Tunteet ihan sekaisin isommasta lapsesta..

jos puree niin sanot lempeästi niin ei saa tehdä kun sattuu ja laitat hetkesi jäähylle. 3min. ja viet viin kauan että pysyy sielläs en 3 min.



niin ja älä raivoa jseisten vaan tule lapsen korkeudelle, et näytä niin hirviömäiselle siellä allaalla..



mutta suosittelen super nannyn kirjaa joten kipaiseppa tuonne kirjakauppaan.

Jätä vauva miehen hoiviin ja lähde kaksistaan isomman kanssa retkille, tekemään jotain mukavaa.



Pidä joka päivä ainakin puoli tuntia isompaa sylissä. Varaa hänelle illalla ennen nukkumaanmenoa rauhallinen kahdenkeskinen hetki.



Ymmärrän tunteesi. Meillä esikoinen oli alle 2-vuotias kuopuksen syntyessä ja pidin silti isompaa tosi isona ja vaadin häneltä liikaa. Nyt, kuopuksen ollessa 2-vuotias ymmärrän tehneeni väärin. Yritän antaa hellyyttä kummallekin saman verran ja tilanne tuntuu seesteiseltä. Lapsilla on rakastava suhde toisiinsa.

Olisikohan asiaan vaikuttamassa vauvaan muodostumassa oleva suhde ja " romanssi" ja toisaalta tosiaan isompi voi olla aika hermoja kuluttava kun jo toivoisi isomman olevan " isompi" .



Nyt minulla nuorempi 3v ja isompi eskarissa, ja nautin yhtä lailla molemmista lapsista. Kun vauva alkoi olla työläs konttaava ja tepasteleva taapero, olikin taas ihanan renouttavaa hommailla ihan kahdestaan esikoisen kanssa. Vauva-ajan väsymyskin alkoi silloin helpottaa ja jotenkin oma minuus palailemassa tiukan vauva-symbioosin jäljiltä.

Tekijät

Frost, Jo (Kirjoittaja)

Vainikainen, Virpi (Kääntäjä)



Kustantaja ja painovuosi

WSOY 2006



Alkuteoksen nimi

Supernanny



Tuotteen tiedot

sidottu, 223 s.

kovakantinen



Kieli

suomi



ISBN

9510312223



Kirjastoluokka

381



Hinta

33,00

Lapsityrannit. Kehity kasvattajana

Selväjärkisiä kasvatusohjeita otteensa kadottaneille vanhemmille. Tv:stä tutun lastenhoitajan keinoin kauhukakarat muuttuvat kullanmuruiksi.

Pitkä esittely

Vahvistu vanhempana!

Yksinkertaisia ja selväjärkisiä ohjeita 1¿5-vuotiaiden kasvattajille



Vanhemmuus on vaativaa. Lasten kiukunpuuskat ja tottelemattomuus koettelevat hermoja, ja koko perheellä on epäviihtyisää. Kuinka päästä negatiivisesta kierteestä ulos?



Yli 15 vuotta lastenhoitajana toiminut Jo Frost tietää, miten pahankurisimpienkin tenavien kanssa toimitaan. Lapsityranneissa hän esittelee perhe-elämän pelisäännöt, joita noudattamalla kaikilla on parempi olla.



Kirjan kymmenkohtainen ohjeisto on selkeä ja jokaisen isän ja äidin opittavissa. Vanhempia kehotetaan kärsivällisyyteen, johdonmukaisuuteen, vastuuseen, rajojen asettamiseen, ennakoitavuuteen ja tyyneyteen. Lisäksi lapselle on suotava runsaasti positiivista palautetta ja kiitosta. Näitä sääntöjä sovelletaan kaikissa lapsiperheille tutuissa tilanteissa syömisestä ja pukeutumisesta potalle oppimiseen.



Jo Frostin kasvatusmenetelmät toimivat, sen on osoittanut palkittu Lapsityrannit-televisiosarja. Myös lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kiittänyt Jo Frostia kirjassaan Elämäni poikana.

Lapset ei ole mitään tyranneja, joita pitää rankaista, vanhemmat ne lähinnä ajaa lapsen psyykkeen sekasortoon.

ja tuo jo frosterin kirja on oikeasti tehokas ja siinä lapsia ei rankaista mitenkään piiskoilla tms. vaaan jäähyllä. ja lapset oikesti tarvitsevat tasaisesti rajoja ja rakkutta.



ja kyllä minusta lapsityranneja on. tosin se ongelma lähtee vanhemista. ei lapsista. eli jos lapsi pomputtaa vnhempiaan jatkuvasti määrää ja komentaa ja vanhemat ei tiedä miten olle ja myöntyilee vaan niin sillä lailla lapsista tulee tyranneja.



tuo lapsityrannikirja on muuten myös ihan lapsiteraputin suomalaisen ihmisen suosittelama kirja ja hyväksi johdonmukaiseksiositautunut.

Huomasin, että meillä ihmeitä teki se, että mieheni ottaa kahdenkeskeistä aikaa nuosimmaiseen kanssa ja minä hellittelen 3-vuotiastamme. Saatamme mennä esim yhdessä päiväunille, köllöttelemme pieni kainalossani tai höpöttelemme sohvalla omia juttujamme. Kummallakin rakkauden määrä kasvoi taas huimasti ja esikoisesta tuli taas oma pieni kullanmuru, kun hän saa annoksen kunnon vanhan ajan hellittelyä.

Ei ole kysymys mistään hemmetin uhmasta vaan mustasukkaisuudesta. Ei tähän tilanteeseen mitkään kurinpitokeinot auta! Sehän on aina enemmän tai vähemmän kriisi ensimmäiselle lapselle kun vauva syntyy. Järjestä lapsen kanssa omat erityiset hetket, esim satujen luku, joissa vauva ei ole mukana millään lailla. Voit myös yrittää ottaa vanhempaa lasta jotenkin mukaan vauvan hoitoon ja olla kolmistaan yhdessä.



Ehkä sinulla on taipumusta kiintyä vähän liian intensiivisesti lapseen. Ehkä ensin kiinnyit voimakkaasti ensimmäiseen lapseen, sitten vauvaan.

Frostin ohjeiden mukaan.

Meillä ainakin auttoi se, että käsitteli esikoista kuin vauvaa eli ei koko ajan hokenut, että ei saa tehdä, kyllä sinun täytyy ymmärtää, koska olet jo iso jne. Neuvolassa neuvotiiin, että isommalle tehdään samoja juttuja kuin vauvalle, tällöin mustasukkaisuus vähenee kun isompi kokee samoja asioita. Ei isompi taannu vauvan tasolle, vaan hän kyllä vähitellen kyllästyy eikä sitten kaipaakkaan tätä vauvana oloa. Vierekkäin köllöttelyä, sylissä pitämistä, silittelyä yms. mitä nyt vauvallekin tehdään. Tärkeää on se, että isompi saa olla myös pieni eikä häntä nosteta erilaiseen asemaan eli isoksi, jonka oletetaan pärjäävän vähemmällä äidin huomiolla.