Salamarakastuminen työkaveriin ja alun ensihuuma
Miten tämä jatkuu tästä? Olen rakastunut työkaveriin ihan täysillä ja tunteet on molemminpuoliset. Kiihkeitä suudelmia ollaan jo vaihdettu, kemia meidän välillä on jotain uskomatonta. Molemmat olemme valitettavasti perheellisiä mutta eroamassa kumpikin tahoillamme. Onko kokemuksia miten työpaikkaromanssi etenee ja kauanko tämä huuma kestää! Ikävöin häntä ihan koko ajan ja hän ikävöi minua.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Etkö voisi vain erota, jos kerran olette eroamassa ja petät puolisoasi.
Tavalla tai toisella raha. Lapsetkin joskus.
Muutamassa tietämässäni tapauksessa vähintään toinen osapuoli on palannut takaisin entisen kanssa yhteen.
Puhutko tulevasta ex-puolisostani? Näitä tarinoita on Suomi täynnä, olen itsekin osa sellaista.
Kauanhan me olemme olleet yhdessä.
Aloin ymmärtämään monia todella pimeitä piirteitä kumppanistani ja lasteni toisesta vanhemmasta. En kuitenkaan vuosiin halunnut uskoa niitä, koska olin rakastunut ja rakastin todella häntä täysin aidosti ja koko sielustani.
Nyttemmin käsittelen asiaa terapiassa ja ymmärrän olleeni jo vuosia narsismin, manipulaation ja henkisen väkivallan silmitön kohde. Elämän mittaiset arvet jäävät, mutta pääsen eteenpäin.
Nyt kun puolisoni on löytänyt sinut - mistä olen vilpittömästi iloinen teidän kummankin puolestanne: olette ihan samanlaisia ja todennäköisesti olette onnellisempia keskenänne kuin mitä minä lopulta olin tulevan ex-kumppanini kanssa - niin toivotan onnea ja menestystä teille.
Itsekin opin paljon tästä pitkästä suhteesta.
Eroa vaan. Luulet, että mies eroaa? Ei mies halua varattuun sekoavaa. Vähän pitäisi olla moraalia mukana.
Se muuten ei ole paskapuhetta että rakkaus on valinta. Sehän koostuu miljoonista pienistä valinnoista miten sinä päätät toimia. Alussa ne valinnat on mieleisiä, mutta jossain välissä tulee aika kun niiden merkitystä ei itsekkään ymmärrä ja alkaa valitsemaan väärin, sitten se toinen ihminen on kusipää ja erotaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tai jos erot oli jo valmiiksi käynnissä, niin ei se kestä silti. Koska se edellinen suhde pitää käsitellä loppuun. Antaa itselle lupa surra, miettiä mikä meni pieleen, oppia ja kehittyä. Kun kaikki tää jonkun rakkaushuuman alle. Niin teillä voi olla kivaa vuoden, ehkä 2. Sit iskee ja kovaa.
Niinpä. Jotkut tekevät tätä sarjassa ja joka liittoon lapsia. Sitten kitistään ja uhriudutaan kun koskaan se huuma ei kestäkään.
Onko teillä kokemusta siitä, millaiseksi työilmapiiri tulee kun muut työkaverit saa tietää tällaisesta suhteesta?
Vierailija kirjoitti:
Se muuten ei ole paskapuhetta että rakkaus on valinta. Sehän koostuu miljoonista pienistä valinnoista miten sinä päätät toimia. Alussa ne valinnat on mieleisiä, mutta jossain välissä tulee aika kun niiden merkitystä ei itsekkään ymmärrä ja alkaa valitsemaan väärin, sitten se toinen ihminen on kusipää ja erotaan.
Rakkaus on vain ja ainoastaan tunne eikä valinta tai työntekoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se muuten ei ole paskapuhetta että rakkaus on valinta. Sehän koostuu miljoonista pienistä valinnoista miten sinä päätät toimia. Alussa ne valinnat on mieleisiä, mutta jossain välissä tulee aika kun niiden merkitystä ei itsekkään ymmärrä ja alkaa valitsemaan väärin, sitten se toinen ihminen on kusipää ja erotaan.
Rakkaus on vain ja ainoastaan tunne eikä valinta tai työntekoa.
Ei - Rakkaus on myös mitä suurimmassa määrin valinta.
Aluksi tulee alkuhuuma jne kyllä, ja siinä alussa tarvitaan sinä evolutiivis-biologista hormonikoktailia joka - kyllä - muodostaa ihastumisen ja rakkauden.
Mutta jotta tämä kaikki kestää, on se valinta. Sillä AINA, joka ikisessä suhteessa tulee vastaan alamäkiä. Meissä kaikissa on ikäviä piireitä. Yksikään suhde ei ole pelkkää ylämäkeä, eikä edes pelkkää tasaisuutta.
Ja tässä vaiheessa astuu kuvaan valinta. Vaihdatko toiseen, kun tulee haasteita? Entäs, kun haasteet tulee tämän uuden kanssa? Vaihdatko taas toiseen? Vai valitsetko oppia asioista ja ylläpitää hyvää nykyisessä suhteessasi?
Rakkaus on myös valinta. Valinta on, että valitse ylläpitää rakkautta ja olosuhteita suhteessasi, jotta rakkaus voi myös jatkua.
Lapsellista ja moraalitonta. Huonosti päättyy, sorry vain.
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista ja moraalitonta. Huonosti päättyy, sorry vain.
No, minä ap uskon meihin ja siihen että tämä päättyy hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Se muuten ei ole paskapuhetta että rakkaus on valinta. Sehän koostuu miljoonista pienistä valinnoista miten sinä päätät toimia. Alussa ne valinnat on mieleisiä, mutta jossain välissä tulee aika kun niiden merkitystä ei itsekkään ymmärrä ja alkaa valitsemaan väärin, sitten se toinen ihminen on kusipää ja erotaan.
Ensin tulee mikroilmeet, äänenpainot, kosketus, ne muuttuu hieman, ne ei tule sieltä sydämestä, huokaukset, tuima vilkaisu, ehkä tiuskaus. Koskettaminen alkaa tuntua vähän väkinäiseltä, velvollisuudelta, tuo ei ymmärrä. Pitäisi saada enemmän, oon ansainnu enemmän ja en saa sitä, muut saavat. Idioottiko se on? Miksi se on niin itsekäs? Taaskaan se ei tehnyt niin kuin pyysin. Rakastaakohan se enää, rakastankohan minä? Naapurin UllaPentti näyttää paremmalta kuin ennen, onkohan se alkanut treenaamaan? Kunpa tuokin alkaisi. Niin se sitten loppuu.
Homoilu työpaikalla on kielletty raamatussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se muuten ei ole paskapuhetta että rakkaus on valinta. Sehän koostuu miljoonista pienistä valinnoista miten sinä päätät toimia. Alussa ne valinnat on mieleisiä, mutta jossain välissä tulee aika kun niiden merkitystä ei itsekkään ymmärrä ja alkaa valitsemaan väärin, sitten se toinen ihminen on kusipää ja erotaan.
Rakkaus on vain ja ainoastaan tunne eikä valinta tai työntekoa.
Ei.
"Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii."
Rakkaus on todellakin työtä, tekoja ja valintoja. Rakastuminen on tunne ja mielenhäiriö, joka laantuu aina jossain vaiheessa, ja tietenkin parhaimmillaan muuttuu rakkaudeksi sitoutumuksineen.
Saattaa käydä miten vain. Ihastuin ensinäkemällä työharjoittelussa, tavattiin ohimennen vapaa-ajalla ja päädyttiin juttelemaan uudestaankin. Erosin puolisostani silloin enkä ole katunut päivääkään. Juuri tuli 13v yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista ja moraalitonta. Huonosti päättyy, sorry vain.
No, minä ap uskon meihin ja siihen että tämä päättyy hyvin.
Tietenkin uskot. Miksi ihmeessä puhuisit itsellesi järkeä, kun se tunne vaan on niin iso ja mahtava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se muuten ei ole paskapuhetta että rakkaus on valinta. Sehän koostuu miljoonista pienistä valinnoista miten sinä päätät toimia. Alussa ne valinnat on mieleisiä, mutta jossain välissä tulee aika kun niiden merkitystä ei itsekkään ymmärrä ja alkaa valitsemaan väärin, sitten se toinen ihminen on kusipää ja erotaan.
Rakkaus on vain ja ainoastaan tunne eikä valinta tai työntekoa.
Oletko ollut monessakin suhteessa joka mennyt kiville tuon asenteesi vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Sekoaminen kestää muutaman kuukauden jonka jälkeen toisella menee pupu pöksyyn ja ero puolisosta perutaan. Samalla hän tulee järkiinsä ja tunteet kylmenevät kertaheitolla. Toinen osapuoli jää kitumaan rakkaustuskissaan ja miettimään mitä oikein tapahtui.
Muutaman kuukausi kärsimistä ja sen jälkeen miedon katkerat tai kuivan asialliset välit työkaveriin. Kaikki muut tietävät tai ovat arvanneet pelin hengen. Seuraavaksi kirjoitteletkin kokemuksiasi vauvapalstalle keskustelunaloituksiin joissa tuskaillaan babbys first työpaikkaromanssin kanssa.
Valitettavasti tämä menee yleensä näin. Itsellä kokemusta. Mies oli varattu tietämättäni. Nyt todella kylmä minua kohtaan. Kauheaa olla töissä.
Ne kaksi tapausta työpaikallani päätyivät eroihin sekä puolisoista että toisistaan. Toinen ero johti onneen, koska petetty osapuoli löysikin elämänsä kumppanin. :)
Etkö voisi vain erota, jos kerran olette eroamassa ja petät puolisoasi.