Lue keskustelun säännöt.
Epäterveet suhteet ja syyllisyys
19.12.2022 |
Olin suhteessa polyamorisen ihmisen kanssa. Vaikka jo suhteen alkuvaiheessa meno tuntui ikävältä annoin kaiken edetä. Lopulta kun kävi ilmi ettei hän ollut itsestään rehellinen, oli jo liian myöhäistä. Uskoin hänen puheitaan suhteistaan muihin ihmisiin ja siitä mitä hänelle merkitsin. Kun hänen peittelemänsä asiat tulivat ilmi, olin jo liian koukussa häneen ja ajattelin asioiden vielä järjestyvän, mutta toisinaan siinä kävi. Menin pilaamaan oman elämäni ja läheisteni elämän siinä samalla, olin liian kiltti, hyväuskoinen ja sinisilmäinen. En kyennyt miellyttämään häntä tarpeeksi ja kun hän oli imenyt minut kuiviin, hän heitti menemään.
Nyt tapahtumien jälkeen koen syyllisyyttä siitä että annoin hänen kohdella itseäni ja muita niin huonosti. Annoin hänelle mahdollisuuden ja opetuksen siihen, että muita saa kohdella ihan miten haluaa. En tiedä mitä hän on jälkeeni tehnyt, mutta minua hirvittää ajatus siitä että hän jatkaa touhujaan.
Miten pääsisin tästä syyllisyydestä ja taakasta eroon? En haluaisi yhdenkään toisen ihmisen joutuvan käymään läpi tätä samaa.
Kommentit (5)
90% naisista haluaa 10% miehistä. se on peruslähtökohta. Osalla näistä miehistä on vaimo ja sitten yksi tai useampi sivuhoito. Osa miehitä kutsuu (käytännössä) samaa olotilaa polyamoriaksi.
Eli kun pipelolle on kysyntää muutakin kuin oma puoliso, niin tokihan sitä silloin kymppiprosenttimiesten enemmistö haluaa muutakin kuin pelkästään oman vaimon pipariin tutustua.
Jotkut kutsuu tilannetta avioliitoksi ja sivusuhteiksi, osa kutsuu polyamoriaksi.
Eihän se järvi soutamalla kulu eikä muna naimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa oli kyseessä kylläkin nainen, joka halusi erikoisia seksikokeiluja ja alisti sitten miehiä toimimaan kuten halusi. Ei toksisten ihmisten kohdalla sukupuolesta ole kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Eniten minua on jäänyt kaivamaan henkinen ja seksuaalinen väkivalta, jonka kohteeksi omasta halustani alistuin. Niiden seurauksena luottamus ihmisiin ja itseeni on mennyttä. En kykene enää nauttimaan seksistä, enkä kykene tuntemaan muutenkaan minkäänlaista iloa, tai rakkautta, elämässäni enää. Pelkään jääväni tähän tilaan koko loppuelämäkseni, enkä sitä haluaisi.
En kuitenkaan kykene olemaan ilmankaan ja se satuttaa minua pahemman kerran. Sen suhteen jälkeen, olen ajautunut yhdestä hyväksikäyttösuhteesta toiseen, olen huomannut, etten enää kykene terveeseen suhteeseen, kaikki tuntuvat olevan vain helpon seksin ja hetkellisen tyydytyksen perässä. Ongelmana tässä on vielä se ettei seksuaalisuuteni takia ole edes mahdollista löytää tervettä suhdetta. Haluaisin eroon seksuaalisuudestani, mutta siihen ei apua saa. En tiedä mitä tehdä.
Terapiaan, eihän tuossa enää muu auta. Ei ole mikään häpeä nyypäivänä. Häpeä on, jos et mitään tee itsesi hyväksi. Kyllä sieltä sisältäsi löytyy vielä se hyvä ja ja iloa tuottava elämä. Pahemmistakin silloista moni noussut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten minua on jäänyt kaivamaan henkinen ja seksuaalinen väkivalta, jonka kohteeksi omasta halustani alistuin. Niiden seurauksena luottamus ihmisiin ja itseeni on mennyttä. En kykene enää nauttimaan seksistä, enkä kykene tuntemaan muutenkaan minkäänlaista iloa, tai rakkautta, elämässäni enää. Pelkään jääväni tähän tilaan koko loppuelämäkseni, enkä sitä haluaisi.
En kuitenkaan kykene olemaan ilmankaan ja se satuttaa minua pahemman kerran. Sen suhteen jälkeen, olen ajautunut yhdestä hyväksikäyttösuhteesta toiseen, olen huomannut, etten enää kykene terveeseen suhteeseen, kaikki tuntuvat olevan vain helpon seksin ja hetkellisen tyydytyksen perässä. Ongelmana tässä on vielä se ettei seksuaalisuuteni takia ole edes mahdollista löytää tervettä suhdetta. Haluaisin eroon seksuaalisuudestani, mutta siihen ei apua saa. En tiedä mitä tehdä.
Terapiaan, eihän tuossa enää muu auta. Ei ole mikään häpeä nyypäivänä. Häpeä on, jos et mitään tee itsesi hyväksi. Kyllä sieltä sisältäsi löytyy vielä se hyvä ja ja iloa tuottava elämä. Pahemmistakin silloista moni noussut.
Ei ole terapiakaan auttanut ja seksuaaliterapeuttien takia suurelti osin suhteeseen menin. Eikä ole enää varaa uusin terapioihin, koska elämäni meni suhteen seurauksena taloudellisesti pilalle.
Eniten minua on jäänyt kaivamaan henkinen ja seksuaalinen väkivalta, jonka kohteeksi omasta halustani alistuin. Niiden seurauksena luottamus ihmisiin ja itseeni on mennyttä. En kykene enää nauttimaan seksistä, enkä kykene tuntemaan muutenkaan minkäänlaista iloa, tai rakkautta, elämässäni enää. Pelkään jääväni tähän tilaan koko loppuelämäkseni, enkä sitä haluaisi.
En kuitenkaan kykene olemaan ilmankaan ja se satuttaa minua pahemman kerran. Sen suhteen jälkeen, olen ajautunut yhdestä hyväksikäyttösuhteesta toiseen, olen huomannut, etten enää kykene terveeseen suhteeseen, kaikki tuntuvat olevan vain helpon seksin ja hetkellisen tyydytyksen perässä. Ongelmana tässä on vielä se ettei seksuaalisuuteni takia ole edes mahdollista löytää tervettä suhdetta. Haluaisin eroon seksuaalisuudestani, mutta siihen ei apua saa. En tiedä mitä tehdä.