Mikä olisi paras neuvo masentuneelle?
Tällä hetkellä olo on väsynyt ja ahdistaa, kuin pään ympärillä olisi jokin metallikehikko. Tuleva joulu surettaa ja tulevaisuus pelottaa. Kohta vaihtuu vuosikin :( Ei mun elämän pitänyt olla tällaista.
Kommentit (46)
Syö terveellisesti, liiku, nuku hyvin ja yritä nauttia kaikista itsellesi kiintoisista asioista.
Ja sitten mitä oikeesti neuvon: Hae apua-->lääkkeet ja terapiaa, jos mikään muu ei auta.
Mieti mitä haluat eniten koko maailmassa ja millainen olo on kun saavutat sen. Kun tulee paha mieli mieti sitä tunnetta ja tee asioita sen eteen.
Ajatukset on ohimeneviä, aina tulee parempi mieli.
Negatiiviset tunteet on läsnä koko ajan, hyväksy että ne vaan on, niitä ei kuulu estää tai poistaa. Menee nopeammin ohi kun ei tartu niihin ja antaa ajatuksen virtaa ja ottaa kopin hyödyllisemmästä ajatuksesta. Ei ole pakko miettiä sitä negatiivista asiaa koko ajan.
Päihteettömyys. Kirjallisuus aiheesta. Liikunta.
Homma on ollut omissa käsissä kokoajan. Pitää vaan tehdä asialle jotain.
Ulos kävelylle lähteminen. Olen huomannut, että jos viikkoon en käy, mikään ei enää huvita, eikä se siitä parane, vaan syvenee. Niinpä joudun pakottamaan itseni kävelylle. 5-10 kilometriä päivässä, niin joka kerran jälkeen mieliala on aivan toinen. Äänikirjoja, podcasteja tai musiikkia kuuntelemalla se sujuu, muuten tulisi tylsää. Mielenkiintoisempaa siitä saa, kun käy välillä tutkimassa uusia paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Mukava teko on mielestäni parempi, kuin neuvo masentuneelle. Neuvot voivat vaan vatuttaa.
Voi miten typerää! Kyse ei ollutkaan tässä siitä, mitä SINÄ pidät tyhmänä, vaan Ap nimeenomaan pyysi neuvoja!
Ap, tuosta et selviä yksin. Ammattilaisen apua tarvitset!
Työnteko. Antaa sisältöä elämään ja masentunut saa rytmiä päiviin. varmasti saa siitä energiaa.
Riippuu kuin pahasti pakka sekasin.
Onko peruspalikat kunnossa? ystäviä,töitä,perhettä,harrastuksia, ikä(ei liian vanhana voi rakentaa elämää uusiksi jos peruspalikat edelleen puuttuu).
Mutta ekaksi yhteys tervesykeskukseen ,mt-toimistoon, ja sielä apua asian purkamiseen.
"Älä oo tollanen", "ota itseäsi niskasta kiinni", "hymyile vähän".
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kuin pahasti pakka sekasin.
Onko peruspalikat kunnossa? ystäviä,töitä,perhettä,harrastuksia, ikä(ei liian vanhana voi rakentaa elämää uusiksi jos peruspalikat edelleen puuttuu).
Mutta ekaksi yhteys tervesykeskukseen ,mt-toimistoon, ja sielä apua asian purkamiseen.
Varsinainen palikka siellä.
Oikeat lääkkeet ja psykoterapia, jossa etsitään ja hoidetaan juurisyitä masennukseen ja ahdistukseen. T. Psykoottisesti masentunut
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin käytön lopettaminen kkonaan ja kahvin rajoittaminen korkeintaan 4 kupilliseen päivässä. Kakkosneuvoni on harrastaa liikuntaa edes vähän. Jos ei lenkkeily maita, niin uimahalli voisi sopia?
Neljään kupilliseen?!
Sekin on älytön määrä!
Mun neuvo ois se, että lakkaa kuuntelemasta muita.
Kaikki muut muka tietää mikä sulle on parasta ja niiden asioiden perässä hyppääminen masentaa entisestään.
Koska koskaan ei voi kaikkia miellyttää.
Eikä todellakaan tarvitse.
Se on sun elämä.
Otat pikkuhiljaa selvää mikä sulle on parasta.
Muut voi tarkoittaa hyvää, mutta se menee monesti syyllistämiseksi, tyrkyttämiseksi tms.
Tämä pätee myös tähän mun neuvoon:
Jos koet että tää on väärä neuvo niin teet niinkuin itse parhaaksi näet.
Tai sitten et.
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän, että kaikki lihavat ja saamattomat nahjukset tulee peukuttaa tän kommentin alas, mutta liikunta ja päihteitten lopettaminen on ihan ensiaskel parantumiseen ja parempaan hyvinvointiin muutenkin... Ku kroppa voi hyvin niin useesti mieli tulee mukana, terveelliset elämäntavat... Rutiineista kiinnipitäminen.
Liikunta vapauttaa aivoissa ihan samoja aineita mitä esim masennuslääkkeet, mutta samalla sä myös teet jotain kongreettisesti mikä saa sut tuntemaan ylpeyttä itsestäs, siitä on vain ja ainoastaan hyötyä.
Eikö kukaan osaa nykyään kirjoittaa sanaa Konkreettinen.
Vaikka se wt.n mielestä onkin trendikästä, niin ceetä, deetä ja geetä EI tarvitse tunkea jokapaikkaan!
Suhtaudu masennukseesi vakavana sairautena, koska sellainen se on. Vertaa tilannettasi esimerkiksi sellaiseen henkilöön, joka on ollut vakavassa autokolarissa, ja joutuu opettelemaan uudelleen monet motoriset ja kognitiiviset toiminnot kärsien kivuista samaan aikaan. Eli suhtaudu kuntoutumiseen suurella vakavuudella, kuin henkesi olisi siitä kiinni, koska se on. Et voi odottaa, että liikut vasta kun se tuntuu mukavalta. On liikuttava heti sen verran kun pystyy, vaikka jokainen solu laittaa vastaan. On annettava aivoille muutakin työtä, kuin av ja Netflix, koska se on kriittisen tärkeää. Kun tähän liittyvät rutiinit on kunnossa, voi ryhtyä miettimään mikä omassa elämässä vaatii muutosta. Mieti mikä saisi elämästä vähän merkityksellisempää ja ryhdy yrittämään sen mukaisia asioita. Paino on yrittämisessä. Jo yrittäminen on arvokasta ja tuo merkitystä elämään. Pohdi omia arvojasi ja tee jotain minimaalisen pientä niiden mukaisesti joka päivä.
Ei välttämättä kannata elää. Mä olisin ollut onnellisempi kaksin isäni kanssa ilman vuosikymmenestä toiseen masennuksesta ja mielenterveysongelmista kärsivää äitiäni. Hän juoksi terapioissa,söi lääkkeitä, urheili, ei käyttänyt tippaakaan alkoholia,söi terveellisesti. Silti oli vuosikymmenestä toiseen masentunut. Nyt on ihanaa, kun hän on kuollut ja saa isän kanssa kaksin keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän, että kaikki lihavat ja saamattomat nahjukset tulee peukuttaa tän kommentin alas, mutta ....
Olipa kivasti sanottu ja en peukuta sun viestiä. Ei ole syytä siihen.
Monet täälläkin suosittelevat liikuntaa, vitamiineja, lääkityksen etsimistä tms. Masennuksen diagnosointi kliiniseksi sairaudeksi on asia joka on monilla tavoin kyseenalainen ja mielestäni hieman vaarallinen, käsittääkseni ihan asiantuntijoidenkin mielestä. Huom., tästä huolimatta siinä vaiheessa kun ihminen on itsetuhoinen tai harkitsee itsemurhaa, AINA kannattaa hakea apua.
Oma näkemykseni?
Itse uskon että masennus on täysin luontainen viesti siitä ettet elä elämää joka soveltuu sinulle, tavalla tai toisella. Ehkä elämä kuormittaa liikaa, jokin mättää arvotasolla tai et tunnista rajojasi. Et välttämättä edea tunne itseäsi (vielä). Olet tunnetasolla "burnoutissa" ja elämä vie sinulta kyvyn kiinnostua ulkopuolisesta elämästä jotta voit eheytyä.
Tämä eheytyminen vaatii aikaa, ja ongelmasi voivat olla monimutkaisia. Kaksi viikkoa jota pidetään suositusrajana ennen lääkärin puoleen kääntymistä ei välttämättä riitä mihinkään. Joudut nyt käsittelemään tunneasioita joita olet kenties väistellyt pitkään, ja nyt rikkaruohot on pakon edessä kitkettävä, itketti tai nauratti.
Kun koet näitä negatiivisia tunteita, yritä hyväksyä ne. Tunteiden käsittely ja niihin suhtautuminen on taitolaji jonka harva osaa. Nyt on hyvä aloittaa. Itse uskon että todellinen rohkeus ihmisessä tulee siitä että se kohtaa tunteensa ja elämänsä selvinpäin ja raakana.
Jaksamisia, ja uutta elämää kohden!
Lakkaa eka yrittämästä piristyä. Hyväksy, että sulla on nyt masennus ja se on kurjaa. Muista, että se on kuitenkin tauti, joka yleensä menee ohi.
Ja sit huilaa. Tee se, minkä jaksat. Tee niitä asioita, jotka ennen tuottivat iloa. Jos et jaksa siivota, älä siivoa.
Ja soita niille lääkäreille uudestaan ja uudestaan. Ne löytää sulle apua, kun vaan jaksat hakea sitä.
Vierailija kirjoitti:
No, tietenkin se "mee töihin"!
Ei, vaan "mene hoitoon".
Oikeasti Masentunnut :Ei Tänne Jaksa Kirjoitaa Aiheesta!
Ei voi oikein antaa yleisneuvoja kun jokaisen tilanne ja elämänhistoria on aina niin erilainen. Mutta lähetän sulle paljon paljon voimia ja rakkautta. Kun seuraavan kerran lähdet ulos, ajattele että suurin osa tuntemattomista ihmisistä joita näet toivoisi sinulle edellisiä jos he tietäisivät että sinulla on paha olla.