Lue keskustelun säännöt.
kuka tässä on itsekäs?
12.11.2006 |
vanhempani jotka asuvat 50 km päässä meistä, eivätkä voi tulla meille kylään kuin pari krt vuodessa (terveitä autoilevia) ....vai me, jotka käydään vähintään pari krt kuussa heillä ja ollaan päättetty että nyt saa tämä loppua, että heidän on vuoro tulla meille useammin? ja viimeksi ollaan nähty yli 2 kk sitten, eivätkä ole tehneet elettäkään meille tullakseen
Kommentit (6)
Me käydään harva se viikonloppu mun vanhempien luona kylässä, viedään lapsia hoitoon ym. Vaikka kyllähän hekin saattavat piipahtaa ihan arkenakin kahvilla meillä....
Itse varmaan loukkaantuisin vähän tollaisesta, tuntuis ettei heitä kiinnosta uhrata aikaa ja bensarahaa meihin. Mutta missä lienee syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain n. 10km päässä, terveitä, suht nuoria ja autoilevia, kun olin pieni. me käytiin silti miltei aina heidän luona, eikä he meillä. ennen tätä aloitusta en edes ajatellut asiaa. vähintään kerran viikossa käytiin.
heillä oli kuitenkin ruoka tai ainakin kahvit tarjolla, tuoretta pullaa tai hyvää ruokaa. kyllä sen vaivannäön katson menneen puoliksi joka tapauksessa.
onneksi vanhemmat kävivät heidän luona! niin tärkeä juttu kuitenkin isovanhemmat ja rakkaita. vähemmillä käynneillä oisvat varmaan jääneet etäisimmiksi.
nykyisin välimatka on 140km, valitettavasti. onneksi on puhelimet, soitan vähintään kerran viikossa.
Käy meillä n kolme kertaa vuodessa, lähinnä synttäreillä. Ei koskaan pyydä meitä kylään, tai syömään, minä soittelen useasti ja pyydän, mutta ei tule.
He käy meillä synttäreillä ja joskus harvoin kun pyydän jotain apua, eli lähinnä pari kertaa kesällä, kun mun mies on kesäisin kellon ympäri töissä.
Ei mee tasan, mutta miksi pitäisi, kun me voidaan ihan hyvin käydä siellä. Mun vanhemmat ei oo mitään kovin kyläilevää sorttia. Samalla tavalla meni silloin, kun olin itse lapsi. Mummilla käytiin melkein aina sunnuntaina, ne kävi meillä vain juhlina. Kai ne tavat jotenkin periytyy. Mutta ehkä oon jo lapsena oppinut, että noin se menee, enkä siksi pidä tätä tilannetta nytkään mitenkään kovin kummallisena.
Välimatkaa 15km. En kerrassaa viihdy lapsuudenkodissani. He ovat vuosien varrella täyttäneet kodin kaikenmaailman tilpehöörillä, joten pikkuihmisten perässä on kuljettava kokoajan vahtaamassa..rasittavaa..
Sitäpaitsi meillä ei ole mitään puhuttavaa, joten koko yhtälö on aika ahdistava. Äiti käy meillä ehkä joka kolmas kuukausi ja siskon luona joka viikko? Sisko ei kyllä ole tästä kovin mielissään,heh.
Käyn sitten moikkaamassa äitiä parin viikon välein kauppareissun yhteydessä hänen työpaikallaan.
En osais oikein vanhemmistani ajatella että pitäs mennä fifti fifti tai edes sinnepäinkään, olen joka tapauksessa heille loppumattomassa kiitollisuudessa kaikesta ihanasta mitä olen heiltä saanut ;-)