,,,^._.^,,, HELMIEN vko 46 ,,,^._.^,,,
Kommentit (65)
Kuumetta, on muuten taatusti tossa tullu opettajalle joku ajatuskatkos tms. ;). Mä varmaan ottaisin luurin käteen ja soittaisin tai sitten vetäisin asian esiin vanhempainvartissa :).
Välillä tulee muuten möläistyä kaikkea typerää... Nyt onkin aika avautua teille ja paljastaa, että pari vuotta sitten mulla oli aika " haasteellinen" luokka ja siellä varsin erikoislaatuinen tyttö. Tytöllä oli ollut toooosi huono päivä (ja opella myös) ja kotiin lähtiessä kuppi oli nurin yhdestä ja toisestakin asiasta. Laittoi reppua selkään ja siinä vielä kiukuissaan tokaisi " tää mun reppukin on *$¤&#:n painava!" . Minä sitten väsyneenä siihen " no kuule se ei ole mun ongelma!" . Ja siis mä VIHAAN yli kaiken tuota lausetta! En tajua miten se pääsi mun suusta. Luultavasti siksi, että mun sisko käyttää sitä yhtenään ja joka kerta hiillyn -anyway, pääsin kotiin ja häpesin silmät päästäni, ajattelin että saan suurinpiirtein kenkää jos lapsi kotona kertoo äidille mitä opettaja sanoi. Oli pakko ottaa puhelin käteen ja soittaa tytön äidille. Noh, ei tyttö ollut ilmeisesti mitään puhunut tai jos olikin, kovasuinen äiti ei pitänyt sitä minään.
Tarinalla oli siis jollainenkin onnellinen loppu, mutta tapauksen jälkeen tein diilin luokassani olleen koulunkäyntiavustajan kanssa -mikäli ikinä käytän lausetta missään olosuhteissa uudelleen, saa avustaja pullon hyvää punaviiniä.
Yhden pullon hävisin. Mutten kyllä enää koskaan väittänyt lasten kuullen ettei joku asia olen mun ongelma.
Sellaista -mutta nyt mies haluaa koneelleen. Hyvät yöt!
KL.
Tässä kun on näistä töistä puhuttu, niin selasinpa uteliaisuuttani koko maan tilannetta ja ei kyllä naurata. Pääkaupukiseudulla tulee koko ajan uusia mun alan (markkinointi & mainonta) paikkoja hakuun, mutta muualla Suomessa ei mitään. Turussa ja Tampereella pari jotain assarin paikkaa, mutta that' s it.
Joskus ollaan miehen kanssa puhuttu, että olispa kiva muuttaa jonnekin ihan muualle Suomeen. Mutta mitäs helkuttia sitä sitten tekis työkseen? Kyllä tää työelämä on niin pääkaupunkiseudulle keskittynyttä. Aiemmin olin firmassa, jossa toimipisteet myös Tampereella ja Kuopiossa. Tamperelaisten kanssa juteltiin, ja että pk-seudulla on sellainen luontainen työnkierto, että ihmiset vaihtaa duuneja ja sitä myötä uusia paikkoja aukeaa koko ajan jonnekin. Sen sijaan Tampereella jos pääsee hyvään paikkaan, niin siinä on syytä istua tyyliin eläkeikään asti, kun ei vastaavia oikein tule tarjolle. Ja Tampere nyt on kuitenkin iso kaupunki Suomessa. Ei ihme, että porukka valuu etelään ostamaan näitä 400 000 euron keskihintaisia asuntoja :-)
Simpaus painui unille taas vakiaikaansa. Se oli raasu niiiin väsynyt. Istui vaan mun sylissä ja painoi päätä kainaloon, että " vie mami mut nukkumaan" ... voi se oli niin suloinen :-D
Nyt suihkuun ja sit punkkaan uutta Vauva-lehteä lukemaan. Huomenna on työpäivä -iiik! Kuulostaapa omituiselta.
Ihanaa, kun Helmi nukahtaa nykyään yleensä itsekseen yöunille. Tavallaan musta olisi ihan kiva nukuttaa mun pientä vauvaa vaikka vielä kouluiässä, mutta kun tuntuu nukahtavan melkein nopeammin, kun on yksin, niin tehdään sitten näin niin kauan kuin se toimii. Pari kuukautta sitten oli vaikeaa, kun oli oppinut nousemaan ylös, mutta ei päässyt itse alas (paitsi kaatumalla). Nyt kun osaa mennä itse myös alas, pärjää sängyssään oikein hyvin myös itsekseen. Paitsi jos näkee, että mä häivyn, niin alkaa huutamaan. Täytyy hipsiä sieltä pois aina vaivihkaa.
Kamalasti jaksamista kaikille, joiden vauvat valvottaa ÖISIN (Devil, Jansku, Minkki ja oliko muita...)! Kokemuksesta tiedän, että se on yhtä helvettiä! Siksi olen ihan super-hyper-onnellinen, kun Helmi on viime viikkoina herännyt vain 1-3 krt/yö ja ekan kerran yleensä aikaisintaan klo 5 (yleensä n. klo 5.30). Ihan luksusta siihen verrattuna, kun pitkän aikaa huusi öisin 1-2 h suoraa huutoa tai siihen, kun heräili läpi yön. Mutta ei Helmi ole koskaan ollut mitään verrattuna veljeensä, joka alkoi vasta 2,5-vuotiaana nukkua yöt huutamatta. Siihen asti heräsi lähes joka yö 3-10 krt itkemään/huutamaan. Eikä koskaan selvinnyt syy, vaikka lääkärissäkin rampattiin. Pahimpia yöt oli 7-10 kk iässä, jolloin poika heräili tunnin välein itkemään joko tuttia tai sitten konttaili tai seisoi ja itki. Tota kesti siis oikeasti n. 4 kk (olen kirjoittanut pojasta päiväkirjaa ja sieltä on aina " mukava" lukea näitä asioita)! Sen jälkeen heräilyt väheni n. 3-5 krt/yö. Joillakin vauvoilla kaikki uudet opitut asiat vaan vaikuttaa enemmän yöuniin kuin toisilla vauvoilla. Ja esikoisemme ei myöskään osannut itse siirtyä univaiheesta toiseen, vaan heräsi silloin ain itkemään, eikä todellakaan rauhoittunut itsekseen. Eikä auttanut, vaikka poika nukahti iltaisin itsekeen. Mä olen niin tottunut pätkäuniin, että se, kun saan nyt nukuttua välillä jopa 6 h putkeen (jos menen ajoissa nukkumaan) ja yhteensä keskimäärin varmaan sellaiset 7-8 h parissa pätkässä, niin olen tosi tyytyväinen! En tosissani osaa edes kuvitella, että joskus saisin nukuttua ton 8 h putkeen. Siksi en vielä aio Helmiä tosta yötissistä (klo 05-06 välillä) vieroittaakaan, koska tällä hetkellä se ei ole mikään ongelma. Toivottavasti teillä muilla yöt helpottaa nopeammin kuin meillä pojan kanssa!!!
Mulla on varmaan loppuelämäni kamala VAUVAKUUME, mutta meille ei kyllä todennäköisesti enempää vauvoja tule. Mä olen aina halunnut paljon lapsia, ainakin 3. Kun Helmi syntyi, olin ihan varma, ettei meidän perhe ole vielä tässä, vaan pakko saada vielä ainakin yksi vauva. Nyt on jo pitkään kuitenkin tuntunut siltä, että tämä perhe olisikin tässä. Olen niin iki-onnellinen näistä kahdesta lapsesta! Silloin kun meillä oli vain yksi lapsi, ajattelin, että olen maailman onnellisin ihminen, kun mulla on lapsi. Kun Helmi syntyi, tuntui kaksin verroin onnellisemmalta. Eli onnellisuus siis tuplaantui, kun lapsia oli kaksi. Olen ihan varma, että jos meillä olisi joskus kolmas lapsi, onni kolminkertaistuisi. Olisi mahtavaa kokea se ja saada vielä joskus hoitaa omaa pientä vauvaa, MUTTA mä olen niin pelkuri, että pelkäisin, että kolmas lapsi olisi vaikeasti sairas tai ainakin tosi paha koliikki-tapaus. En myöskään haluaisi enää koskaan kärsiä raskausajan pahoinvoinnista (miehen serkku odottaa esikoistaan ja on kärsinyt pahoinvoinnista jotain 20 viikkoa jo...). Suurin ongelma olisi kuitenkin se, etten koskaan uskaltaisi enää synnyttää. Helmin synnyshän kesti n. 2 h, josta ajasta ehdittiin olla sairaalassa alle vartti. Pelkäisin, että kolmas vauva syntyisi kotiin tai taksiin. Ja sitä synnytyskipua en halua enää koskaan kokea. Pelkään myös sektiota, joten sitäkään en haluaisi. Kolmen lapsen kanssa pitäisi myös (ehkä) olla isompi asunto kuin kolmio ja sitten jouduttais asumaan jossain slummissa (näillä hinnoilla). Eli kamalasti syitä, miksi meille ei suurella todennäköisyydellä enää tule lisää lapsia (mutta eihän sitä tiedä, kun tässä on kuitenkin yli 10 vuotta aikaa saada lapsia). Olen kuitenkin 100 % varma, että kun kaverit yms. alkaa saada (lisää) lapsia, mä haluaisin kidnapata ne itselleni! Myin muuten kaikki äitiysvaatteet pois ja aion myydä myös vauvanvaatteet ja tavarat. Mitkäs fiilikset teillä muilla on, joille ei enää ole lapsia tulossa? Mitä vauvatavaroita yms. aiotte säilyttää vai annatteko kaikki pois?
Paljon olisi vielä kommentoitavaa, mutta pakko lähteä tekemään iltapalaa ja laittamaan pyykkejä kuivumaan. Jatkan sitten huomenna.
T:Fassiloora ja Helmi (kohta 9 kk)
Vilkaskaapa mitä toi kello näyttää tän viestin lähetysajaksi... Sain neidin nukkuun noin kymmenen minuuttia sitten. Ei sitten millään suostunu jäämään sänkyyn vaan aina piti nousta laitaa vasten seisoon. Syliin kyllä nukahtaa, mutta annas ku lasken sänkyyn... Voihan se olla, et kaikki uudet taidot jää päähän pyörimään yön ajaksi, mut ku neiti on kuitenki kontannu jo yli kaks kuukautta ja kävelly tuen kanssaki jo reilusti yli kuukauden. Et ei ne enää mitään uusia taitoja ole...
Sillaiki harmittaa tää yötouhuilu, ku sit itte on väsyny ja tulee välillä tiuskittua tolle miehelle. Eikä se kuulu meidän tapoihin. Molemmat osaa kyllä heti pyytää anteeks, mut ei oo kivaa. Sit pitäis viä jaksaa käydä koulua kolmena iltana viikossa ja yrittää saada ne kaikki etätehtävätkin tehtyä. Plus huolehtia kotitöistä...
Ei voi olla totta! Janika heräs taas huutamaan...
prkl...
Ehdin tänään ehkä vähän paremmin keskittyä kirjottamaan kun Veikko on päiväkodissa. Aaro rullailee ympäriinsä kävelytuolilla ja tutustuu kotiinsa hiplaamalla kaikkea mihin yltää.
Jansku: sympatiat. Tuo iltanukuttaminen on ihan kamalaa. Veikolla oli joskus 4-5-kuisena ihan kamalat iltahuudot, muistan vielä miten kamalaa se oli. Me saadaan olla kyllä tyytyväisiä kun pojat sammuu tosi helposti ja nopeesti. Aarohan nukahtaa heti. (paitsi ei enää tästä illasta lähtien nyt kun tämän tähän kirjotin)
Minkki samoten: jaksamista!
Kuumetta: happamat mielihalut kuulostaa tutulta. Söin Aaroa odottaessa melkein pelkästään omenoita ja puolukoita. Mulle jäi siltä ajalta sellanen vakioherkku kun puolukkakiiseliin dipatut piparit. nami nami. :)
Fassiloora: Mulla on ihan samat ajatukset kolmannen lapsen suhteen. Mies yrittää aina vähän väliä suostutella, mutta muaki hirvittää se synnyttäminen. Meilläkin meni tosi nopeesti nyt toka kerralla ja olin aivan järkyttävän kipeä. Mulle sanottiin että nopeet synnytykset voi olla kovin rajuja ja kovin kipeitä. Ja sen verran minäkin oon taikauskonen, että kun on kaks näin täydellistä lasta, mahdollisuus siihen, että kolmas on jollain tavalla esim. sairas, kasvaa vaan koko ajan. Ja meidänki pitäs muuttaa toiseen asuntoon ja kun kovasti tykätään tästä nykyisestä. Minä pidän vauvatavaroista vaan ne, jotka on itse tehtyjä tai joihin liittyy kovasti tunnearvoa. Esim. mies osti Aarolle joululahjaksi (siis ennen syntymää) sellasen kivan huppari-housu-yhdistelmän, sen aion pitää. Itse kudoin joitain juttuja ja ne aion kans pitää. Niin, ja sitten kaikki ' laatukamat' , eli maripaidat, silkkimyssyn, kankaisen jumppamaton jne. Mulla on vielä jokunen vuosi aikaa muuttaa mieltä sen kolmannen lapsen suhteen, vaikka nyt tuntuukin, että ehdoton ei. Varulta pidän nuo parhaimmat jutut jos vaikka esim. kolmen vuoden päästä tulee mieletön vauvakuume.
Niin, muuten Kuumetta vielä: siitä opejutusta. Mulla tuli ekaksi mieleen, että se on ollu joku ' sammakko' . Siis, kun nykyään on uusioperheet niin mielettömän yleisiä. Ajattelin, että se ope on saattanu sanoa niin tarkottamatta sillä mitään pahaa ja ajattelematta sitä asiaa sen pitemmälle. Useinhan lasten kanssa jutellessa sitä itekki ajattelee asiat jotenki paljo yksoikosemmin. Väärin se minusta silti teki kun sanoi niin, mutta ehkä se ei tarkottanu sillä henkilökohtasta kommenttia just sua kohtaan.
KL: Aika rohkee oot kun soiti sinne kotiin. Mä en ois varmaan uskaltanu. Mullakin on ollu vaikka mitä mokia (autuaasti oon kyllä onnistunu ne unohtamaan, onneksi), ja aina oon vaan tyyliin piileskelly pöydän alla jälkikäteen ja toivonu ettei kukaan tuu mitään sanomaan. :) No, toisaalta yläasteella voikin jo sanoa vähän ronskimmin. On tullu varmasti monesti sanottua että ' ei kiinnosta' , mutta siellähän se menee vähän niinku huumorin piikkiin. Ja usein se onki ihan oikeesti se totuus, jos esim. joku yrittää sieltä selittää että miten naapurin Ville veti viime perjantaina koko kossupullon ja ajo viritetyllä mopolla tutkaan kaheksaakymppiä.
Ai niin, muuten... tuli muuten aika siisti tukka Veikolle! Hitsi olin ihan sikayllättyny kun tulikin niin hyvä! Alkuun meinas vähän hermostuttaa ja mieskin sai äkkilähdöt kun alko siinä vieressä jotain inisemään, mutta kun pääsin vauhtiin se meni ku vanhalta tekijältä. En oo ikinä ennen leikannu kenenkään tukkaa, siis jos ei lasketa sellasta töks-suoraan-etutukkaa. Pojasta tuli ihan ison pojan näkönen! Saavat varmaan päiväkodissa kattoo puseron nimilapusta, että kukas tämä kaveri onkaan ja minne se tsekkivahvistus on hävinny.
Jahas, Aaro on kyllästyny vissiin seinien hiplailuun, äiti tulee pelastamaan...
Mukavaa keskiviikkoa!
Vilja
Miten kannattais pestä tuo t-paita, jonka Veikko maalas päiväkodissa? Itse t-paidan pesuohjeessa lukee, että 40 astetta ja mielellään pesukoneessa. Mitä nuo tekstiilivärit tykkää tollasesta pesusta?
ja energia on kaput. ei löydy enää mihinkään!!!!!!!!!!!!!!
Dunsku heräs yöllä 7 kertaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! enarit, fanfaarit soimaan ja ukko makas perse homeessa eikä edes kylkeä kääntänyt. minä haen maitoo, taputan,silitän, hyssytän ja teen vaikka mitä, sit aamulla tokasin et nyt saatana kaikki päät kiinni et sais nukkua. en saanut enää unta...voi vide.sit kun nukutaan vaan yhdet päikkärit...jippii
Dunsku repii jotain käyttöohjetta ja antaa kaikki paperisilput mulle ja sit pitää kiittää, tämä peli on jo jatkunut about 20 minsaa..on niin paksu kirjanen ettei ihan heti sivut lopu.
Se ope on kyllä ollut tosi ajattelematon, mä vähän ihmettelen kuinka lapselle saattaa tolleen sanoo. No hän kun on juuri viime vuonna avioitunut ja on niin onnellinen kollegavaimonsa kanssa. Ja uusioperheet ovat todellakin yleisiä..mut tytön luokalla mun tietääkseen me ollaan ainut uusioperhe, yks yh ja yks just eronnut löytyy, et kai me sit ollaan kummajaisia!!
Voi jospa tuo happaman himo tietäis poikaa ;))) vaik kyllä olis nyt sitten kaikki valmiina tytölle. Mä en pelkää synnytystä vaikka nyt se olikin ihan syvältä, enkä mä enää stressaa noista verenohennuspiikeistäkään, ainut mikä mua stressaa on tää etominen ja väsymys, ei haittaa kilot eikä arvet eikä perseen kasvu. Palkinto on niiiiiiiiiin ihana ettei parempaa asiaa maailmasta löydy. Mut sit kyllä panen piuhat (tai sen yhden jäljellä olevan) kiinni ettei vaan tuu neljättä.
Musta olis ihana lähtee duuniin, mut nyt olen kuullut parilta työkaverilta kuinka rankaksi tahti on muuttunut niin taidankin jäädä kotiin suosiolla ja alankin etsimään muuta duunia. Kyllä sen rahan saa helpommallakin ku mitä tossa firmassa..sit vr selittelee kuinka saadaan pendolinot kulkemaan aikataulussa...sen päivän ku vielä näkis....
Mä taidan mennä koettamaan onnea jos sais tytön nukkumaan ku on silmät punasena tossa vieressä.
Kuumetta ja poppoo
Eka työpäivä takana ja oli ihan perseestä. Siis mä en pysty sietään sitä lehmä-blondia, joka yritti aloittaa päivän rakentavasti teilaamalla kaikki, mitä mä olin edellisenä vuonna hankkinut. Esim. yksi softa (maksoi 1500¿ joka siis on yhtä kuin ILMAINEN softamaailmassa) niin selitti, että " siis mä en ikinä olis hankkinut tämmöstä softaa. Tää oli siis niin järkyttävän kallis, eikä sitä voi mihinkään käyttää..." ja vastaavia oli muitakin. Yhdessä kohtaa sit sanoinkin sille, että ei ole nyt kovin rakentava etenemistapa ja melkein siitä sitten jo ensimmäinen riitakin saatiin aikaan.
Siis meillä on niiiin järkyttäviä näkemyseroja. Päivän pelastus oli kuitenkin soitto rekryfirmasta, joka kertoi mun päässeen jatkoon eilisestä haastattelusta ja nyt olis edessä soveltuvuustestit. NYT JOKAINEN PEUKKU PYSTYYN, että natsaa ja pääsen pois tosta paikasta. Siis ihan hirveetä ajatella, et pitäis jäädä pidemmäksi aikaa tonne. Oikein puistattaa.
Saimme tänään puhelun päiväkodin johtajalta. Simppu sai tarhapaikan tosta läheltä, ei kuitenkaan tästä meidän alueelta vaan vierestä. Onneksi matkan varrella juna-asemalle kun mies alkaa kulkea junalla töihin, niin on sujuvasti siinä matkalla. Tarhaan perustetaan uusi alle 3v ryhmä ja tarhassa on kuulemma tosi pienet ryhmäkoot. Tämä johtuu siitä, että tarhassa on lapsia, jotka ovat hitaammin kehittyneitä. Eivät siis vammaisia, mutta esim. 3v, joka ei puhu vielä tms. Tämän johdosta on se omahoitaja-systeemi ja pienet ryhmäkoot... kuulostaako teistä ihan normaalilta?
Jaahas. nyt tarttee Simppu huomiota. Palaan vielä myöhemmin!
Keskiviikko on mun lempparitelkkaripäivä, tulee CSI sekä Myytinmurtajat!
Pukelo esittää vastalausetta sängyssään, on aivan yliväsynyt. Nukkui tänään kolmet päikkärit mutta vain noin 30-45 min kerrallaan, sen jälkeen heräsi itkien ja räkä valuen. Reppana...
Jansku82 ja minkki75, kovasti jaksamista teille!
Viljaa, onko painatus silitetty? Koetin löytää mun kangasväripurkista pesulämpötilaa, mutta just siihen kohtaa oli läiskästy tarra -semmonen haisu mulla on, että ne kestäis 40 astetta, mutten voi vannoa.
---
No niin, tässä välissä ehti CSI alkaa ja päättyä, minä rauhoittelin huutavaa lasta ja siivosin yrjöt sängystä. Raukka kun yskii niin kovin että puklaa. Onneksi rauhoittui melko nopeasti ja sai unen päästä kiinni, nyt täytyy vain toivoa että pikkuinen saisi kunnolla nukuttua.
Kuumetta, okei, se olikin miesope, ymmärrän... Ei vais, ei millään pahalla, mutta miten musta tuntuu että noiden äijien suusta tulee välillä sellaista sontaa, joka pistää miettimään että onko niillä kaikki airot vedessä vai ei? Ja nyt kun pääsin vauhtiin, voinkin kertoa meidän eilisestä nukkumaanmenosta. Siis musta on ihanaa päästä sänkyyn ja lukea kirjaa hetken ajan aivan rauhassa. Ei tarvi lukea kauaakaan mutta sekin pieni aika on luksusta. Noh, mies kömpii mun viereen ja sitten se alkaa: " Ota yökkäri pois" . " Hali" . " Pusi" . " Miks sul on pikkarit?" . " Anna hali" . " Älä ny enää lue" . Voi vidu! Repesin siinä samassa ja kysyin että on se kumma kun koko päivän palvelee yhtä niin jo pitää nukkumaanmennessäkin kuunnella käskytystä!
Niin ja sellainenkin sanonta on jotta ihmiset menee naimisiin rakkaudesta mutta opettajat keskenään, ja se on jumalan tosi, paitsi meidän huushollissa.
Oodi77, mun mielestä toi kuulostaa hyvältä. Siis se että ryhmät on pieniä. Ja tottuuhan Simppu pienestä pitäen erilaisiin lapsiin. Sekin on iso rikkaus.
Nyt menen kyllä juomaan ihan rauhassa lasin punaviiniä.
Hyvät yöt!
KL.
Tulehan kertomaan mitä fysioterapeutti sanoi, joohan? Aika eri käytäntöjä eri paikkakunnilla. Meidän esikoinen ei näet ryöminyt eikä peruuttanut 10kk iässä ja fysioterapiaa ehdotettiin vasta jos ei 1v vielä liiku. Nyt meidän Noora on 8½kk eikä ryömi. Neuvolassa ei sanottu mitään asiasta, enkä itsekään ole huolissani tällä kertaa. Noora kyllä peruuttaa ja pyörii navan ympäri eli pääsee seikkailemaan ympäri huonetta sillä tavalla, mutta ryömiä ei osaa. Esikoinen sanoi ekan sanan 7kk ja Noora on tapaillut sanoja nyt parisen viikkoa. Muutenkin ovat hyvin rauhallisia ja kilttejä tyttöjä molemmat ja mulle kyllä sopii ettei vauski lähde heti synnäriltä kotio käveleen ;)
Niinhän sitä sanotaan ja itsekin sen huomasin, että kun vauva ei liiku, sitä toivoo että liikkuisi. Sitten kun liikkuu, sitä toivoo että pysyisi edes hetken paikoillaan :)
Eli taitaa sit meitin enidit olla sitä samaa kaliperia... Ei ryömi Elsakaan. Ja meillä siis mennään 10kk kohdalla fysioterapiaan, jossei liiku itse. Joten mielenkiinnolla mäkin kuulisin mitä terapeutti sanoo... =)
Terveisin Minna ja Elsa 8,5kk
Eilen kun kehuin meidän öitä, niin eiköhän viime yö ollut sitten ihan syvältä! Ei pitäisi koskaan kertoa niistä asioista, mitkä sujuu, koska sen jälkeen ne ei enää suju. Viime yönä Helmi heräsi ekan kerran klo 02, jolloin nukahti onneksi ilman suurempia itkuja aika nopeasti. Seuraavan kerran heräsi klo 04, mutta silloin ei sitten enää meinannutkaan nukahtaa, vaan huusi yli tunnin. Välillä oli pari minsaa hiljaa ja toivon, että nukahtais jo, mutta sitten huuto taas alkoi. Vihdoin joskus viiden jälkeen nukahti ja seuraavan kerran heräsi klo 7, jolloin annoin tissiä ja sitten nukkui vielä tunnin, Ei nyt siis mikään kaikista huonoin yö, mutta toi reilun tunnin valvominen ja itkeminen otti aika rankasti päähän.
OODILLE kovasti tsemppiä töihin ja peukut on korkealla pystyssä, että saat sen uuden duunin! Mulla oli aikoinani yksi työkaveri, jonka kanssa en tullut yhtään toimeen (muija oli suoraan sanottuna erittäin perseestä) ja se vuosi, mitä yhdessä tehtiin töitä, oli tosi rankka.
Helmiltä katsottiin silloin 8 kk neuvolalääkärissä se PINSETTIOTE, jota ei silloin vielä tullut, mutta nyt se jo sujuu. Ihanasti Helmi saa nyt poimittua kaikki roskat lattioilta...
Helmi alkoi melkein samaan aikaan kävelemään sekä PUITA PITKIN (toi tuli pari päivää ennen) että kävelyttämällä silloin 7,5 kk iässä. En tiedä, kumpi niistä lasketaan " oikeaksi" tuen kanssa kävelyksi. Nyt on viikon ajan harjoitellut ilman tukea seisomista, mutta ei vielä kovin kauan pysy. Parasta on kuitenkin se, että alastulo sujuu mainiosti, eikä mustelmia tullut Helmille kuin yksi ja sekin tuli silloin, kun Helmi tippui viimeksi sängystä (toinen kerta).
Me ollaan oltu vissiin vähän laiskoja vanhempia, kun ollaan annettu lasten tutkia aika paljon noita perinteisesti KIELLETTYJÄ paikkoja ja tavaroita. Vaaralliset ja sotkevat jutut on joko laitettu pois tai teljetty lapsilukkojen taakse (tai muiden esteiden taakse), esim. viherkasvit (en jaksa 10 krt/pvä siivota multia lattioilta ja Helmin päältä, enkä voi Helmiä koko ajan vahtiakaan), särkyvät esineet, lehdet (Helmi syö ne) jne. Loput on ollut sitten sellaisia, mitä lapset saavat koskea ja tutkia eli mm. videot, DVD:t, tietyt muovipurkit yms, keittiössä, eteisen kengät (en tykkää, että Helmi syö kuraisia kenkiä, mutta en tiedä, mihin kengät laittaisin), kylppärin purkit ja purnukat ja monet muut. Esikoinen sai katsoa myös CD-levyjä ja siihen asti homma toimi, kunnes alkoi saamaan kannet auki ja irroitti levyt. Voi olla, että Helmi ei saa vielä tutustua niihin. Meillä meni esikoisen kanssa aika nopeasti ohi noi räpläyshommat, kun sai aikansa painella TV:n ja videoiden nappeja. Mä en vaan jaksaisi päivästä toiseen koko ajan kieltää koskemasta siihen ja tähän. Ja mikään tavara ja laite ei koskaan hajonnut esikoisen käsittelyssä. Ihme!
Noista pikkuautoista VILJAA mainitsi. Meillä esikoinen ei muulla leikikään kuin pikkuautoillaan, enkä ole siksi halunnut niillä leikkimistä kieltää Helmin ollessa hereillä (varsinkin kun nukkui pitkään vaan 30 min ne unet, jotka nukkui kotona). Helmi on siitä asti, kun on liikkunut himoinnut noita pikkuautoja ja imeskelee ja pureskelee niitä päivittäin. Ollaan laitettu ne autot pois, joista lähtee renkaat tai vanteet irti (pääasiassa meidän pikkuautot on kirppikseltä, joten niistä ei irtoa enää mitään osia), mutta muuten sitten luotan siihen, ettei Helmi saa niistä mitään irti.
Ai niin, vielä pitää kertoa ihana kakkajuttu! Helmillä oli tänään poikkeuksellisesti kertisvaippa, kun odotin hänen kakkaavan ja oltiin reissussa. Kakkasi sitten vasta kotona ruokapöydässä ja kivan kakan kakkasikin. Kun menin vaihtamaan vaippaa, niin kakka olikin niskakakka! Eka niskakakka Helmillä (kestoissa noita ei vissiin tule tai ei ole ainakaan meillä tullut). Kiva oli sitten riisua bodyä pois, kun tukkaankin meni kakkaa. No, sain bodyn pois ja aloin miettiä, missä pesen Helmin. Päädyin laittamaan tytön kylpyammeeseen, minne Helmi sitten istahti kakkapyllyllään ja alkoi läiskyttää innoissaan kakkavettä =) Mä olin oikeasti ihan pulassa, vaikka olen työksenikin kakkoja pessyt. Harmi, ettei mies ollut näkemässä. Tai ois pitänyt kuvata toi tilanne. No, selvittiin siitä ja se olikin päivän ainoa kakka (yleensä kakkaa n. 3 krt).
Nyt iltapalalle (tein vispipuuroa, kun meillä on pakkasessa vuoden 2004 puolukoita jotain 10 litraa)...
T:Fassiloora ja Helmi (huomenna 9 kk)
Ajattelin kans kirjoitella vähän meidän kuulumisista.
Olen aloittanut työt 1.11 ja mieheni jäi kotiisäksi toukokuun loppuun asti, sen jälkeen en tiedä mitä teen, kun ollaan ostettu asunto Mäntsälästä ja minun työpaikka on Espoossa ja miehen Vantaalla. Jos haen Oonalle tarhapaikka Mäntsälästä, hänelle tulee tosi pitkät päivät. Olen miettinyt jos haen yksityisen tarhapaikan Espoosta.
Oonasta on tullut tosi iso tyttö, kävelee tuettuna sekä yhdellä kädellä taluttaen. Imetyksen lopetin kun Oona oli 7½kk ja nyt tyttö vetää NANia ja hyvin maistuu. Yöt menee yleensä yhdellä syötöllä (klo 4) ja päivällä voi vielä nukkua 3x: 1½+2h+30min. Tyttö matkii kaikkea ja osaa kiivettä isosiskon sängylle ja osaa tulla itse pois sieltä.
VAUVAKUUMESTA: Minulla on tosi kova vauvakuume. Kun sain kakkosen, olin sitä mieltä, että meidän lapset on nyt tässä (oli myös rankka kokemus toi synnytys, mikä päätyi section), kun Oona syntyi (sectiolla myös) olin ihan 100 varmaa, että ei enää, mutta tässä mie nyt olen, nelosesta haaveilen ja ehkä joskus 5v. päästä yritetään uudestaan.
Mutta siinä ne oli meidän kuulumiset, päivittelen Kasvut tossa jossain vaiheessa.
t. jeltsu&oona 9kk
En usko, että ovat silittäneet paitoja päiväkodissa. Pitää varmaan tänään kysyä pesuohjeita kun haen Veikon. Ois harmi jos pesemällä onnistuisin pilaamaan noin arvokkaan paidan.
Mukavaa torstaita kaikille!
Vilja
tuo juttu opettajista ja naimisiinmenosta oli hyvä, en ollu ennen kuullukaan, kertoo kyllä koko totuuden mun ekasta avioliitosta.
Vilja edelleen
Ois muuten ylimääränen pinnasänky nurkissa jos joku odottajista tarvii, ilmaseksi saa jos hakee, asutaan siis itäisellä Uudellamaalla.
varmuuden vuoksi kysy sieltä päiväkodista pesu- ja silitysohjeet, ne saattavat vaihdella. Tässä mun kangasvärissä ohjeena on muistaakseni (ehdin jo unohtaa mihin väripullon vein) silitys nurjalta puolelta 150 astetta ja 5 min.
Pukelo on kitissyt koko aamun, jospa saisin nyt nukkumaan...
KL.
Nyt on fysioterapeutilla käyty. Inkerillä on kaikki valmiudet liikkumiseen, mutta tarvii hiukan apua että hoksaa asiat. Inkerillä on myös hiukan yliliikkuvat nivelet joten sekin täytyy huomioida. Minä omaan sellaiset nivelet myös ja taivun asentoon kuin asentoon =) Täytyy myöhemmin kertoa Inkulle, että tästä yliliikkuvuudesta on hyötyä... No niin, asiaan taas. Saimme siis ohjeet (kirjalliset ja suulliset) kuinka harjoittaa istumaan nousemista, konttausta, mahallaan oloa yms. Ohjeet on myös siihen kuinka Inkeri tulisi nostaa lattialta jotta hän samalla reenaisi mahdollisimman paljon itse. Käymme fysioterapiassa vielä pari kertaa. Siellä sanottiin, että Inkeri kävelee varmasti 1,5 vuotiaana.
Käynti oli tarpeellinen ja valaisi monta asiaa.
Ulkona on loskaa korviin saakka joten pelkkä vaunujen työntäminen oli uskomaton urheilusuoritus. Tästä uupuneena siirryn nyt nauttimaan kahvia ja pullaa :)
Birdy ja Rinkeli joka aloittaa tiukan treenauksen tänään
mutta nyt yks äiti tiesi kertoa et tässä iässä vauvojen aivot kehittyy paljon et ne käy yölläkin tuhatta ja sataa. ja siksi ei tuu syvä uni, kiva tietää ettei ihan nollana pidä itseään.
juu, se opettaja seurusteli julkisesti salaa kollegan kanssa ja sit menivät naimisiin. ne on ihan saman näköisiäkin ;))))) ne kun kävelee juna-asemalta käsi kädessä kouluun sekä koulusta parkkarille...hoh hoijaa. kateellinen vaan olen.
jos lähtis koettamaan jos tulis unet molemmille.
kuumetta ja silleen
tyttö oli tänään kertonut koulussa uudesta vauvasta ja opettaja oli kysynyt et onko niillä sama isä??!!!! ihanku mä hengaisin vaan ja pyöräyttelisin vauvoja sinne tänne. saatana kai sitä saa elämässään avioeron ottaa!!! Mikä moukka opettaja, pikkusen tippu pojot mun silmissä!!!