Ex ihmetteli miksi ovessa on yhä hänen sukunimensä vaikka se on meidän yhteisten lasten sukunimi. Itselläni toinen nimi.
Sanoin hänelle että lasten sukunimi. Oli ymmällään. Miten te muut ootte eron jälkeen toimineet, mikä nimi ovessa jos lapsilla isän sukunimi?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit antanut lapsillesi oman sukunimesi, sinähän heidät synnytit.
Suomessa lapsille annetaan äidin sukunimi. Nuo ovat erikseen tehneet toimia että lapselle saataisiin annettua se toinen.
Tai äidillä on ollut silloin sama sukunimi mutta eron jälkeen ottanut tyttönimen takaisin. Aika tavallinen tarina. Omanikin.
Silloin lapselle annettu äidin nimi. Äiti muutti omansa. Joka tapauksessa se synnyttävän nimi lapselle annetaan Suomessa.
Kyllä. Mutta harvempi varmaan tekee erikseen mitään toimia kuten yllä ehdotettiin.
Itse tunnen vain niitä jotka niitä erillisiä toimia on tehnyt kun harva enää naimisissa mutta lapsille se isän sukunimi. Luulisin aika yleistä olevan nykyään kun homma taidettiin muutta että niitä toimia voi nykyään tehdä jo ennen kuin lapsi edes syntyy.
Niin siis mitä toimia? Isyyden tunnustus, jos ei ole naimisissa, on yhden paperin allekirjoitus neuvolakäynnin yhteydessä. Ja lapsen synnyttyä pitää täyttää paperit mitä lapselle tulee etu- ja sukunimeksi.
Niin siinä tehdään toimia että lapselle saataisiin joku muu sukunimi. Lapsi ei sillä nimellä synny jos ei vanhemmat ala tekemään "toimia". Hän syntyy äidin nimellä.
Jos on suht pieniä lapsia, niin kannattaa vaihtaa niille lähivanhemman sukunimi. Paljon käytännöllisempää kuin olla jonkun kaksi viikonloppua kuussa -vanhemman kanssa samanniminen. Eri asia, jos kyseessä iso lapsi joka on jo hyvin kiintynyt sukunimeensä.
Kuulostaa vähä-älyiseltä. Tietysti ovessa lukee kaikkien osoitteessa kirjoilla olevien sukunimet.
Ja lapsi on automaattisesti synnyttäjän sukunimellä, kunnes kastetaan tai ilmoitetaan maistraattiin. Esim. Tyttö Virtanen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit antanut lapsillesi oman sukunimesi, sinähän heidät synnytit.
Suomessa lapsille annetaan äidin sukunimi. Nuo ovat erikseen tehneet toimia että lapselle saataisiin annettua se toinen.
Tai äidillä on ollut silloin sama sukunimi mutta eron jälkeen ottanut tyttönimen takaisin. Aika tavallinen tarina. Omanikin.
Silloin lapselle annettu äidin nimi. Äiti muutti omansa. Joka tapauksessa se synnyttävän nimi lapselle annetaan Suomessa.
Ihan jokainen perhe saa päättää lapsen sukunimen. Siinä samalla se kirjoitettiin paperille kuin etunimetkin, ei vaatinut erikseen sen kummempia toimia. Onko itselläsi muuten äitisi vai isäsi suvun nimi? Eikös vielä 80-luvulla naisen ollut pakko ottaa miehen sukunimi, jos meni naimisiin. Lähes kaikki ovat siis isänsä sukunimellä!
80-luvusta en tiedä mutta ainakin nyky Suomessa lapsi syntyy niin että hänellä on sukunimi, se mikä henkilöllä joka hänet synnyttää. Sen voi sitten myöhemmin etunimiä rekisteröidessä muuttaa jos isyys on tunnustettu. Tai voi syntyä toisella sukunimellä jos isyys on tunnustettu ennen syntymää. Nämä taitaa olla niitä toimia mistä puhe. Automaatio on saada nimi joka äidillä.
Eri asia jos pari naimisissa, silloin saattaa tulla automaattisesti isän nimi kun automaattisesti oletetaan että hän on isä.
Tällöinkin automaatio on äidin nimi, jos avioparilla on eri sukunimet.
Vierailija kirjoitti:
Minulla postilaatikossa sekä oma että tyttären sukunimi. Tietysti, että posti osaa perille.
Hän on kirjoilla luonani, mut yhteishuoltajuus.Naimisissa ollessa meillä kaikilla oli sama sukunimi, mutta vaihdoin itse vuosia eron jälkeen oman sukuni harvinaisemman sukunimen. Tietysti lapset ovat isänsä sukunimellä edelleen. Saavat tietysti aikanaan päättää ihan itse.
Posti jaetaan osoitteen mukaan nykyaikana.
Meillä ei ole postilaatikossa mitään nimeä, ei se kenellekään kuulu, minkä nimisiä täällä asuu.
Posti tulee aivan normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Jos on suht pieniä lapsia, niin kannattaa vaihtaa niille lähivanhemman sukunimi. Paljon käytännöllisempää kuin olla jonkun kaksi viikonloppua kuussa -vanhemman kanssa samanniminen. Eri asia, jos kyseessä iso lapsi joka on jo hyvin kiintynyt sukunimeensä.
Nauraisin vain jos exäni koittaisi lapsemme nimeä lähteä muuttamaan. Siinä olisikin kaikki mitä tapahtuisi koska hän ei yksin sitä pääse päättämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit antanut lapsillesi oman sukunimesi, sinähän heidät synnytit.
Suomessa lapsille annetaan äidin sukunimi. Nuo ovat erikseen tehneet toimia että lapselle saataisiin annettua se toinen.
Tai äidillä on ollut silloin sama sukunimi mutta eron jälkeen ottanut tyttönimen takaisin. Aika tavallinen tarina. Omanikin.
Silloin lapselle annettu äidin nimi. Äiti muutti omansa. Joka tapauksessa se synnyttävän nimi lapselle annetaan Suomessa.
Ihan jokainen perhe saa päättää lapsen sukunimen. Siinä samalla se kirjoitettiin paperille kuin etunimetkin, ei vaatinut erikseen sen kummempia toimia. Onko itselläsi muuten äitisi vai isäsi suvun nimi? Eikös vielä 80-luvulla naisen ollut pakko ottaa miehen sukunimi, jos meni naimisiin. Lähes kaikki ovat siis isänsä sukunimellä!
80-luvusta en tiedä mutta ainakin nyky Suomessa lapsi syntyy niin että hänellä on sukunimi, se mikä henkilöllä joka hänet synnyttää. Sen voi sitten myöhemmin etunimiä rekisteröidessä muuttaa jos isyys on tunnustettu. Tai voi syntyä toisella sukunimellä jos isyys on tunnustettu ennen syntymää. Nämä taitaa olla niitä toimia mistä puhe. Automaatio on saada nimi joka äidillä.
Eri asia jos pari naimisissa, silloin saattaa tulla automaattisesti isän nimi kun automaattisesti oletetaan että hän on isä.
Jos synnyttäjällä on isän sukunimi, niin kyllä silloin tulee myös lapselle... Muuten lapsi kulkee äidin sukunimellä aina, kunnes lapsi virallisesti rekisteröidään väestörekisteriin.
Ei taida olla ihan välkky tuo eksäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit antanut lapsillesi oman sukunimesi, sinähän heidät synnytit.
Suomessa lapsille annetaan äidin sukunimi. Nuo ovat erikseen tehneet toimia että lapselle saataisiin annettua se toinen.
Tai äidillä on ollut silloin sama sukunimi mutta eron jälkeen ottanut tyttönimen takaisin. Aika tavallinen tarina. Omanikin.
Silloin lapselle annettu äidin nimi. Äiti muutti omansa. Joka tapauksessa se synnyttävän nimi lapselle annetaan Suomessa.
Kyllä. Mutta harvempi varmaan tekee erikseen mitään toimia kuten yllä ehdotettiin.
Itse tunnen vain niitä jotka niitä erillisiä toimia on tehnyt kun harva enää naimisissa mutta lapsille se isän sukunimi. Luulisin aika yleistä olevan nykyään kun homma taidettiin muutta että niitä toimia voi nykyään tehdä jo ennen kuin lapsi edes syntyy.
Jos vanhemmat ovat naimisissa, mutta kumpikin omalla sukunimellään, mitään "erillisiä toimia" ei tarvitse tehdä. Sen kun kirjoittaa papereihin isän sukunimen lapsen sukunimeksi.
-2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit antanut lapsillesi oman sukunimesi, sinähän heidät synnytit.
Suomessa lapsille annetaan äidin sukunimi. Nuo ovat erikseen tehneet toimia että lapselle saataisiin annettua se toinen.
Tai äidillä on ollut silloin sama sukunimi mutta eron jälkeen ottanut tyttönimen takaisin. Aika tavallinen tarina. Omanikin.
Silloin lapselle annettu äidin nimi. Äiti muutti omansa. Joka tapauksessa se synnyttävän nimi lapselle annetaan Suomessa.
Kyllä. Mutta harvempi varmaan tekee erikseen mitään toimia kuten yllä ehdotettiin.
Itse tunnen vain niitä jotka niitä erillisiä toimia on tehnyt kun harva enää naimisissa mutta lapsille se isän sukunimi. Luulisin aika yleistä olevan nykyään kun homma taidettiin muutta että niitä toimia voi nykyään tehdä jo ennen kuin lapsi edes syntyy.
Jos vanhemmat ovat naimisissa, mutta kumpikin omalla sukunimellään, mitään "erillisiä toimia" ei tarvitse tehdä. Sen kun kirjoittaa papereihin isän sukunimen lapsen sukunimeksi.
-2
Lapsella on aina syntyessään sukunimi. Ei siihen tarvitse mitään papeita kirjoittaa. Ja se nimi on se mikä synnyttävällä. Se että kirjoittelee paperiin jostain muuta on niitä erillisiä toimia ja siinä vaihdetaan lapsen nimeä.
Toivottavasti lapsista tuli edes vähän isäänsä fiksumpia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit antanut lapsillesi oman sukunimesi, sinähän heidät synnytit.
Suomessa lapsille annetaan äidin sukunimi. Nuo ovat erikseen tehneet toimia että lapselle saataisiin annettua se toinen.
Tai äidillä on ollut silloin sama sukunimi mutta eron jälkeen ottanut tyttönimen takaisin. Aika tavallinen tarina. Omanikin.
Silloin lapselle annettu äidin nimi. Äiti muutti omansa. Joka tapauksessa se synnyttävän nimi lapselle annetaan Suomessa.
Kyllä. Mutta harvempi varmaan tekee erikseen mitään toimia kuten yllä ehdotettiin.
Itse tunnen vain niitä jotka niitä erillisiä toimia on tehnyt kun harva enää naimisissa mutta lapsille se isän sukunimi. Luulisin aika yleistä olevan nykyään kun homma taidettiin muutta että niitä toimia voi nykyään tehdä jo ennen kuin lapsi edes syntyy.
Jos vanhemmat ovat naimisissa, mutta kumpikin omalla sukunimellään, mitään "erillisiä toimia" ei tarvitse tehdä. Sen kun kirjoittaa papereihin isän sukunimen lapsen sukunimeksi.
-2
Lapsella on aina syntyessään sukunimi. Ei siihen tarvitse mitään papeita kirjoittaa. Ja se nimi on se mikä synnyttävällä. Se että kirjoittelee paperiin jostain muuta on niitä erillisiä toimia ja siinä vaihdetaan lapsen nimeä.
Samallahan sen sukunimen kirjoittaa kuin etunimetkin. Siihen samaan lappuun. Kun se lapsi on ennen virallista nimen antamista "kirjoissa" nimellä "tyttö/poika äidinsukunimi" eli tyyliin "tyttö Matikainen". Ei ole kovin iso "erillinen toimi" tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on suht pieniä lapsia, niin kannattaa vaihtaa niille lähivanhemman sukunimi. Paljon käytännöllisempää kuin olla jonkun kaksi viikonloppua kuussa -vanhemman kanssa samanniminen. Eri asia, jos kyseessä iso lapsi joka on jo hyvin kiintynyt sukunimeensä.
Nauraisin vain jos exäni koittaisi lapsemme nimeä lähteä muuttamaan. Siinä olisikin kaikki mitä tapahtuisi koska hän ei yksin sitä pääse päättämään.
Jos olet etävanhempi, niin miksi ihmeessä vastustaisit ajatusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on suht pieniä lapsia, niin kannattaa vaihtaa niille lähivanhemman sukunimi. Paljon käytännöllisempää kuin olla jonkun kaksi viikonloppua kuussa -vanhemman kanssa samanniminen. Eri asia, jos kyseessä iso lapsi joka on jo hyvin kiintynyt sukunimeensä.
Nauraisin vain jos exäni koittaisi lapsemme nimeä lähteä muuttamaan. Siinä olisikin kaikki mitä tapahtuisi koska hän ei yksin sitä pääse päättämään.
Jos olet etävanhempi, niin miksi ihmeessä vastustaisit ajatusta?
Miksi minun pitäisi siihen suostua? Naurettavas lähteä nimeä muuttamaan sen mukaan missä asuu, sitten jos kirjat tulee luokseni niin vaihdetaan nimi taas? Hän ei ole ikinä edes yhtään lähivanhemman sukulaista tavannut niin ei millään tavalla siihen sukuun liity.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit antanut lapsillesi oman sukunimesi, sinähän heidät synnytit.
Suomessa lapsille annetaan äidin sukunimi. Nuo ovat erikseen tehneet toimia että lapselle saataisiin annettua se toinen.
Tai äidillä on ollut silloin sama sukunimi mutta eron jälkeen ottanut tyttönimen takaisin. Aika tavallinen tarina. Omanikin.
Silloin lapselle annettu äidin nimi. Äiti muutti omansa. Joka tapauksessa se synnyttävän nimi lapselle annetaan Suomessa.
Kyllä. Mutta harvempi varmaan tekee erikseen mitään toimia kuten yllä ehdotettiin.
Itse tunnen vain niitä jotka niitä erillisiä toimia on tehnyt kun harva enää naimisissa mutta lapsille se isän sukunimi. Luulisin aika yleistä olevan nykyään kun homma taidettiin muutta että niitä toimia voi nykyään tehdä jo ennen kuin lapsi edes syntyy.
Jos vanhemmat ovat naimisissa, mutta kumpikin omalla sukunimellään, mitään "erillisiä toimia" ei tarvitse tehdä. Sen kun kirjoittaa papereihin isän sukunimen lapsen sukunimeksi.
-2
Lapsella on aina syntyessään sukunimi. Ei siihen tarvitse mitään papeita kirjoittaa. Ja se nimi on se mikä synnyttävällä. Se että kirjoittelee paperiin jostain muuta on niitä erillisiä toimia ja siinä vaihdetaan lapsen nimeä.
Samallahan sen sukunimen kirjoittaa kuin etunimetkin. Siihen samaan lappuun. Kun se lapsi on ennen virallista nimen antamista "kirjoissa" nimellä "tyttö/poika äidinsukunimi" eli tyyliin "tyttö Matikainen". Ei ole kovin iso "erillinen toimi" tuo.
Silloin vaihdetaan lapsen nimi. Hänet on jo rekisteröity yhdellä nimellä ja sitä ollaan muuttamassa. Sinulle se voi tuntua että vain kirjoitat jonkun nimen paperiin mutta taustalla pyörii byrokratiahimmeli kovaa vauhtia omien toimiensa kanssa. Esim tarkistaa oletko kirjoittanut paperiin nimi joita lapselle saa antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla postilaatikossa sekä oma että tyttären sukunimi. Tietysti, että posti osaa perille.
Hän on kirjoilla luonani, mut yhteishuoltajuus.Naimisissa ollessa meillä kaikilla oli sama sukunimi, mutta vaihdoin itse vuosia eron jälkeen oman sukuni harvinaisemman sukunimen. Tietysti lapset ovat isänsä sukunimellä edelleen. Saavat tietysti aikanaan päättää ihan itse.
Posti jaetaan osoitteen mukaan nykyaikana.
Meillä ei ole postilaatikossa mitään nimeä, ei se kenellekään kuulu, minkä nimisiä täällä asuu.
Posti tulee aivan normaalisti.
Postilaatikko on eri asia kuin kerrostalo.
Kaikki ei edes vaihda tyttönimeen takaisin eron tultua. Ei ole pakko vaihtaa. Sukunimen vaihto maksaa.
Siis eihän ovessa exän nimeä ole, vaan asunnossa kirjoilla olevien henkilöiden sukunimet, joista toinen on sama kuin exällä.
Jos aloittaja ei ole laittanut omaa nimeään oveen, niin se on vähän outoa. Ap, onko ovessa siis myös sinun nimesi, vai vaan lapsesi nimi?
Vierailija kirjoitti:
Osoitteen mukaan se posti jaetaan. Itselläni on postilaatikossa oma sukunimeni, lapsilla on isänsä nimi. Ei ole kustilla ollut vaikeuksia polkea postia perille.
Mun talo, mun nimi.
Sanomalehdet jaetaan osoitteen mukaan, muu kirjeposti nimen ja osoitteen. Posti voi jättää jakamatta, jos ei ole nimeä.
80-luvusta en tiedä mutta ainakin nyky Suomessa lapsi syntyy niin että hänellä on sukunimi, se mikä henkilöllä joka hänet synnyttää. Sen voi sitten myöhemmin etunimiä rekisteröidessä muuttaa jos isyys on tunnustettu. Tai voi syntyä toisella sukunimellä jos isyys on tunnustettu ennen syntymää. Nämä taitaa olla niitä toimia mistä puhe. Automaatio on saada nimi joka äidillä.
Eri asia jos pari naimisissa, silloin saattaa tulla automaattisesti isän nimi kun automaattisesti oletetaan että hän on isä.