Milloin se muuttui, että sosiaalitukiin turvautumista hävettiin?

Muuttui varmaan siinä kohtaa, kun kansa totesi, että "no siinä tapauksessa", kun kerran päällikötkin käyttää yhteistä kassaa hyväkseen.

Siinä vaiheessa kun työelämä muuttui ja suuri osa kansasta jäi työnantajien näkökulmasta "ylimääräisiksi". Kun niitä jotka eivät kelpaa palkkatyöhön on satoja tuhansia niin pakostakin siitä muodostuu valtavirtaa.

Kai siinä kohtaa, kun pienipalkkaisella työllä alkoi tulla huonommin toimeen kuin sossutuilla. 

 

2000-luvun alussa kun kansa päätti, että laman uhrit on luusereita.

Ei ole mitään muuta systeemiä, moni on pakotettu siihen, ei kaikilla ole elinkeinoja yhtäkkiä, Suomi on pieni maa ja onko terveyttä. Miksi heidän pitäisi hävetä ja pyydellä anteeksi olemassa oloaan nöyristellen. Eikö ihmisten pitäisi elää normaalisti edes jollain tavalla. Mistä tiedät jos joku ahdistuu ja häpeää, sitten syytetään silti röyhkeäksi. 

Ennen riitti töitä kaikille ja työmieskin pystyi palkallaan ostamaan asunnon. Ei enää.

Kai se alkoi jo 90-luvun alun lamassa. Sitä ennen työttömyyskin oli jonkun sortin häpeä.

Olen jostain lukenut, että 1990-luvun laman aikana muuttui, kun "tavallisetkin" ihmiset saivat sosiaalitukia.

Vierailija kirjoitti:

Olen jostain lukenut, että 1990-luvun laman aikana muuttui, kun "tavallisetkin" ihmiset saivat sosiaalitukia.

90-luvulla tuli myös se, että työkkäri ei enää pystynyt työllistämään ihmisiä jolloin tilalle otettiin ilmaistyöt. Ennen sitähän työttömyystukea ei edes saanut jos ei ollut tarpeeksi työkokemusta, ja ne joilla ei työkokemusta ollut kuuluivat työllistämisvelvollisuuden piiriin.

Ehkä se on vastareaktio sille, että täällä hakataan valtion taholta jo muutenkin maassa makaavaa. Ei kai kukaan, kellä ei ole enää mitään menetettävää, ala enää siinä nöyristellä lisää. Hän vain ottaa sen irti minkä saa ja näyttää kesoa perään, eikä tasan ala tekemään mitään sen valtion tai alistajansa eteen enää.

Siitä lähtien kun sota hävittiin ja sosialismista tuli valtavirtaa.