Lue keskustelun säännöt.
Sairaanhoitaja Joonas, 29, otti lopputilin kesken "saatanallisen" päivystyskaaoksen Helsingissä "Ihmisiä tulee ovista ja ikkunoista"
Esimerkiksi567
19.12.2022 |
Loppuuko meiltä sairaanhoitajat tällä menolla?
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/5598866
Kommentit (179)
Hus = HELSINGIN JA UUDENMAAN SAIRAALA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla muuten aivan saatanan itsekäs ja epäkypsä, joka kesken työvuoron irtisanoutuu ja jättää kaikki muut työntekijät pulaan.
Ei ole mikään pakko olla paikassa jossa ei halua olla. Menisit sinä auttamaan.
Työntekijällä on oikeus vaatia hyvät työolot. Jos ei työnantajaa kiinnosta, niin olkoot sitten ilman työntekijöitä.
Pakko sanoa, että nykyajan nuorilla ei ole minkäänlaista kiireen sietokykyä. Joskus töissä on kiire. Silloin mennään!
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että nykyajan nuorilla ei ole minkäänlaista kiireen sietokykyä. Joskus töissä on kiire. Silloin mennään!
Sairaanhoitajan työssä se ei ole JOSKUS, vaan jatkuvasti. Tiedä se!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle viimeinen niitti alkaa olla se, kun laitoshuollolle, sihteereille ja vieläpä lääkäreille kuuluvia töitä kasataan edelleen hoitajille. Kun saisi keskittyä siihen potilashoitotyöhön. Lisäksi huonolle johtamiselle ja liian paljon aikaa vievälle potilatietojärjestelmälle pitäisi antaa huutia. Hoitaisin niin mielelläni muuten potilaita, vaikka olisivat miten raskashoitoisia.
Entisessä työpaikassa meininki oli tämä, että esihenkilölle kuuluvat tehtävät sysättiin meille hoitajille. Kun ei jo muuten ollut työtä! Pahinta oli sellaiset vuorot jossa oli aliresurssia.
Olisi pitänyt siis hoitaa puheluita, paperitöitä... ja jos omaisen kanssa tuli sellainen aihe joka selkeästi olisi aiheen puolesta pitänyt esihenkilön hoitaa, tuli häneltä takaisin viestiä että hoida sinä. Pelkäsi siis omaisten palautteita, helpompi oli vain antaa omaisten tulla linjoja pitkin ja työntekijän ottaa se paska niskaan.
Kyllä se johdon toiminta vaikuttaa paljon jaksamiseen. Kaikkea hänen työtehtäviään en suostunut tekemään, siitäkin tuli toisinaan sanomista. Mulla ei ole niihin koulutusta tai en saa palkkaa siitä että hoidan toisen työt. Omaisilta tuli toisinaan niin hirveetä tekstiä, ettei sitä jaksa loputtomiin kuunnella. Vähän voisi miettiä että siellä linjan toisessa päässä on ihan tavallinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla muuten aivan saatanan itsekäs ja epäkypsä, joka kesken työvuoron irtisanoutuu ja jättää kaikki muut työntekijät pulaan.
Ei ole mikään pakko olla paikassa jossa ei halua olla. Menisit sinä auttamaan.
Mistä tiedät, että en työvuoroillani olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taas kommentoivat ihmiset, jotka eivät tiedä koko alasta yhtään mitään. Yrittäisitte edes kerran kuunnella mitä hoitajilla on sanottavanaan ja vaikka kerran seurata tilannetta, kun terveydenhuollon asiakkaaksi päädytte. Mitä siellä oikeasti tapahtuu, jos ette keskity vain omaan tilanteeseenne.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas kommentoivat ihmiset, jotka eivät tiedä koko alasta yhtään mitään. Yrittäisitte edes kerran kuunnella mitä hoitajilla on sanottavanaan ja vaikka kerran seurata tilannetta, kun terveydenhuollon asiakkaaksi päädytte. Mitä siellä oikeasti tapahtuu, jos ette keskity vain omaan tilanteeseenne.
Seuraan jatkuvasti, koska olen pitkäaikaissairas. Siellä ne juoruilee toimistokopissa, laiskasti vastailevat kelloihin ja palaavat aina takaisin juoruamaan ja välillä naputtavat minuutin koneella ja sitten taas jatkavat juoruilua. Yliopistokaupungin sairaalassa. Mikä ihmeen "koko ajan kiire". Joo, ehkä päivystyksessä ja kotisairaanhoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syksyllä hoitajat huusivat lisää palkkaa, jolloin moni toi esiin sitä näkökulmaa, että hoitajan palkka oli jo silloin yli keskipalkan eli voisiko vika olla jossain muualla kuin palkassa. Ei, hoitajat huusivat, lisää rahaa pitää saada ja se ratkaisee kaiken.
Saivat poskettomat palkankorotukset, mutta mitä tapahtui? Juuri se minkä monet arvasivatkin. Sama valitus, uhkailu ja kiristys jatkui vain. Raha ei riittänytkään, vaikka talous ajettiin sen vuoksi kuralle ja uhrattiin kaikkien muiden työllisten palkankorotukset vuosiksi.
Ei se vaan riittänyt, taaskaan.
Mitään poskettomia palkankorotuksia ei todellakaan tullut! Kyse oli suuresta huijauksesta, jonka seurauksena pako alalta kiihtyi entisestään. Itsekin irtisanouduin kun totuus selvisi. Kyse oli ainoastaan palkkaharmonisoinnista, joka ei siis koske kaikkia. Sne rahat olisi sairaanhoitopiireille jokatapuksessa tul ihan lakisääteisesti. Varsinainen palkankorotus oli naurettavan mitätön. Sanoin jo etukäteen että katson työtaistelun lopputuloksen, ja jos ei miellytä, lähden. Tiedän monta muutakin jotka tekivät samoin. Ei haittaa pätkääkään että nykyisessä työssäni palkka on vieläkin pienempi, kun työ on helppoa ja rentoa. Voi ajatella ihan omia juttuja, ja työvuoron päättyessä putoaa hanskat tiskiin sillä sekunnilla. Ikinä en palaa hoitajaksi, ja ammattioikeuksien poisto on työn alla valvirassa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas kommentoivat ihmiset, jotka eivät tiedä koko alasta yhtään mitään. Yrittäisitte edes kerran kuunnella mitä hoitajilla on sanottavanaan ja vaikka kerran seurata tilannetta, kun terveydenhuollon asiakkaaksi päädytte. Mitä siellä oikeasti tapahtuu, jos ette keskity vain omaan tilanteeseenne.
Mä taas toivoisin että ihmiset keskittyisivät ja ottaisivat vastuuta enemmän siitä omasta tilanteestaan ei siitä mitä ympärillä tapahtuu. Mitä he voisivat tehdä sen eteen ettei sinne päivystykseen tarvitsisi mennä jonottamaan. Voisiko he hoitaa itseään ja sairauksiaan paremmin. Ei maalikko edes voi tietää mitä kaikkea tapahtuu, eikä edes voi koska kysymys on myös pitkälti asioista joiden hoitamiseen ei ulkopuolisia tarkkailijoita halua edes ne toiset palvelun käyttäjät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tiedän yhden perheen, jotka kiikuttavat lastaan harva se viikonloppu päivystykseen juomaan mehua kun flunssassa. Muitakin vastaavanlaisia tapauksia on tullut vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle viimeinen niitti alkaa olla se, kun laitoshuollolle, sihteereille ja vieläpä lääkäreille kuuluvia töitä kasataan edelleen hoitajille. Kun saisi keskittyä siihen potilashoitotyöhön. Lisäksi huonolle johtamiselle ja liian paljon aikaa vievälle potilatietojärjestelmälle pitäisi antaa huutia. Hoitaisin niin mielelläni muuten potilaita, vaikka olisivat miten raskashoitoisia.
Aamen.
Sairaanhoitajista on tehty jonkinlaisia joka paikan talkkareita, joille voi kaataa minkä tahansa homman hoidettavaksi.
Usein vuoroissa pitää tosiaan olla omien töiden lisäksi siivooja, keittäjä, lääkäri, sosiaalityöntekijä, laitosmies, sihteeri, tietokonevelho, sielunhoitaja, vartija ja samalla pitäisi ne potilaatkin hoitaa.
Työmäärästä on tullut ihan järjetön ja samalla pitäisi täyttää kaikenlaisia hoidonlaadun mittareita,-arvioita,-ja tilastoja.
Niillä voisi pyyhkiä vaikkapa sen ripuloivan potilaan takapuolen, ihan ajanhukkaa, eikä tällä työmäärällä saada laadukasta hoitoa, ei vaikka tehtäisiin minkälaisia mittareita tahansa.
Ja oikeasti se ripuloiva potilas on oman onnensa nojassa, hoitajan aika on tärvätty ihan muuhun.
Olen täysin loppu. Haaveilen työpaikan vaihdosta, lopputilin ottamisesta, jonkin ihan muun alan opinnoista, ulkomaille lähtemisestä.
Mä hoitaisin sairaalahuoltajana osastokeittiön, tarjoilut, siivouksen, petaamiset ja dekotukset. Ikävä kyllä me oltiin ensimmäisiä joista säästettiin joskus 2000-luvun alussa, kun alettiin puhua kauniisti moniammatillisuudesta, kun tavoiteltiin säästöjä. Siksi mun työni ovat hoitajilla ja minä nykyään muissa hommissa. Minkäs teet, nyt niitetään sitä, mitä on 15 v sitten kylvetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä uskaltanut tuokaan esiintyä omalla naamalla ja nimellä.
Nykypäivänä on niin paljon kaheleita, että joku tulee vielä uhkailemaan oman itsen lisäksi lähipiiriä.
Tämä. Muutenkin on jotain sairasta siinä, että ihmisen pitäisi työpaikalla kokea asiakkaiden (potilaiden) taholta solvauksia, rivoja puheita, lyömistä, nipistelyä, uhkailua jne. Sellaiselle ptäisi olla nollatoleranssi. Kuinka tilanne on päästetty tällaiseksi? Kerrotaan, että kouluissa, sossussa ja muualla on samoja ongelmia.
Jotain sairasta meidän yhteiskunnassa on, kun lapsia ei kotona opeteta kunnioittamaan muita ihmisiä. Monista lapsista kasvaa vanhempien esimerkin mukaan itsekeskeisiä ihmisiä, jotka jostain syystä odottavat itselleen hyvää palvelua vaikka itse käyttäytyvät p*skasti.
Nykyään ei vanhemmat opeta lapsilleen mitään. Ei käytöstapoja, ei toisen ihmisen kunnioitusta, ei yhtään mitään. Lapsia ei opeteta kunnioittamaan vanhempiaan, eivätkä ne kunnioita sitten ketään muutakaan. Täysin jätetään kasvattamatta. Ei osata, ei jakseta. Lapset jätetään heitteille konsoli ja pädi seurana.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että nykyajan nuorilla ei ole minkäänlaista kiireen sietokykyä. Joskus töissä on kiire. Silloin mennään!
Ai nykyajan nuorilla vai? Kirjoitinkin toiseen ketjuun, että äitini oli siivooja, 80- ja 90-luvun vaihteessa kaksi siivoojaa siivosi koulua, jossa oli neljä luokkaa (ja tietysti niitä muita tiloja). Mikähän on sen koulun nykyisen siivoojan (varmasti heitä ei ole kahta) työaika? 1 tai 2 tuntia? Varmasti ennen moni duunarihomma oli fyysisesti rankkaa, mutta kun koneiden avulla työt ovat keventyneet, kiireen lisääminen on vain lisännyt rasitusta. Tämä kuvio koskee todella monia aloja, ei vain terveydenhuoltoa. Esim. kuljetusalalla pääsee takuuvarmasti terveydestään työaikojen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle viimeinen niitti alkaa olla se, kun laitoshuollolle, sihteereille ja vieläpä lääkäreille kuuluvia töitä kasataan edelleen hoitajille. Kun saisi keskittyä siihen potilashoitotyöhön. Lisäksi huonolle johtamiselle ja liian paljon aikaa vievälle potilatietojärjestelmälle pitäisi antaa huutia. Hoitaisin niin mielelläni muuten potilaita, vaikka olisivat miten raskashoitoisia.
Aamen.
Sairaanhoitajista on tehty jonkinlaisia joka paikan talkkareita, joille voi kaataa minkä tahansa homman hoidettavaksi.
Usein vuoroissa pitää tosiaan olla omien töiden lisäksi siivooja, keittäjä, lääkäri, sosiaalityöntekijä, laitosmies, sihteeri, tietokonevelho, sielunhoitaja, vartija ja samalla pitäisi ne potilaatkin hoitaa.
Työmäärästä on tullut ihan järjetön ja samalla pitäisi täyttää kaikenlaisia hoidonlaadun mittareita,-arvioita,-ja tilastoja.
Niillä voisi pyyhkiä vaikkapa sen ripuloivan potilaan takapuolen, ihan ajanhukkaa, eikä tällä työmäärällä saada laadukasta hoitoa, ei vaikka tehtäisiin minkälaisia mittareita tahansa.
Ja oikeasti se ripuloiva potilas on oman onnensa nojassa, hoitajan aika on tärvätty ihan muuhun.
Olen täysin loppu. Haaveilen työpaikan vaihdosta, lopputilin ottamisesta, jonkin ihan muun alan opinnoista, ulkomaille lähtemisestä.Mä hoitaisin sairaalahuoltajana osastokeittiön, tarjoilut, siivouksen, petaamiset ja dekotukset. Ikävä kyllä me oltiin ensimmäisiä joista säästettiin joskus 2000-luvun alussa, kun alettiin puhua kauniisti moniammatillisuudesta, kun tavoiteltiin säästöjä. Siksi mun työni ovat hoitajilla ja minä nykyään muissa hommissa. Minkäs teet, nyt niitetään sitä, mitä on 15 v sitten kylvetty.
Mitä eikö sairaalahuoltajia enää ole?? Olen itsekin työskennellyt sellaisena aikoinaan, kunnes opiskelin sairaanhoitajaksi ja nykyään sitten pitkään ollut jo muissa hommissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle viimeinen niitti alkaa olla se, kun laitoshuollolle, sihteereille ja vieläpä lääkäreille kuuluvia töitä kasataan edelleen hoitajille. Kun saisi keskittyä siihen potilashoitotyöhön. Lisäksi huonolle johtamiselle ja liian paljon aikaa vievälle potilatietojärjestelmälle pitäisi antaa huutia. Hoitaisin niin mielelläni muuten potilaita, vaikka olisivat miten raskashoitoisia.
Entisessä työpaikassa meininki oli tämä, että esihenkilölle kuuluvat tehtävät sysättiin meille hoitajille. Kun ei jo muuten ollut työtä! Pahinta oli sellaiset vuorot jossa oli aliresurssia.
Olisi pitänyt siis hoitaa puheluita, paperitöitä... ja jos omaisen kanssa tuli sellainen aihe joka selkeästi olisi aiheen puolesta pitänyt esihenkilön hoitaa, tuli häneltä takaisin viestiä että hoida sinä. Pelkäsi siis omaisten palautteita, helpompi oli vain antaa omaisten tulla linjoja pitkin ja työntekijän ottaa se paska niskaan.Kyllä se johdon toiminta vaikuttaa paljon jaksamiseen. Kaikkea hänen työtehtäviään en suostunut tekemään, siitäkin tuli toisinaan sanomista. Mulla ei ole niihin koulutusta tai en saa palkkaa siitä että hoidan toisen työt. Omaisilta tuli toisinaan niin hirveetä tekstiä, ettei sitä jaksa loputtomiin kuunnella. Vähän voisi miettiä että siellä linjan toisessa päässä on ihan tavallinen ihminen.[/quote
Osastosihteerini takaisin!
Ei ole kyllä ikävä niihin hommiin. Jälkikäteen sitä vaan ihmettelee, et miten sitä suostui sellaiseen raatamiseen vuositolkulla? Ajatteli jotenkin, et sitä on vaan pakko jaksaa, et itse on vaan jotenkin heikko ja herkkä, ja siksi kokee työn niin raskaaksi. Miten poikki sitä olikaan kaikki illat kotona. Samalla väsyneenä ja ahdistuneena selaili avoimia työpaikkoja ja mietti miten ihmeessä uskaltaisi irtisanoutua työstään ja mitä sitten keksisi tilalle.
Onneksi vihdoin viimein vuosien tuskailun jälkeen uskalsin. Töitä on riittänyt toisella alalla, ei ole missään vaiheessa tarvinut pelätä ettei riittäisi. Palkkakin on kutakuinkin sama. Nyt jaksan tehdä muutakin kun maata puolikuolleena sohvalla työpäivän jälkeen, esim käydä salilla, pitää kodin siistinä, olla läsnä lapsille. Mikä muutos parempaan!
T. Sh vuosimallia 2007.
Siis anteeksi mitä? Voitko selventää, tuosta ei kyllä tajua yhtään mitään!