luetelkaa rangaistuksia, joita voi antaa eka ja tokaluokkalaisille

kiitos neuvoista. Täytyy tänään töiden jälkeen kokeilla uusia neuvoja, jospa elämä tästä vielä iloksi muuttuisi.

Meidän perheen rangaistukset:

Pienimillä (2X2v6kk ja 4v) istuvat jäähyllä, kun ovat tuhmia eivätkä usko varoituksia.

Keskimmäiset (melkein 5v5kk ja 7v) saavat lelurangaistuksen, kun eivät usko varoituksia. Tämä tarkoittaa sitä, että takavarikoimme lapselta lelun (yleensä Brion junaradan sillan tms. kivan osan tms.). Osan tms. saa takaisin kahden viikon päästä.

Isommilla (2X8v9kk) rangaistuksena on kännykkä kielto. Kännykät takavarikoidaan viikoksi, jos varoituksia ei uskota.

Meidän perheessä annetaan kaksi varoitusta ja jos ei uskota, niiin sitten tulee rangaistus.

että hyvin asiallisesti ilmoitin, että jos täällä käyttäydytään niinkuin vauvat, niin kohtelu on sen mukaista - kirjoitin selkeät säännöt paperille ja luin ne ääneen... olivat mm. tällaisia:



1. aamuin illoin syödään puuroa

2. ilman aikuista ei saa ulkoilla

3. koulumatkat saatettuna

4. ei kaverikyläilyä

ei tv:tä, ei karkkipäivää jne.



sitten jatkoin näin...mutta muuten teistä pidetään hyvää huolta niin kuin vauvoista ja kun osaatte käyttäytyä ikänne mukaisesti niin vapauksia aletaan palauttamaan =)



toimi välittömästi, kumpikaan ei kyseenalaistanut listaani yhtään eikä sitä miten se toteutettaisiin...



olin siis ystävällinen ja varma puheissani kokoajan, en siis käyttänyt listaa rangaistuksena vaan esittelin uudet säännöt mikäli käytös ei muutu...

kävellen tai jos yritän pitää jäähyllä, niin silloin potkitaa, kiroillaan ja joskus jopa syljetään päälle. ap

kannattaisiko katsoa peiliin ja miettiä mistä kyseiset toimintamallit on opittu?

Vierailija:

kävellen tai jos yritän pitää jäähyllä, niin silloin potkitaa, kiroillaan ja joskus jopa syljetään päälle. ap

muuttaa toimintatapoja, tuntuu ettei mikään auta. ap

jos yhdessä kiukuttelevat, niin erota ne missä isä, vai oletko yh...no sama se sille.



minä yh-äitinä pidin kurin omille tenaville, ei niitä tarvinut kuin katsoa ja kurtistaa kulmia, niin olivat ihmisiksi...ja nyky mittapuun mukaan olin se teini-äiti, eka syntyi kun olin nippanappa 18 ja toinen kun olin pikkasen yli 19 vuotta.



ja hyvin kasvatetut pojat mulla, aina on tullut kehuja kuinka ovat kohteliaita ja mukavia.

Rangaistukset eivät ole tehokas tapa kasvattaa. Toiset lapset alistuvat niiden pelossa mutta hekään eivät opi itseohjautuviksi. Toiset lapset eivät alistu vaan uhmaavat rankaisevaa vanhempaa aina vain enemmän ja enemmän. Hekään eivät opi.



Todellinen oppiminen tarkoittaa siitä, että lapsi sisäistää yhteisönsä sosiaaliset odotukset ja oppii vastaamaan niihin itseohjautuvasti. Tähän pääsee vain sillä, että rakastavasti ohjaa lasta toimimaan oikein. Rangaistukset vievät lapsen huomion pois virheellisestä toiminnasta.



Rangaistusten sijaan voi

* osoittaa tavan, jolla lapsi voi olla avuksi

* kertoa odotukset hyökkäämättä lasta kohtaan

* kertoa omista tunteistaan loukkaamatta lasta

* näyttää lapselle, miten teon voi hyvittää

* antaa lapselle valinnan mahdollisuuden

* toimia tavalla, joka estää lapsen toiminnan

* antaa lapsen kohdata tekonsa luonnolliset seuraukset

* antaa lapselle tietoa oikeasta toiminnasta

* kuvailla tilannetta omalta kannaltasi

* kirjoittaa lapselle viestin



Teidän perheenne on teidän yhteinen yrityksenne. Ette ole mitkään taistelun vastapuolet vaan olette saman perheen jäseniä, jotka ovat ongelmatilanteessakin aina samalla puolella. Teidän yhteisenä tavoitteenanne on löytää jokaiseen tilanteeseen tapa toimia niin, että kaikilla on hyvä olla.

Jos kyse onkin siitä, että lapsillasi on henkisesti paha olla ja he hakevat huomiotasi juuri riekkumisella. Tai eivät tiedä rajojaan ja hakevat niitä yhä kauempaa..



Tuossa tilanteessa suosittelisin sinua kääntymään ammattiauttajan puoleen, että koko perheenä menettä sinne keskustelemaan ongelmistanne. Lapsilla ei ehkä ole muuta tapaa purkaa vihaansa ja ahdistustansa jostain tietystä asiasta. Saattavat olla katkeroituneita jostain asiasta ja purkavat sen sinuun. Saavatko he myös lämpöä ja kehuja, jos jotain tekevät oikein? Onko joku vienyt sinun huomiosi heiltä pois?



Tietysti on mahdollista, että lapsilla olisi jonkinlaiset käytöshäiriöt " syvemmälläkin" , mutta tuskinpa.

ja sitten teette. muista välttää sanoja aina, ikinä koskaan jne...

kutsu joku ystäväsi teille kylään ja puhu sille jotain hyvää lapsistasi niin että lapset kuulevat mutta luulevat ettet sinä tiedä heidän kuulevan.

namipäivän peruutus / viikkorahojen vähentäminen tai kokonaan pois.

Kotiarestia

Ei puheaikaa kännykkään

legot & muut mieluisat lelut pois

karkkipäivän peruminen

muista myös hyvästä käytöksestä palkitseminen.



lista jääkaapin ovessa missä on tehtäviä ja kun ne on tehnyt riittävän monta kertaa saa palkkion (tyyliin " hampaiden pesu aamuin illoin; seitsemänä päivänä; karkkipäivä" )

Ensin varoitan että seuraavasta kerrasta menee pleikkavuoro ja sitten myös toteutan sen. Välillä on ollut montakin viikkoa lapset ilman pleikkaa.

on palkittu ja kiinnitetty uomiota, mutta joku mättää kun huono käytös vaan jatkuu ja jatkuu ja elämä alkaa olla yhtä tuskaa.

Rangaistukset eivät ole toimiva tapa kasvattaa. Lasten käytösongelmiin voi ottaa myös ihan toisenlaisen lähestymistavan. Voi ajatella, että he eivät vielä osaa jotakin ja heidän pitää sitä oppia. Miten he voisivat oppia sitä? Ja aina kun he pääsevät askelen lähemmäs oppimista, heidät palkitaan. Googlaa Muksuoppi.

edelleenkään käytös ei muutu. En ymmärrä mitä teen väärin, kun muo näin rankaistaan.

Lapsi lattialle nukkumaan patjalle. Kun käytös alkaa muttumaan niin lapsi saa hyvästä käytöksestä aina tavaran kerralla takaisin.

itse hakisi tavaransa takaisin, tai yhdessä hakisivat, toinen harhauttaa huomioni muualle, ja toinen hakisi tavaroita samalla. ap