Miten saada lapsi suostumaan nukahtamaan yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo nyt on 5v ikäiseltä ihan vaan valtataistelua eikä mitään muuta. Sinuna en antaisi lapselle kuin kaksi vaihtoehtoa eli a) makaa sängyssä hiljaa tai b) on jäähyllä/arestipaikassa.

Kyllä osalla aikuisistakin on pimeään liittyviä pelkoja. Yksin nukahtamaan pakottaminen vain villitsee niitä pelkoja.

Puhutaan tässä kuitenkin siitä viskarista, ei mistään erityisherkästä aikuisesta..

Lapselle rutiineja nyt. Tarpeeksi ulkoilua, liikuntaa ja tekemistä päivällä, läheisyyttä ja rauhallisuutta illalla ja sitten omaan huoneeseen, jossa luetaan iltasatu ja jutellaan hetki. Iltapala on tietenkin ajoissa, janoa ei tule varmasti ennen aamua ja vessassa käydään sen tasan kerran, eikä ravata vessassa hivin vuoksi.

Heti huomenna alat puhumaan lapsen kanssa ja sovitte teidän iltarutiinit, johon ei kuulu valtataistelut, hermoilu ja itkeminen, vaan yhdessä valittu satukirja, ehkä laulu, paijaus ja sitten lapsi jää huoneeseensa. Huoneesta tehdään tietenkin rauhallinen ja lapsen mieleen oleva ikioma paikka, jossa voi olla joku pieni turvaa antava valo vaikka ajastimella himmenevä. Jos lapsi pelkää, niin otatte pelon tosissanne, mutta katsotte yhdessä vaikka ne sängyn aluset ja kaapit, jos on tarvis, mutta vain kerran, eikä siitä tehdä mitään showta.

Sovitte asiat yhdessä ja otatte käyttöön vaikka jonkun tarrasysteemin palkinnon kanssa, kun kaikki menee kivasti. Eka hyvin mennyt ilta tuo vaikka jäätelön seuraavana päivänä, mutta sitten tarvitseekin seuraavaan palkintoon jo kaksi hyvin mennyttä iltaa, sen jälkeen neljä tai jotain vastaavaa. Lapsi on niin iso, että hänen pitää tajuta itsekin asia. Sitä ei ole lapsenkaan siis ollenkaan vaikeaa tajuta, mutta tottakai saavutetuista eduista halutaan pitää kiinni.

Läheisyyttä tulee kuitenkin olla tarpeeksi ja läsnäoloa oikeasti ilman mitään laitteita ja kiirettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä rauhoitettiin illat. Luin heille iltasadun. Annoin suukon, halin ja toivotin hyvää yötä. Kaikki ovat nukkuneet omissa sängyissään pienestä asti.

Ei aikuisten kanssa samassa huoneessa. Paitsi vauvana tai kipeenä.

T. 3 aikuisen lapsen äiti

Lapset ovat erilaisia tässä. Uskoisin, että nämä on jo kokeiltu.

Minä taas uskon, että lapsen äiti ei jaksa, viitsi ja halua olla lapsensa kanssa ollenkaan ja lapselle tämä iltataistelu on ainoa hetki, jolloin hän saa äitinsä huomion. Hän ei saa sitä hyvällä, joten hän ottaa sen pahalla.

Lapsiparka.

Vierailija kirjoitti:

Se on se, mihin sen lapsen opettaa. Vanhempi voi valita, viettääkö illastaan tuntikausia "nukuttamassa" lasta vai tekeekö omia hommiaan.

Tää on aina hauska kun, jollain on hyvin nukkuva lapsi/lapset, niin hän automaattisesti ajattelee, että hän on onnistunut vanhempana "opettamaan" lapsen hyvin nukkumaan ja ne, joilla on huonosti nukkuva lapsi, niin hän on vanhempana epäonnistunut jossain. Että se on vain vanhemmista kiinni. Sitten ihmetellään, kun saadaan toinen tai kolmas lapsi, eikä häneen toimikaan samat jutut kuin esikoiseen, eikä oikeastaan mikään unikoulun toimi. Sitten tulee ymmärrystä, että kaikki lapset eivät vain olekaan hyviä nukahtamaan tai nukkumaan riippumatta siitä, mitä vanhemmat tekevät. Mulla on kaksoset, joista toinen unikoulun jälkeen oppi nukahtamaan itsekseen ja nukkuu 12 tunnin yöunet. Toinen taas tarvitsee kaikesta huolimatta apua nukahtamiseen (vuoroilloin vanhemmat nukutetaan) 20-30 min ajan ja öisin saattaa tarvita apua uudelleen nukahtamisessa. Kumpaakaan asiaa en pidä meidän vanhempien onnistumisena tai epäonnistumisena, vaan lastemme ominaisuuksina. Temperamenttierot lapsillamme on suuret.

Edellä oleva huomio liittymättä AP:n tilanteeseen. Koska AP:n tapauksessa näyttää siltä, että lapsi määrää kuka nukuttaa, ja milloin mennään nukkumaan. APn täytyy olla rajat päättävä ja niistä kiinni pitävä vanhempi, samoin isän. Ei olla kavereita, vaan vanhempia, jotka määräävät, kuka hoitaa nukkumaanmenon. Määrätietoisesti lisäätte lapsen omatoimisuutta nukkumisasiassa. Voisiko perhetyöstä saada apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo nyt on 5v ikäiseltä ihan vaan valtataistelua eikä mitään muuta. Sinuna en antaisi lapselle kuin kaksi vaihtoehtoa eli a) makaa sängyssä hiljaa tai b) on jäähyllä/arestipaikassa.

Kyllä osalla aikuisistakin on pimeään liittyviä pelkoja. Yksin nukahtamaan pakottaminen vain villitsee niitä pelkoja.

Puhutaan tässä kuitenkin siitä viskarista, ei mistään erityisherkästä aikuisesta..

Lapselle rutiineja nyt. Tarpeeksi ulkoilua, liikuntaa ja tekemistä päivällä, läheisyyttä ja rauhallisuutta illalla ja sitten omaan huoneeseen, jossa luetaan iltasatu ja jutellaan hetki. Iltapala on tietenkin ajoissa, janoa ei tule varmasti ennen aamua ja vessassa käydään sen tasan kerran, eikä ravata vessassa hivin vuoksi.

Heti huomenna alat puhumaan lapsen kanssa ja sovitte teidän iltarutiinit, johon ei kuulu valtataistelut, hermoilu ja itkeminen, vaan yhdessä valittu satukirja, ehkä laulu, paijaus ja sitten lapsi jää huoneeseensa. Huoneesta tehdään tietenkin rauhallinen ja lapsen mieleen oleva ikioma paikka, jossa voi olla joku pieni turvaa antava valo vaikka ajastimella himmenevä. Jos lapsi pelkää, niin otatte pelon tosissanne, mutta katsotte yhdessä vaikka ne sängyn aluset ja kaapit, jos on tarvis, mutta vain kerran, eikä siitä tehdä mitään showta.

Sovitte asiat yhdessä ja otatte käyttöön vaikka jonkun tarrasysteemin palkinnon kanssa, kun kaikki menee kivasti. Eka hyvin mennyt ilta tuo vaikka jäätelön seuraavana päivänä, mutta sitten tarvitseekin seuraavaan palkintoon jo kaksi hyvin mennyttä iltaa, sen jälkeen neljä tai jotain vastaavaa. Lapsi on niin iso, että hänen pitää tajuta itsekin asia. Sitä ei ole lapsenkaan siis ollenkaan vaikeaa tajuta, mutta tottakai saavutetuista eduista halutaan pitää kiinni.

Läheisyyttä tulee kuitenkin olla tarpeeksi ja läsnäoloa oikeasti ilman mitään laitteita ja kiirettä.

Tässä on paljon asioita, mitä meillä tehtiin aikanaan ja saimme toimimaan vanhimman lapsen iltarähäkän. Tosin lapsi oli pari vuotta nuorempi ja meillä oli uusi vauva, jonka kanssa piti tietenkin olla.

Hyvin se kuitenkin lähti muuttamalla ulkoilurutiineja hieman menevämmiksi, eli lapsi sai ulkona ollessa enemmän monipuolista liikuntaa. Lapsi sai myös enemmän aikaa olla lähellä ja kertoa omia juttujaan sekä tarrasysteemi oli meilläkin. Välillä tuli takapakkeja, mutta en ollut niistä tietenkään vihainen, vaan rauhallisesti jatkoimme asiaa. Itse asiassa yllättävän nopeasti lapsesta tuli hyvä rauhoittuja ja sitä myöten myös hyvä nukkuja.

Kokeile jotain "äänikirjaa" Herra Hakkarainen tms. pyörimään, niin nukahtaa varmasti alle kymmenessä minuutissa.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile jotain "äänikirjaa" Herra Hakkarainen tms. pyörimään, niin nukahtaa varmasti alle kymmenessä minuutissa.

Varmastiko? Lapsia on hyvin erilaisia.

Minusta tuo nukahtamisaika kuulostaa pitkältä, kun olet vieressä. Onko lapsi väsynyt nukkumaan mennessä? Päiväunien lyhentäminen tai nukkumaanmenon myöhästyttäminen voisi auttaa siihen. Onhan se sille lapselle turhauttavaa ja ahdistavaa pyöriä sängyssä odottamassa unta.

Joillakin auttaa unilelu, musiikki tai äänikirja. Silloin ei kaikki yön äänet häiritse nukahtamista, kun on se tasainen ääni peittämässä ne. Toisaalta niiden kanssa ei myöskään ole tunnetta, että on yksin.

Yksi vaihtoehto on saada isä kelpaamaan iltaisin. Isä rohkeasti mukaan iltatoimiin. Voitte aluksi tehdä iltatoimia yhdessä niin, että olet siinä itsekin paikalla ja sitten vähitellen jäädä pois.

Siis mä en voi ymmärtää, miten jotkut vanhemmat ajavat itsensä siihen tilanteeseen, että vielä melkein koululaista nukutetaan joka ilta. Miksi siihen leikkiin on lähdetty alusta alkaen? Meillä on kolme lasta ja yhtäkään ei olla ikinä nukutettu ainakaan sen jälkeen, kun ovat siirtyneet omaan huoneeseen ehkä puolivuotiaina. Jos ovat itkeneet, käydään rauhoittamassa ja pistetään takaisin sänkyyn ja poistuttaan huoneesta. Toistetaan tarvittaessa, mutta ei totuteta siihen, että joku silittelee tai laulaa tuutulaulua nukahtamiseen saakka siinä vieressä. Kun on toimittu näin, kenenkään kanssa ei sitten ole ollut mitään juoksenteluongelmia, kun on siirrytty isojen sänkyyn. 

Kyllähän se kysyy vähän hermoja jaksaa ravata siellä huoneessa jonkin aikaa, kun paljon helpompaa olisi vain jäädä siihen sängyn viereen selaamaan kännykkää, mutta siitä maksetaan sitten hintaa vuosia.  

Ja itse kysymykseen. Ei mitään havaintoa, miten 5-vuotias saadaan lopettamaan nukuttamisen vaatiminen, kun siihen on kerran jostain ihmeellisestä syystä totutettu häntä hänen koko elämänsä. Varmaan vaatii jonkin verran tough lovea. Esim. äiti viikoksi evakkoon jonnekin ja isä hoitaa nukutukset ja sitä kautta totutetaan lapsi, että äiti ei aina ole nukuttamassa.

-kolmen lapsen isä

Vierailija kirjoitti:

Siis mä en voi ymmärtää, miten jotkut vanhemmat ajavat itsensä siihen tilanteeseen, että vielä melkein koululaista nukutetaan joka ilta. Miksi siihen leikkiin on lähdetty alusta alkaen? Meillä on kolme lasta ja yhtäkään ei olla ikinä nukutettu ainakaan sen jälkeen, kun ovat siirtyneet omaan huoneeseen ehkä puolivuotiaina. Jos ovat itkeneet, käydään rauhoittamassa ja pistetään takaisin sänkyyn ja poistuttaan huoneesta. Toistetaan tarvittaessa, mutta ei totuteta siihen, että joku silittelee tai laulaa tuutulaulua nukahtamiseen saakka siinä vieressä. Kun on toimittu näin, kenenkään kanssa ei sitten ole ollut mitään juoksenteluongelmia, kun on siirrytty isojen sänkyyn. 

Kyllähän se kysyy vähän hermoja jaksaa ravata siellä huoneessa jonkin aikaa, kun paljon helpompaa olisi vain jäädä siihen sängyn viereen selaamaan kännykkää, mutta siitä maksetaan sitten hintaa vuosia.  

Ja itse kysymykseen. Ei mitään havaintoa, miten 5-vuotias saadaan lopettamaan nukuttamisen vaatiminen, kun siihen on kerran jostain ihmeellisestä syystä totutettu häntä hänen koko elämänsä. Varmaan vaatii jonkin verran tough lovea. Esim. äiti viikoksi evakkoon jonnekin ja isä hoitaa nukutukset ja sitä kautta totutetaan lapsi, että äiti ei aina ole nukuttamassa.

-kolmen lapsen isä

Ja ennen kuin joku tulee viisastelemaan, että isä ei voi tietää yhtään mitään yhtään mistään, niin minä olen meillä ollut aina se, joka on hoitanut erilaiset muutostilanteet nukkumisjärjestelyissä, koska minulla ei ole maitotarjoilua, niin ei ole tarvinnut taistella lapsen kanssa imetyksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Siis mä en voi ymmärtää, miten jotkut vanhemmat ajavat itsensä siihen tilanteeseen, että vielä melkein koululaista nukutetaan joka ilta. Miksi siihen leikkiin on lähdetty alusta alkaen? Meillä on kolme lasta ja yhtäkään ei olla ikinä nukutettu ainakaan sen jälkeen, kun ovat siirtyneet omaan huoneeseen ehkä puolivuotiaina. Jos ovat itkeneet, käydään rauhoittamassa ja pistetään takaisin sänkyyn ja poistuttaan huoneesta. Toistetaan tarvittaessa, mutta ei totuteta siihen, että joku silittelee tai laulaa tuutulaulua nukahtamiseen saakka siinä vieressä. Kun on toimittu näin, kenenkään kanssa ei sitten ole ollut mitään juoksenteluongelmia, kun on siirrytty isojen sänkyyn. 

Kyllähän se kysyy vähän hermoja jaksaa ravata siellä huoneessa jonkin aikaa, kun paljon helpompaa olisi vain jäädä siihen sängyn viereen selaamaan kännykkää, mutta siitä maksetaan sitten hintaa vuosia.  

Ja itse kysymykseen. Ei mitään havaintoa, miten 5-vuotias saadaan lopettamaan nukuttamisen vaatiminen, kun siihen on kerran jostain ihmeellisestä syystä totutettu häntä hänen koko elämänsä. Varmaan vaatii jonkin verran tough lovea. Esim. äiti viikoksi evakkoon jonnekin ja isä hoitaa nukutukset ja sitä kautta totutetaan lapsi, että äiti ei aina ole nukuttamassa.

-kolmen lapsen isä

Ei kannata syyllistää AP:ta ja vastaavassa tilanteessa olevia vanhempia. Eiköhän ole ihan hyvät syyt, miksi tilanteeseen on päädytty. Esimerkiksi vanhempi tai vanhemmat saattaa olla sen verran väsyneitä, että eivät väsymykseltään jaksa sitä viikkojen taistelua, jota yksin omaan huoneeseen nukuttamisen opettaminen vaatii. Ei ehkä ole tukiverkkoja ollenkaan. Tai lapsi/lapset saattaa herättää niin monta kertaa yössä, että vanhemman oma jaksaminen romahtaa. Tai toinen vanhemmista saattaa olla vastuustaan luisteleva tapaus, jolloin toinen jää yksin kantamaan kaiken käytännön vastuun ja uupuu. Jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mä en voi ymmärtää, miten jotkut vanhemmat ajavat itsensä siihen tilanteeseen, että vielä melkein koululaista nukutetaan joka ilta. Miksi siihen leikkiin on lähdetty alusta alkaen? Meillä on kolme lasta ja yhtäkään ei olla ikinä nukutettu ainakaan sen jälkeen, kun ovat siirtyneet omaan huoneeseen ehkä puolivuotiaina. Jos ovat itkeneet, käydään rauhoittamassa ja pistetään takaisin sänkyyn ja poistuttaan huoneesta. Toistetaan tarvittaessa, mutta ei totuteta siihen, että joku silittelee tai laulaa tuutulaulua nukahtamiseen saakka siinä vieressä. Kun on toimittu näin, kenenkään kanssa ei sitten ole ollut mitään juoksenteluongelmia, kun on siirrytty isojen sänkyyn. 

Kyllähän se kysyy vähän hermoja jaksaa ravata siellä huoneessa jonkin aikaa, kun paljon helpompaa olisi vain jäädä siihen sängyn viereen selaamaan kännykkää, mutta siitä maksetaan sitten hintaa vuosia.  

Ja itse kysymykseen. Ei mitään havaintoa, miten 5-vuotias saadaan lopettamaan nukuttamisen vaatiminen, kun siihen on kerran jostain ihmeellisestä syystä totutettu häntä hänen koko elämänsä. Varmaan vaatii jonkin verran tough lovea. Esim. äiti viikoksi evakkoon jonnekin ja isä hoitaa nukutukset ja sitä kautta totutetaan lapsi, että äiti ei aina ole nukuttamassa.

-kolmen lapsen isä

Ei kannata syyllistää AP:ta ja vastaavassa tilanteessa olevia vanhempia. Eiköhän ole ihan hyvät syyt, miksi tilanteeseen on päädytty. Esimerkiksi vanhempi tai vanhemmat saattaa olla sen verran väsyneitä, että eivät väsymykseltään jaksa sitä viikkojen taistelua, jota yksin omaan huoneeseen nukuttamisen opettaminen vaatii. Ei ehkä ole tukiverkkoja ollenkaan. Tai lapsi/lapset saattaa herättää niin monta kertaa yössä, että vanhemman oma jaksaminen romahtaa. Tai toinen vanhemmista saattaa olla vastuustaan luisteleva tapaus, jolloin toinen jää yksin kantamaan kaiken käytännön vastuun ja uupuu. Jne. 

En minä nyt varsinaisesti syyllistä, mutta jossain vaiheessa pitää lopettaa se meneminen siitä, mistä aita on matalin ja opettaa se lapsi nukahtamaan itsenäisesti, jos ei halua olla siellä nukuttamassa vielä viiden vuoden päästäkin. Tulee varmaan olemaan rankka jakso ja vähemmällä olisi päässyt, jos olisi jaksanut nähdä sen vaivan aikaisemmin.

Yhä edelleen, vinkkini on, että napanuora katki ja äiti viikoksi hotelliin, mökille, kavereilleen, vanhemmilleen tms. Isä sitten hoitaa unikoulut sen viikon aikana ja kyllä se lapsi aikanaan nukahtaa, vaikka alkuun protestoisikin. Todennäköisesti protestointi on vähäisempää, kun lapsi tietää, että äiti ei ole kotona.

Pieni lapsi: Ota lapsi nukkumaan vanhempien makuuhuoneeseen omaan sänkyynsä, ja laita se nukkumaan vasta kun itsekin menet. Sitten ei enää mitään höpöttelyitä, vaan sanot hyvää yötä ja äitiä (tai isää) väsyttää ja alat vain nukkumaan. Uni tarttuu helposti.

Isompi lapsi: Äänikirja uniajastuksella päälle. Saa kuunnella kunnes nukahtaa, mutta sängyssä pitää pysyä ja muuta ei touhuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo nyt on 5v ikäiseltä ihan vaan valtataistelua eikä mitään muuta. Sinuna en antaisi lapselle kuin kaksi vaihtoehtoa eli a) makaa sängyssä hiljaa tai b) on jäähyllä/arestipaikassa.

Kyllä osalla aikuisistakin on pimeään liittyviä pelkoja. Yksin nukahtamaan pakottaminen vain villitsee niitä pelkoja.

No kait lapsi alkaa pelkämään omaa huonettaan, jos vanhemmat korostavat, että isi ja äiti istuvat sängyn laidalla suojelemassa häntä. Ei ole normaalia, että 5-vuotias pelkää omassa huoneessaan ja ratkaisu siihen ei ole se, että vanhemmat luopuvat omista illoistaan, kunnes lapsi muuttaa omaan kotiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi: Ota lapsi nukkumaan vanhempien makuuhuoneeseen omaan sänkyynsä, ja laita se nukkumaan vasta kun itsekin menet. Sitten ei enää mitään höpöttelyitä, vaan sanot hyvää yötä ja äitiä (tai isää) väsyttää ja alat vain nukkumaan. Uni tarttuu helposti.

Isompi lapsi: Äänikirja uniajastuksella päälle. Saa kuunnella kunnes nukahtaa, mutta sängyssä pitää pysyä ja muuta ei touhuta.

Vauvan unentarve on vähän eri, kuin aikuisen. Opit sen, kun saat lapsen...

Vierailija kirjoitti:

Vielä 80-luvulla käytettiin tarpeen mukaan valjaita sängyssä niin ei tarvinnut palauttaa lasta sinne niitä 100+ kertaa. Siis samaan tapaan kuin miten rattaissa on usein valjaat.

No ei varmana käytetty. T : v. 1985 ja 1987 syntyneiden äiti

Vierailija kirjoitti:

Kuuden viikon ikäiseksi vauva nukkui meidän makkarissa. Meitä häiritsi hänen kopistelunsa äitiyspakkausvuoteessa ja häntä häiritsi meidän myöhemmin nukkumaan tulo ja kuorsaus. Kun vauva siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen, kaikki kolme nukkuivat paremmin. Koskaan ei tarvinnut nukuttaa, ei yö- eikä päiväunille, pistettiin vain sänkyyn. Myöhemmässä vaiheessa luettiin iltasatu, mutta silloinkaan ei mitään nukuttamisrumbaa tarvittu.

Se on se, mihin sen lapsen opettaa. Vanhempi voi valita, viettääkö illastaan tuntikausia "nukuttamassa" lasta vai tekeekö omia hommiaan.

Alle puolivuotiaan siirtäminen eri huoneeseen nukkumaan kasvattaa tutkimusten mukaan kätkytkuoleman riskiä.

Lue netistä Fuhrmanin Muksuopista. Ota siitä vinkit käyttöön ja selitätte lapselle, että nyt on aika opetella nukahtamaan itsekseen. Pohditte yhdessä, miksi. Ja miten juhlistatte, kun lapsi on taidon oppinut. Lapsi valitsee myös voimaeläimen itselleen, mikä auttaa lasta taidon opettelussa.

Olkaa johdonmukaisia ja rauhallisia. Se on tärkeintä.

Vaiheittain alat totuttamaan lasta yksin nukahtamiseen. Jos olet nyt esim. silitellyt lapsen uneen niin kerrot lapselle, että jatkossa äiti silittää lyhyen hetken ja jää sitten sängyn laidalle istumaan. Tätä teet muutamia päiviä. Sitten kerrot lapselle, että äiti ei enää silittele vaan peittelyiden, halien ja pusujen jälkeen äiti jää sängyn viereen istumaan. Tätä taas muutamia päiviä. Muutaman päivän päästä taas siirryt kauemman eli peittelyiden jne. jälkeen äiti istuu huoneen ovella mutta on vielä huoneessa ja siitä sitten kohta niin että ovi on auki ja istut oven luona mutta huoneen ulkopuolella. Lopulta kerrot että nyt äiti istuu jatkossa olohuoneessa. Hommatkaa yövalo jos lasta pelottaa pimeässä ja laittakaa vaikka äidin ja isän kuva niin että lapsi näkee ne. Toimi meillä oikein hyvin ja parissa viikossa oltiin tilanteessa, että lapsi nukahtaa itse.

Mun exmies ei osaa nukkua vielkään yksin ja ikää hänellä on yli 40 vuotta.

Lapsuuden kodissaan nukkumaan oli mentävä kun vanhemmat käski. Ei se uni toki käskystä tullut mutta sängyssä maattiin hiljaa silmät kiinni jotta vanhemmat olisivat tyytyväisiä.

Meidän yhteisessä kodissamme en saanut koskaan valvoa itsekseni. Tai sain toki olla itsekseni mutta exä ei mennyt koskaan nukkumaan ennen minua. Jos nukahdin sohvalle tms niin tuli herättämään.

Hän ei myöskään pitänyt siitä että lapset tulivat samaan sänkyyn nukkumaan.

Itsekin kun joutui vauvasta asti nukkumaan yksin ja vanhempansa olivat aina oikeassa.

Me ihmiset olemme eläimiä ja on aika nurin kurista odottaa että meidän kuuluisi toimia täysin luontomme vastaisesti.

Lapsi ei nukahda koska hänellä on turvaton olo. Nukahtaisitko itse? Et tietenkään. Se ei ole valinta mutta sinä voit valita millaiset eväät annat lapsellesi.

Ei muutkaan eläimet nuku jos se ei tunnut turvalliselta. Luonnosta vieraantuminen ei poista sitä tosiasiaa että olemme eläimiä.