Annanko tietämättä ärsyttäviä viboja, kun sosiaaliset kanssakäymiset on minuun ilmeisesti vaikeita (paljon tekstiä)

oisten näkökulmasta minua varmasti kuvaillaan ujoksi, mitä varmasti olen jonkin verran mutta en kokonaan. Uusien tuttavuuksien kanssa tarkkailen tilannetta ensin ja sen pohjalta mitä kannattaa sanoa ja mitä ei. Olen puhelias kun jutut synkkaa ja toisellakin on innostusta aihetta kohtaan. Olen alkanutkin miettimään että annanko sellaisia ärsyttäviä viboja itsestäni. Tiedän yhden potentiaalisen syy. En osaa oikein hymyillä. Olen katsonut kuvia itsestäni ja en mielestäni perusilmeeltäni näytä vihaiselta. Ehkä silti näytän? En hirveästi naura tai hymyile (en osaa jos ei oikeasti naurata tai hymyilytä. Huumorintaju mulla on sarkastinen, eli tässä tapauksessa puhun sarkastisesti kuin sanoisin tosissani. Tätä ei luonnollisesti voi käyttää kuin ystävien kanssa, jotka ymmärtää mun huumoria.
Töissä on vähän samaa ongelmaa, kun samaan aikaan taloon tullut on otettu paljon paremmin vastaan kuin minut. En tahdo saada oikein mitään kontaktia työkavereihin työasioiden merkeissä tai ihan vaan kasuaalissa juttelussa. Tämän toisen työkaverin kohdalla hänelle tullaan ihan spontaanisti juttelemaan.

Ymmärrän hyvin että kaikkien kanssa ei tule eikä kuulukkaan tulla juttuun, tai löytää mitään yhteisiä puheenaiheita. Tämä kuitenkin osoittaa että täällä kirjoittajan puolellakin on varmasti jotain red flägejä ilmeisesti mitä sosiaalisiin tilanteisiin tulee. Teenkö mahdollisesti tietämättäkin jotain mikä antaa huonoja viboja? Omaan käytöstavat eli tervehdin, kiitän ja kysyn satunnanisesti kuulumisia (small talkkia).