Lapsen lievän kehitysvamman tai laaja-alaisen oppimishäiriön diagnosointi

Useinhan nuo oppimisvaikeudet ja lievä kehitysvamma paljastuvat vasta kouluiässä. Omassa perhepiirissä on nuori nainen, josta en lapsena kyllä huomannut mitään erityistä ja koulunkäyntikin sujui käsittääkseni alakoulussa kohtalaisesti, vaikka vaikeuksia olikin. Vasta teini-iässä rupesi huomio kiinnittymään siihen, että oli paljon ikäistään lapsellisempi ja leikki vielä yläkoululaisena nukeilla itsekseen. Siirtyi muistaakseni siinä vaiheessa jonkinlaiseen mukautettuun opetukseen. Myöhemmin kävi ammattikoulussa kyllä normaalin linjan, mutta ei ole koskaan työelämässä ollut. Lievä kehitysvamma hänellä diagnoosina. Lapsena oli suloinen ja kiltti pikkutyttö, vanhempana ollut paljon enemmän ongelmia, kun kuvioihin tuli sekalaiset poikaystävät, rahankäyttö, omasta asunnosta huolehtiminen jne.

9-vuotias lapsi ei vielä lue alkeita enempää ja hänellä on aika vaikea puhehäiriö. On valloittava persoona, vaikea kuvata, että mikä siinä nyt sitten on niin erilaista, mutta kyllä sen huomaa selvästi, kun ollaan ryhmässä samanikäisten kanssa. Ehkä ikäistään paljon nuoremman oloinen, aika erikoisia mielenkiinnon kohteita ja reagoi joihinkin tilanteisiin melko yllättävästi. Käy kuitenkin tavallista koulua ja kulkee esim. koulumatkat itsekseen ilman ongelmia. Odottelemme kehitysvammadiagnoosia, mutta kovin on pitkät ja monimutkaiset selvitykset ja kuntoutussuunnitelmat. 

Juu kouluiässä yleensä tulee esiin. Olen erityisopettaja ja usein koulussa se huomataan selkeästi. Vanhemmatkin toki ovat alkaneet jo itse epäillä. Lapsi on selkeästi ikäisiään lapsellisempi ja hankaluudet oppimisessa tulevat esiin.