaan ja typerällä "täydellisyyden" tavoittelulla henkihieveriin. Apua ei tietenkään kysytä ja jos joku tarjoutuisikin jotain tekemään, niin ei stn kelpaa koska se on väärin, ei tarpeeksi hyvin, et osaa kuitenkaan, et tee kunnolla. Sitten raadetaan ja raadetaan jotta voidaan sitten pilata kaikkien joulutunnelma loputtomalla valittamisella, marttyyriudella, riitelyllä ja muulla kivalla.
Oikeesti nyt akat, lopettaa toi sairas käytös.
Ilmoittauduit juuri vapaaehtoiseksi järjestämään joulun yksin ensi vuonna. Tee kännykkääsi jo nyt muistilista kaikesta tarvittavasta, niin on helpompaa vuoden päästä. Oikein hyvä idea, että otat vastuun vuorostasi. Ja muista tehdä sitä joulua lapsille, ei itsellesi.
Kunnon syyllistämistä, hyvä hyvä.
Minäpä kerron tarinan siitä, miten joulun voi tehdä ihan eri tavalla, kun ei ole sitä pakollista marttyyriytyjää nurkissa.
Olen mies, 54 vuotta, kahdesti eronnut, molemmista avioliitoista lapsi joista vanhempi asuu kanssani ja nuorempi on vuoroviikoin äidillään.
Molemmat ex-vaimot ovat jouluhössöttäjiä. Kodit ovat aivan upeiksi laitettuja; näkee että niiden eteen on nähty vaivaa. Kaikki joulusafkat on hoidettu viimotten päälle, vaikka toisella existä ei olisi moiseen edes varaa. Lahjapaketteja on kuusen alla valtavan paljon, ja suurin osa ihan turhia.
Omassa, sinänsä siistissä ja tilavasssa kodissani on imuroitu alkukuusta. Muotopuolen joulukuusen sain kaverin metsästä. Muotopuoli siksi, että sopii paremmin olohuoneen nurkkaan. Se on nuoremman pojan kanssa koristeltu aattona. Kinkun paistoin itse, kun kerran sen tykkään tehdä. Kaikki kalat, katkarapusalaatit ja muut herkut sai kätevästi kaupasta. Laatikoihin päin ei täällä kukaan sylkäisekään, joten niitä ei osteta. Sama koskee riisipuuroa. Sen sijaan (alkoholitonta) glögiä kuluu litrakaupalla, joten inkiväärinpaloja on jääkaapin ovessa reilusti.
Joulukuusen koristelun lisäksi olen laittanut keittiön pöydälle pellavapöytäliinan ja kaksi kynttilänjalkaa. Saunassa on pakastimesta nykäisty koivuvihta, joka antaa hyvän tuoksuiset löylyt vielä huomenna.
Kumpikin pojista sai minulta kaksi lahjaa: 6-vuotias pienen suklaarasian ja legolentokoneen, 18-vuotias isomman suklaarasian ja toivomansa hifi-kuulokkeet. Sen sijaan että olisin käyttänyt pitkän viikonlopun ja sitä edeltävät viikon joulusta hösläämiseen, olemme viettäneet rentoa aikaa yhdessä: 6-vuotiaan kanssa on mm. rakennettu se joululahjalentokone (kyllä hän sen itse osaa rakentaa, mutta yhdessä kaikki on kivempaa) ja leikitty. Eilen vietiin haudoille kynttilöitä ja saunottiin pitkään ja hartaasti. Tänään mm. kaivettiin kaapista esille vanha mutta hieno, luupeilla ja monilla mutkilla varustettu autorata, jolla sitten ajettiin urakalla kilpaa. 6-vuotias antaa 18-vuotiaalle yllättävän kovan vastuksen. Televisio pysyi tänäänkin kiinni.
Illan päätteeksi 6-vuotias kertoi sänkyyn mennessään kuinka kiva päivä tämäkin on ollut. Ei yhtään kitissyt siitä, ettei saanut uutta tablettia niin kuin äidiltään. Ja jahka saan tämän viestin lähetettyä, kaappaan 18-vuotiaan katsomaan kanssani jotain kivaa elokuvaa. Aion ehdottaa It's A Wonderful Lifea tai Rare Exportsia, mutta päätetään yhdessä. 18-vuotias, aikuinen kun on, voisi halutessaan olla äitinsä äärimmilleen viritetyssä joulukodissa, mutta valitsi kuitenkin olla kotonaan, jossa joulusta muistuttaa joulukuusi, keittiön pöytäliina ja koivun tuoksuinen sauna. Ja se, että vietämme aikaa yhdessä.
Kannattaa miettiä, mikä on itselle tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Joulusta kannattaa tehdä itsensä näköinen. Mutta jos siitä tulee ihan hirveä stressi, kannattaisi ehkä hieman mennä itseensä ja miettiä, olisiko sittenkin syytä hellittää. Edes vähän.
En ymmärrä, miksi osallistut koko keskusteluun, kun olet tehnyt jouluksi ihan normaalit jouluvalmistelut. Tämä keskustelu koskee miehiä, jotka eivät tee tuosta kertomastasi mitään. He makaavat vain sohvalla ja odottavat vaimon hoitavan tuon heidän puolestaan.
Mikähän olisi tunnelmasi, jos sinulla olisi siellä kotona kolmas vaimo, joka makaa sohvalla kaljapullon kanssa katsomassa sivusta, kun sinä hoidat koko joulun kotiinne ja päälle päätteeksi valittaa koko ajan, että turhaan rehkit, ei joulua varten tarvitse mitään erityistä tehdä, jouluruokaa syödä, eikä lapsillekaan lahjoja antaa. Ai mutta hetkinen, oletkin jo pannut kaksi vaimoa kierrätykseen aiemmin. Ehkä et jäisi sitä ahertamistasi sohvalta käsin mollaavaa naistakaan pitkään katselemaan. Ihan samalla lailla me naiset suhtaudumme sohvalla makaavaan laiskimusmieheen,joka ei pane tikkua ristiin. Tämä keskustelu koskee heitä. Outoa että sinä olet edes osallistunut tähän.
Olen se, jolle vastasit, ja nyt vastaan puolestani.
Kirjoitin siksi, että ehkä jopa molemmat edelliset vaimoni ovat saattaneet kokea minut laiskaksi kotitöiden kanssa ja ehkä myös jouluvalmistelujen kanssa. Asiaa pitäisi kysyä heiltä, mutta tämmöinen hytinä minulla on. Haja-ajatuksia:
- Minusta ei kannata imuroida, ellei lattialla ole näkyvää pölyä. Asia olisi eri, jos talossa asuisi hengityselinvaivaisia, mutta kun ei asu.
- Minusta samaa lasia ja kuppia voi käyttää useamminkin kuin kerran, etenkin jos ollaan kotona niin pienellä porukalla, etteivät ne sekaannu. Ei lasi yhden illan aikana saastu, ellei sitten yritä maidon perään kiskaista kokista.
- Olen aina hoitanut pyykkäämisen, mutta vasta sitten kun saan täysiä koneellisia. Totta kai jos jotain vaatekappaletta nyt välttämättä tarvitaan just nyt tänään, niin saahan sen pestyä ja kuivattua kahdessa tunnissa, mutta naisten vaatekaappien koon huomioiden tämä tarve harvoin on oikea.
- Jouluesimerkki: Kukaan ei talossa pitänyt laatikoista, ei edes kumpikaan näistä ex-vaimoista. Mutta silti laatikoita oli pakko kaiken muun sähläyksen seassa tehdä, ja tietenkin alkuaineista lähtien. Tosi hyödyllistä. Yritin kyllä muistuttaa tästä epäkohdasta joka vuosi. Muistuttamista edesauttoi se, että jouduin loppujoulusta toimimaan "roskiksena", joka enimmäkseen söi ne ruoat, jotka eivät muille olleet kelvanneet. Kun eihän niitä vaivalla laitettuja ruokia saa kompostiinkaan heittää.
- Teen nykyään joulun eteen korkeintaan kymmeneosan siitä työmäärästä, joka eksien mukaan oli aivan pakollista. Ei ole jouluverhoja, ei ole pyyhityt astiakaapit, eikä ole montaa muutakaan ihan välttämätöntä juttua. Mutta aikaa lapsille on, ei tarvitse istuttaa telkkarin eikä läppärin eteen. Ja jos joku vieras tulee, niin saa tulla. En stressaa pikasiivouksesta enkä pyytele anteeksi järjestelyjen vähyyttä tai tuvan tilaa. Vaan pistän glögin lämpenemään.
Kuten kirjoitin aiemmin, joulusta kannattaa tehdä oman näköisensä, mutta myös hieman miettiä kuinka paljon ihan oikeasti haluaa asiasta stressata.
Mutta mitä sanoisivat eksät? Olinko heidän silmissään vain ahkera? Vai hieman laiska mies? Vai jopa "sohvalla röhnöttävä miesvauva?" Vaikea sanoa. Eipä sillä toisaalta enää ihan hirveästi väliä ole. Mutta tämä(kin) joulu oli hyvä.
AP:lla on kunnon mies. Arvostan. Uskaltaa olla oma itsensä. Todella harvinaista näinä päivinä.
Miehet kun ovat kuolemassa sukupuuttoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintähän on naisen raataa itsensä ihan omasta päästään keksimillään jutuillaan ja typerällä "täydellisyyden" tavoittelulla henkihieveriin. Apua ei tietenkään kysytä ja jos joku tarjoutuisikin jotain tekemään, niin ei stn kelpaa koska se on väärin, ei tarpeeksi hyvin, et osaa kuitenkaan, et tee kunnolla. Sitten raadetaan ja raadetaan jotta voidaan sitten pilata kaikkien joulutunnelma loputtomalla valittamisella, marttyyriudella, riitelyllä ja muulla kivalla.
Oikeesti nyt akat, lopettaa toi sairas käytös.
Ilmoittauduit juuri vapaaehtoiseksi järjestämään joulun yksin ensi vuonna. Tee kännykkääsi jo nyt muistilista kaikesta tarvittavasta, niin on helpompaa vuoden päästä. Oikein hyvä idea, että otat vastuun vuorostasi. Ja muista tehdä sitä joulua lapsille, ei itsellesi.
Kunnon syyllistämistä, hyvä hyvä.
Minäpä kerron tarinan siitä, miten joulun voi tehdä ihan eri tavalla, kun ei ole sitä pakollista marttyyriytyjää nurkissa.
Olen mies, 54 vuotta, kahdesti eronnut, molemmista avioliitoista lapsi joista vanhempi asuu kanssani ja nuorempi on vuoroviikoin äidillään.
Molemmat ex-vaimot ovat jouluhössöttäjiä. Kodit ovat aivan upeiksi laitettuja; näkee että niiden eteen on nähty vaivaa. Kaikki joulusafkat on hoidettu viimotten päälle, vaikka toisella existä ei olisi moiseen edes varaa. Lahjapaketteja on kuusen alla valtavan paljon, ja suurin osa ihan turhia.
Omassa, sinänsä siistissä ja tilavasssa kodissani on imuroitu alkukuusta. Muotopuolen joulukuusen sain kaverin metsästä. Muotopuoli siksi, että sopii paremmin olohuoneen nurkkaan. Se on nuoremman pojan kanssa koristeltu aattona. Kinkun paistoin itse, kun kerran sen tykkään tehdä. Kaikki kalat, katkarapusalaatit ja muut herkut sai kätevästi kaupasta. Laatikoihin päin ei täällä kukaan sylkäisekään, joten niitä ei osteta. Sama koskee riisipuuroa. Sen sijaan (alkoholitonta) glögiä kuluu litrakaupalla, joten inkiväärinpaloja on jääkaapin ovessa reilusti.
Joulukuusen koristelun lisäksi olen laittanut keittiön pöydälle pellavapöytäliinan ja kaksi kynttilänjalkaa. Saunassa on pakastimesta nykäisty koivuvihta, joka antaa hyvän tuoksuiset löylyt vielä huomenna.
Kumpikin pojista sai minulta kaksi lahjaa: 6-vuotias pienen suklaarasian ja legolentokoneen, 18-vuotias isomman suklaarasian ja toivomansa hifi-kuulokkeet. Sen sijaan että olisin käyttänyt pitkän viikonlopun ja sitä edeltävät viikon joulusta hösläämiseen, olemme viettäneet rentoa aikaa yhdessä: 6-vuotiaan kanssa on mm. rakennettu se joululahjalentokone (kyllä hän sen itse osaa rakentaa, mutta yhdessä kaikki on kivempaa) ja leikitty. Eilen vietiin haudoille kynttilöitä ja saunottiin pitkään ja hartaasti. Tänään mm. kaivettiin kaapista esille vanha mutta hieno, luupeilla ja monilla mutkilla varustettu autorata, jolla sitten ajettiin urakalla kilpaa. 6-vuotias antaa 18-vuotiaalle yllättävän kovan vastuksen. Televisio pysyi tänäänkin kiinni.
Illan päätteeksi 6-vuotias kertoi sänkyyn mennessään kuinka kiva päivä tämäkin on ollut. Ei yhtään kitissyt siitä, ettei saanut uutta tablettia niin kuin äidiltään. Ja jahka saan tämän viestin lähetettyä, kaappaan 18-vuotiaan katsomaan kanssani jotain kivaa elokuvaa. Aion ehdottaa It's A Wonderful Lifea tai Rare Exportsia, mutta päätetään yhdessä. 18-vuotias, aikuinen kun on, voisi halutessaan olla äitinsä äärimmilleen viritetyssä joulukodissa, mutta valitsi kuitenkin olla kotonaan, jossa joulusta muistuttaa joulukuusi, keittiön pöytäliina ja koivun tuoksuinen sauna. Ja se, että vietämme aikaa yhdessä.
Kannattaa miettiä, mikä on itselle tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Joulusta kannattaa tehdä itsensä näköinen. Mutta jos siitä tulee ihan hirveä stressi, kannattaisi ehkä hieman mennä itseensä ja miettiä, olisiko sittenkin syytä hellittää. Edes vähän.
Mistähän se johtuu, että lapset kiukuttelee äidilleen, mutta ei isälleen.
Jos tuokin pikkupoika olisi saanut sen legolentokoneen äidiltään, olisi riskannut ja vaatinut sitä läppäriä.
Vähillä lahjoilla pääsit. Ei lapset sulle mieltään osoittaneet, kun tiesivät, että äidiltä ne toivotut lahjat sitten kumminkin tulee.
Isiltä ei suuria odotetakaan, äidithän ne perusvastuussa aina enemmän ovat. Kun jotain ikävääkin tapahtuu, äidille siitä mennään sanomaan ja odotetaan äidin ratkaisevan asian. Niin se on aina mennyt. Muista vaikka omaa lapsuuttasi.
Hyvin usein on vielä niin, että lapsi pyytää, ettei isälle edes kerrottaisi.
Eipä täällä hirveästi ihmisillä stressiä ja kiirettä tunnu olevan, kun aattoaamusta lähtien on jo aikaa kirjoitella vauvapalstoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monessa perheessä on se ongelma, että yhdessä ei viihdytä eikä sillä "omalla porukalla" osata olla.
Sitten just joku joulu on ihan painajaista kun pitäisikin viettää aikaa yhdessä joten herkästi siihen reagoi sitten kukin tavallaan. Yksi pakenee raatamiseen ja kuvittelee sillä saavan aikaan sen mukavan lämminhenkisen ja rennon tunnelman kun on sen seitsemää sorttia kaikkea. Toinen taas pakenee kirjaimellisesti vaikka töihin/lenkille tai vaikka just mieluummin nukkuu jotta hereilläoloaikaa olisi mahdollisimman vähän yhdessä.
Näin se menee ja totuus on, ettei miehistä ole joulunlaittajiksi, naisen hartioille tämä metatöiden pääjuhlan valmistaminen jää. On kaksi vaihtoehtoa: hankkiutua johonkin valmiiseen pöytään tai tehdä se joulu itse hammasta purren.
Älä yleistä, on miehiä, jotka taitavat joulun laiton erittäin hyvin. Toisia ei kiinnosta ja sen näyttävätkin, joitain kiinnostaa jonkun verran ja toisia vain se valmis pöytä ja siisti koti kunhan ei itse tarvitse osallistua.
Onneksi mulla on perhe joka viihtyy yhdessä ja kaikki tekevät jotain joulun eteen. Miehen kanssa siivottiin yhdessä (hän imuroi ja tamppasi matot, minä pesin lattiat, pyyhin pölyt ja koristelin osaltani, lapset koristelivat kuusen ja auttoivat muutenkin).
Yhdessä hoidettiin ruokaostokset paitsi mies jo aiemmin osti kinkun. Tällä kertaa ostettiin valmiina ne laatikot joita edes vähän syödään, ei olla niin niiden perään. Mies myös savusti lohen, teki joulutorttuja ja aamulla riisipuuron, lapset pipareita. Minä tein kylmät kalatarjoilut, kylmät liha jne. Osa tehtiin aatonaattona osa jouluaattona. Aiemmin ei juurikaan, koska syksy ollut kiireinen kaikilla.
Naureskeltiinkin, että pieni loppukiri pitää aina tulla, muuten ei tuu joulua. Juttu on se, että kukaan ei äksyile, vaan on hyvällä hengellä toiminnassa mukana. Jouluvieraat saapui ajallaan ja kaikilla oli mukavaa. Joulupäivänä kukaan ei tee mitään jollei itse halua. Jokainen syö kun on nälkä eikä kukaan passaa ketään.
Onnistunut, stressitön joulu vaikka sitä paljon laitettiinkin.
Vierailija kirjoitti:
AP:lla on kunnon mies. Arvostan. Uskaltaa olla oma itsensä. Todella harvinaista näinä päivinä.
Miehet kun ovat kuolemassa sukupuuttoon.
Todella harvinaista näinä päivinä uskaltaa olla mies.
Sille miehelle pitäis myöntää nobelin-palkinto rohkeudesta.
Äijä silloinkin tietysti vain selällään makkaa ja rouva raukka kaiken työn tekkee. Senkin sika tuo mies.