Lue keskustelun säännöt.
Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?
18.12.2022 |
Mieheni ollessa lapsi/nuori, heidän perheensä matkusti aina joulunpyhiksi miehen äidin luokse maalle, kun miehen vanhemmilla alkoi töistään joululoma. Perhe vietti mummolassa monta päivää ja palasi usein vasta uuden vuoden jälkeen takaisin kotiin. Tätä perinnettä jatkui siihen asti, kunnes mies muutti pois kotoa eli vielä miehen teinivuosinakin matkustivat mummolaan.
Minä ja mies olemme työssä, jossa olemme töissä lähes poikkeuksetta jouluisin. Usein käy niin, että olemme töissä eri päivinä: molemmat ollaan töissä aattona, mies joulupäivänä ja minä tapaninpäivänä. Joskus harvoin sattuu niin, että oltaisiin molemmat vapaalla joulupäivänä, vaikka muuten oltaisiin töissä. Töiden vuoksi meillä ei ole koskaan ollut tarkkaa ohjelmaa joulunpyhiksi: saunat, jouluruoat ja muut tehdään silloin, kun ne töiden puolesta sopii. Emme ole halunneet ottaa joulusta ylimääräistä stressiä eikä meillä vietetä joulua mitenkään isosti. Emme myöskään haluaisi tunkea joulunpyhiä täyteen tekemistä, vaan haluaisimme työpäivien jälkeen myös levätä.
Meille syntyi lapsi ja anoppi haluaa, että alamme lapsen myötä viettää joulunpyhät mummolassa, kuten miehen lapsuudessa oli tapana. Anoppi on ehdoton siinä, että hän haluaa meidän matkustavan joulunpyhinä mummolaan - vaihtoehto ei ole se, että anoppi tulisi välillä meille jouluna. Anoppi on hyvässä kunnossa eli kyse ei ole siitä, että hän ei kykenisi matkustamaan. Matkaan mummolaan menee tunti, eikä työpaikkojen sijainnin takia ole mahdollista viettää joulua mummolasta ja käydä sieltä käsin töissä (työmatkoihin menisi kohtuuttomasti aikaa, työpaikat eivät sijaitse asuinkaupungissamme). Anoppi haluaa itse olla se, joka laittaa jouluruoat ja hän haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut, kuin oma poikansa sai. Tänä vuonna menemme mummolaan joulupäivänä, kun miehellä on vapaapäivä töistä ja minä olen hoitovapaalla vauvan kanssa.
Ollaan miehen kanssa ehdotettu anopille seuraavaa järjestelyä: jos olemme miehen kanssa töissä joulunpyhinä, menisimme perheenä kylään vasta 27.12. Tai jos meillä on vapaapäivä molemmilla joulupäivänä, niin mentäisiin mummolaan silloin käymään päiväseltään. Tai jos ollaan koko joulu töissä ja anoppi haluaisi ehdottomasti nähdä jouluna, niin hän voisi tulla meille. Ollaan yritetty miehen kanssa puhua anopin kanssa tästä asiasta, mutta ehdotukset tasapuolisesta näkemisestä kaikuvat kuuroille korville. Jos jollakulla on vastaava ongelma/on ollut tällaista, niin kiinnostaisi kuulla, miten ratkaisitte tilanteen?
Ja kun joku kuitenkin kysyy: minun vanhempiani näemme vasta reilusti joulun jälkeen/tammikuussa, koska vanhempani ymmärtävät meidän olevan jouluna kiinni töissä. Tällöin vanhempani matkustavat meidän luokse tai me vanhemmille, vanhempani eivät oleta meidän matkustavan aina sinne.
Ap
Kommentit (510)
Meillä se joulunviettoon kinuaminen on alkanut pahimmillaan jo juhannuksena. Kun teitte niin ja niin viime jouluna, niin ensi jouluna sitten on anopin vuoro... mit vit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyläillä voi milloin vain, mutta joulu on kerran vuodessa ja halutaan viettää se oman perheen kanssa kotona, nauttia kaikessa rauhassa. Syödä sitä mitä ollaan haluttu ostaa, siihen aikaan kun halutaan, saunotaan kun halutaan, kuunnellaan äänikirjoja ja leikitään lasten kanssa, katsotaan elokuvia.
JouluRAUHAA.
Ei toisten aikatauluja ja jatkuvaa puhetulvaa, kompromisseja kaikesta ja toisten nurkissa pyörimistä.
Jospa vain vietätte oman joulun.
Nuoret lapsiperheet voivat sen oman joulun luoda eiköhän se ole jokaisen oma asia miten joulun viettää ja niitä perinteitähän siinä samalla tulee.
Itse olen mummo ja mielestäni pitää nuoria perheitä kunnioittaa ja antaa heidän päättää omasta elämästään ilman anoppien ym kitinöitä.
"Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?"
ET ole kohtuuton. Jokaisella ihmisellä on oikeus kotirauhaan. Sinulla on oikeus laittaa anopille rajat ja pidät näistä rajoista kiinni. Piste.
Anopin tai appiukon ei pidä sekaantua mitenkään aikuisen lapsensa ja aikuisen lapsen perheen asioihin. Miksi sinne mummolaan pitäisi matkustaa joulunpyhinä??? Kylässä voi käydä hyvissä ajoin ennen joulua. Tai tammikuussa. Tai helmikuussa. Tai maaliskuussa.
Anoppi ja appiukko eivät todellakaan päätä, missä ja miten aikuiset lapset ja aikuisten lasten perheet viettävät joulunpyhiä, joululomaa, uutta vuotta, talvilomaa, pääsiäistä, vappua, äitienpäivää, juhannusta, kesälomaa ja syyslomaa, isänpäivää ja itsenäisyyspäivää.
Anoppi ja appiukko voivat matkustaa kaksin jouluksi vaikka Lappiin tai Kanarialle.
Aina voi kuvitella koronatestiin toisen viivan, tai piirtää sen tussilla vaikkapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka joulu ihmettelen näitä lapasia jotka eivät osaa sanoa EI.
Anoppi haluaa. No aina ei saa mitä haluaa. Joskus sanotaan ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten epävarma ihmisen pitää olla, ettei uskalla tehdä omia päätöksiään, vaan aina pitää hypätä muiden ihmisten mielitekojen perässä.
Jos ette halua jouluna mummolaan, niin sitten ette mene. Niin helppoa se on.
Imoitatte ajoissa mummolle, ettei tulla, niin ei tule asia yllätyksenä. Jahkaaminen pyhien alun viimemetreille on epäkohteliasta.
Eihän tässä mitään jahkata. Hyvissä ajoin on ilmoitettu, että voivat kyläillä päivänä x, kun kenelläkään ei ole töitä (myös tulevina jouluna), mutta siellä on nyt sitten anoppi martyyrina, kun ei saa poikansa perhettä luokseen viikoksi tai kahdeksi. Kyllähän siinä toisen ihmisen mielipahan edessä saattaa tulla itsereflektointiin kykenevälle ihmiselle mieleen, että onko nyt sitten mulkku, koska ei suostu jouluna tunnin verran tavallista pidempiin työmatkoihin.
Kyllä mua hämmentää ihan suunnattomasti tämän ketjun saama käänne. Taitaa olla tässä maassa paljon anoppeja, joiden kanssa ei haluta viettää aikaa, kun niin moni ihminen keskustelee siitä, ettei haluta ollenkaan käydä vieraisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten epävarma ihmisen pitää olla, ettei uskalla tehdä omia päätöksiään, vaan aina pitää hypätä muiden ihmisten mielitekojen perässä.
Jos ette halua jouluna mummolaan, niin sitten ette mene. Niin helppoa se on.
Imoitatte ajoissa mummolle, ettei tulla, niin ei tule asia yllätyksenä. Jahkaaminen pyhien alun viimemetreille on epäkohteliasta.
Eihän tässä mitään jahkata. Hyvissä ajoin on ilmoitettu, että voivat kyläillä päivänä x, kun kenelläkään ei ole töitä (myös tulevina jouluna), mutta siellä on nyt sitten anoppi martyyrina, kun ei saa poikansa perhettä luokseen viikoksi tai kahdeksi. Kyllähän siinä toisen ihmisen mielipahan edessä saattaa tulla itsereflektointiin kykenevälle ihmiselle mieleen, että onko nyt sitten mulkku, koska ei suostu jouluna tunnin verran tavallista pidempiin työmatkoihin.
Kyllä mua hämmentää ihan suunnattomasti tämän ketjun saama käänne. Taitaa olla tässä maassa paljon anoppeja, joiden kanssa ei haluta viettää aikaa, kun niin moni ihminen keskustelee siitä, ettei haluta ollenkaan käydä vieraisilla.
Meillä se on ihan pakon sanelemaa, ei oma henkinen hyvinvointi kestä sitä jatkuvaa mitätöintiä ja suoranaista haukkumista, mitä anoppi harjoittaa. En halua lapsiakaan sen epävakaan painajaisen lähelle.
Puhunko rumasti anopistani? Kyllä. Tämä on pientä verrattuna siihen miten anoppi puhuu minusta ja pojastaan.
Joo. Viettäköön mun puolesta joulun taas kerran keskenään. Mieheni sisarukset välttelevät äitiään myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole kohtuuton. Saa tehdä kuten haluaa ja aivan vilpittömästi kannustan kaikkia viettämään joulunsa kuten parhaaksi näkee ja kokee.
Meillä mies aloitti huomaamattaan tavan olla aatot lasten kanssa siskonsa tai vanhempiensa luona (kaikki kuitenkin yhes koos jommassa kummassa) kun minä olin joulun tai pari vuorotyöstä johtuen töissä. Kun olisin vapaan joulun halunnut olla perheen kesken kotona, siitä tuli hirveä maanittelu show. Laitettiin viestiä minulle ja miehelle, että ettekö nyt edes käymään. Minä sairastuin ja jäin kotiin, mies taipui ja meni sukuloimaan vaikka ei olisi halunnut. Seuraavana vuonna päätettiin että ollaan kotona vaikka miten kysyisivät. Kyselivät että edes piipahtaa pikaisesti lahjojen jaon ajaksi. Mies suostui taas ja siinä meni neljä tuntia ja iso osa siis illasta. Vasta siitä seuraavana vuonna mieskin pystyi sanomaan ei, eikä lähtenyt käymään aattona yhtään missään. Nykyään se on sukulaisillekin jo selvää että vietämme jouluaaton perheen kesken ja menemme myöhemmin käymään. Mutta pitkään se otti varsinkin kun mies ei halunnut tuottaa pettymystä vanhemmilleen (en usko että ovat edes kovin pettyneita mitä puheista olen ymmärtänyt, haluaisivat viettää rauhallisen joulun aikuisten kesken, mutta joku saa heidätkin menemään vuodesta toiseen sukuloimaan).
Aloittajalla pitäisi olla helppoa kun mieskin on kyllä samassa ajatuksessa mukana. Pidätte päänne vaan ja totutatte sukulaiset siihen että teillä on oma tapa viettää joulua. Siihen voi mennä vuosia, mutta se kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten epävarma ihmisen pitää olla, ettei uskalla tehdä omia päätöksiään, vaan aina pitää hypätä muiden ihmisten mielitekojen perässä.
Jos ette halua jouluna mummolaan, niin sitten ette mene. Niin helppoa se on.
Imoitatte ajoissa mummolle, ettei tulla, niin ei tule asia yllätyksenä. Jahkaaminen pyhien alun viimemetreille on epäkohteliasta.
Eihän tässä mitään jahkata. Hyvissä ajoin on ilmoitettu, että voivat kyläillä päivänä x, kun kenelläkään ei ole töitä (myös tulevina jouluna), mutta siellä on nyt sitten anoppi martyyrina, kun ei saa poikansa perhettä luokseen viikoksi tai kahdeksi. Kyllähän siinä toisen ihmisen mielipahan edessä saattaa tulla itsereflektointiin kykenevälle ihmiselle mieleen, että onko nyt sitten mulkku, koska ei suostu jouluna tunnin verran tavallista pidempiin työmatkoihin.
Kyllä mua hämmentää ihan suunnattomasti tämän ketjun saama käänne. Taitaa olla tässä maassa paljon anoppeja, joiden kanssa ei haluta viettää aikaa, kun niin moni ihminen keskustelee siitä, ettei haluta ollenkaan käydä vieraisilla.
Meillä se on ihan pakon sanelemaa, ei oma henkinen hyvinvointi kestä sitä jatkuvaa mitätöintiä ja suoranaista haukkumista, mitä anoppi harjoittaa. En halua lapsiakaan sen epävakaan painajaisen lähelle.
Puhunko rumasti anopistani? Kyllä. Tämä on pientä verrattuna siihen miten anoppi puhuu minusta ja pojastaan.
Joo. Viettäköön mun puolesta joulun taas kerran keskenään. Mieheni sisarukset välttelevät äitiään myös.
Mä haluan sanoa, että ymmärrän täysin, että kaikkien luona ei haluta vierailla. Tuossa AP:nkin tilanteessa, jos se yksi päivä pitäisi sitten kuunnella marttyrointia, kun ollaan vain päivä, minulta hyvin nopeasti karisisi halut käydä ollenkaan.
En siis yrittänyt ottaa kantaa, että pitäisi vierailla tai että pitäisi vierailla enemmän. Tai mitään sellaista. Enemmän vaan ajattelin, mitä maailmasta kertoo se, että kiihkeästi keskustellaan siitä, että vain miniöiden äitien luona vieraillaan (vaikka AP:n vanhempia ei jouluna tavata ollenkaan) ja että anoppien luona ei koskaan vierailla (vaikka AP:n perhe on valmis sitoutumaan päivävierailuun anopilla joka jouluna). Mulle se kertoo siitä, että maailmassa on tosi paljon katkeria anoppeja, ja toisaalta rajattomien anoppien (ja äitien) kynsissä kärvisteleviä perheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppina en tajua. Yhden lapsista kanssa puhun kerran viikossa, hän on nyt ruvennut soittamaan säännöllisemmin kun olen vanhentunut.
Yhden kanssa puhun puhelimessa kerran kahdessa kuukaudessa, asuu 800 kmn päässä. Lapsi on jäänyt vieraaksi mutta muistan hänen merkkipäivänsä kyllä.
Yksi tarkistaa whatsapin kautta pari kertaa viikossa että vielä mummussa henki pihisee .
Ei tulisi mieleeni puuttua heidän elämäänsä tai vaatia käymään tai yhtään.mitään.
Olen kai se välinpitämätön ja ilkeä äiti ja anoppi kun en vaadi tiivimpää yhteyttä ja muuta jonkun nurkkapieleen asumaan.
Et ole kohtuuton.
Meillä anoppi ennen ekaa yhteistä joulua huutaen ilmoitti, että te tulette anoppilaan nimenomaan jouluaattona. Ajateltiin sit, että jos on niin tärkeä, niin mennään sillä kertaa heille. Kun oli sitten sovittu tämä vierailupäivä, niin lässyttäen anoppi alkoi kysellä, että no mikäs päivä sitten menette sun vanhempien luokse?
Seuraavana jouluna anoppi taas huutaen yritti ilmoittaa, että jouluaattona mennään hänen luokseen. Ilmoitin silloin, et oltiin viime jouluna nimenomaan aattona hänen luonaan, joten tällä kertaa mennään minun vanhempien luokse aattona. Voitte varmaan kuvitella, millainen marttyyrikohtaus seuraavaksi nähtiin. Sovittiin sitten puolison kanssa, että vuorovuosina käydään näissä paikoissa. Kun saatiin lapsia, niin ilmoitettiin, että me vietetään aatot omassa kodissa ja tullaan kylään joulupäivänä tai tapanina. Omille vanhemmilleni tämä sopi, mutta anoppi vetää joka vuosi herneet nenään, kun edelleen yrittää huutaen pakottaa hänen luokseen aattona. Ei vaan mene jakeluun, että aikuiset perheelliset ihmiset tekee omat päätöksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella omituiselta! MIksi? Oliko tytär äitinsä omaishoitaja? Läheisriippuvuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän offtopic, mutta onko nuo aikuisessa lapsessaan roikkuvat äidit aina miesten äitejä? Vai onko joku äiti kiinni aikuisessa tyttäressään noin?
Minä tiedän naisen, joka asui iäkkään äitinsä kanssa lapsuuskodissaan niin, että äiti oli liki 100 v ja tytär +60 v. Tytär oli naimisissa, mutta miehensä asui toisella paikkakunnalla. Äidin kuoltua mies muutti tyttären kanssa asumaan - yli 20 vuoden avioliiton jälkeen pääsivät vihdoin saman katon alle. En tosin osaa sanoa, oliko työssä äiti riippuvaisempi tyttärestään vai tytär äidistään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sekä minun vanhempani, että appivanhemmat nukkuvat erittäin huonosti vieraassa paikassa. Kahdella heistä Alzheimer, jota väsymys pahentaa. Ei tulisi mieleenkään vaatia heitä meille yön yli. Päiväseltään kyllä käyvät, ja hoidamme kyydit.
Monet iäkkäämmät käyvät myös usein yöllä vessassa, saattaapa olla yöllistä virtsankarkailuakin ym.
Älkää heti tuomitko, jos iäkkäämpi ihminen ei ole valmis yöpymään muualla, kuin kotonaan.
Meillä ne "iäkkäät" on todellakin virkeitä ja hyväkuntoisia aktiivisia alle 70v. ihmisiä (2 alle 65v.). Ei mitään Alzheimereita tms. Ei välttämättä haluta edes kyläillä päiväsaikaan. Mutta toki odotetaan ja vaaditaan, että se lapsiperhe pystyy ja kykenee kaikkeen ja on niin helppoa!
Isovanhemmat eivät päätä lapsiperheen asioista. Aikuisten ihmisten pitää laittaa rajat omille vanhemmille, omille sisaruksille, puolison vanhemmille ja puolison sisaruksille. On aivan sama, mitä isovanhemmat "odottavat ja vaativat". Teidän EI tarvitse suostua isovanhempien odotuksiin ja vaatimuksiin. Te päätätte ihan itse, miten ja missä vietätte joulunpyhät.
Jos järkevä keskustelu ei auta, niin otatte järeämmät keinot käyttöön. Laitatte tarvittaessa puhelimeen soitoneston vanhemmille ja/tai appivanhemmille ettekä vastaa viesteihin. Laitatte kotioven lukkoon, jos nämä sukulaiset tunkevat ovenkarmit kaulassa yllätyskylään ja ramppaavat kylässä etukäteen sopimatta.
Jokaisella ihmisellä on oikeus kotirauhaan. Sukulaisille pitää laittaa rajat ja pitää niistä rajoista kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sekä minun vanhempani, että appivanhemmat nukkuvat erittäin huonosti vieraassa paikassa. Kahdella heistä Alzheimer, jota väsymys pahentaa. Ei tulisi mieleenkään vaatia heitä meille yön yli. Päiväseltään kyllä käyvät, ja hoidamme kyydit.
Monet iäkkäämmät käyvät myös usein yöllä vessassa, saattaapa olla yöllistä virtsankarkailuakin ym.
Älkää heti tuomitko, jos iäkkäämpi ihminen ei ole valmis yöpymään muualla, kuin kotonaan.
Meillä ne "iäkkäät" on todellakin virkeitä ja hyväkuntoisia aktiivisia alle 70v. ihmisiä (2 alle 65v.). Ei mitään Alzheimereita tms. Ei välttämättä haluta edes kyläillä päiväsaikaan. Mutta toki odotetaan ja vaaditaan, että se lapsiperhe pystyy ja kykenee kaikkeen ja on niin helppoa!
Vierailija kirjoitti:
Et ole kohtuuton.
Meillä anoppi ennen ekaa yhteistä joulua huutaen ilmoitti, että te tulette anoppilaan nimenomaan jouluaattona. Ajateltiin sit, että jos on niin tärkeä, niin mennään sillä kertaa heille. Kun oli sitten sovittu tämä vierailupäivä, niin lässyttäen anoppi alkoi kysellä, että no mikäs päivä sitten menette sun vanhempien luokse?
Seuraavana jouluna anoppi taas huutaen yritti ilmoittaa, että jouluaattona mennään hänen luokseen. Ilmoitin silloin, et oltiin viime jouluna nimenomaan aattona hänen luonaan, joten tällä kertaa mennään minun vanhempien luokse aattona. Voitte varmaan kuvitella, millainen marttyyrikohtaus seuraavaksi nähtiin. Sovittiin sitten puolison kanssa, että vuorovuosina käydään näissä paikoissa. Kun saatiin lapsia, niin ilmoitettiin, että me vietetään aatot omassa kodissa ja tullaan kylään joulupäivänä tai tapanina. Omille vanhemmilleni tämä sopi, mutta anoppi vetää joka vuosi herneet nenään, kun edelleen yrittää huutaen pakottaa hänen luokseen aattona. Ei vaan mene jakeluun, että aikuiset perheelliset ihmiset tekee omat päätöksensä.
Mun puolelta elossa ei ole enää suvun vanhimpia.
Lapsuudessani joulut olivat ihania, mutta aikuisena pakkovierailut ahdistivat.
Aina piti mennä mummolle ja käydä haudoilla, sitten äidin luona ja silloiseen anoppilaan ajettiin 300km päähän loppupyhien ajaksi.
Stressasin hirveästi pakkonäkemisiä.
Kotiin palasin kiukkuisena.
Kun mummo ja isä kuolivat ja sisaruksenikin hajaantuivat perheisiinsä, sukujoulut ja stressi lakkasivat.
Enää minua ei saisi mikään mahti pilaamaan joulurauhaa, vaikka nykyinen anoppi yritti.
Enää en pönötä ja syö väkisin perinneruokaa, kun en kinkusta tykkää.
Mies käy velvollisuudesta äitinsä luona aaton aattona, anoppi taatusti maanittelee hänet syömään väkisin sen jouluaterian vaikka silloin.
Mies ei osaa sanoa ei, tekee äitinsä mieliksi.
Minä en tee.
Nuorena jaksoin miellyttää muita, nykyisin ei tunnu yhtään itsekkäältä rauhoittaa joulupyhät levolle.
Koti on rauhan tyyssija ja täällä ei pitäis joutua kiukuttelemaan siksi, että joku vaatii minulta läsnäoloa vastoin tahtoani.
Opetelkaa sanomaan ei ja kuuntelemaan sisintänne, joulustressikin helpottuu.
Tämä tuntuu olevan isompikin ongelma. Meillä myös molempien vanhemmat odottavat, että joulun aikaan tullaan käymään. Anoppiloiden välillä on 500km, joten koko joulun aika ja välipäivät menee ajaessa. Harvoin kun nähdään, on ihan kiva käydä, mutta onhan se väsyttävää. Meille ei ole tähän mennessä mahtunut jouluksi kyläilemään, kun on pieni kerrostaloasunto. Keväästä lähtien asumme omakotitalossa, joten toivottavasti ensi jouluna tulee muutos jouluajeluihin.
Vierailija kirjoitti:
Et ole kohtuuton. Saa tehdä kuten haluaa ja aivan vilpittömästi kannustan kaikkia viettämään joulunsa kuten parhaaksi näkee ja kokee.
Meillä mies aloitti huomaamattaan tavan olla aatot lasten kanssa siskonsa tai vanhempiensa luona (kaikki kuitenkin yhes koos jommassa kummassa) kun minä olin joulun tai pari vuorotyöstä johtuen töissä. Kun olisin vapaan joulun halunnut olla perheen kesken kotona, siitä tuli hirveä maanittelu show. Laitettiin viestiä minulle ja miehelle, että ettekö nyt edes käymään. Minä sairastuin ja jäin kotiin, mies taipui ja meni sukuloimaan vaikka ei olisi halunnut. Seuraavana vuonna päätettiin että ollaan kotona vaikka miten kysyisivät. Kyselivät että edes piipahtaa pikaisesti lahjojen jaon ajaksi. Mies suostui taas ja siinä meni neljä tuntia ja iso osa siis illasta. Vasta siitä seuraavana vuonna mieskin pystyi sanomaan ei, eikä lähtenyt käymään aattona yhtään missään. Nykyään se on sukulaisillekin jo selvää että vietämme jouluaaton perheen kesken ja menemme myöhemmin käymään. Mutta pitkään se otti varsinkin kun mies ei halunnut tuottaa pettymystä vanhemmilleen (en usko että ovat edes kovin pettyneita mitä puheista olen ymmärtänyt, haluaisivat viettää rauhallisen joulun aikuisten kesken, mutta joku saa heidätkin menemään vuodesta toiseen sukuloimaan).
Aloittajalla pitäisi olla helppoa kun mieskin on kyllä samassa ajatuksessa mukana. Pidätte päänne vaan ja totutatte sukulaiset siihen että teillä on oma tapa viettää joulua. Siihen voi mennä vuosia, mutta se kannattaa.
Hyi että tuo manipulointi, anoppi tekee sitä. Ilmoitettiin, että nyt ei tulla jouluna vaan vieraillaan viikkoa ennen.
Anoppi loukkaantui, mutta soitti pari päivää ilmoituksesta.
Eikös sitten maanitellut miehen tulemaan 23. pvä vielä piipahtamaan, kun hänellä on kinkku valmis vasta sitten ja miehen täytyy saada äidin kinkkua (kuulemma).
Mies siis sanojensa mukaan käy vaan hakemassa sen, mutta tiedän jo nyt, että anoppi kattaa jouluruuan vaikka päivää ennen, että saa ne kultapoikansa äidin helmoihin passattavaksi.
Ja tadaa, anoppi saa mitä haluaa.
Inhottavaa vaan, että mies ei tajua tuota, luulee edelleen hakevansa vaan sen kinkun.
Olisi ihan eri juttu, jos anoppi tekisi tuon rehellisesti, mutta vastaavasti on toiminut ennenkin.
Kerran mies ilmoitti hakevansa vaan nopeasti tuulettimen, odotin autossa kiireen takia.
Puoli tuntia kesti, kun anoppi oli pakottanut syömään.
Lautaselle oli laitettu annos, vaikka mies ilmoitti etukäteen vaan ovella käyvänsä.
Ja sitten tossukkana ei uskaltanut sanoa, ettei ehdi syödä.
Miehen vässykkyyttähän tuo on, eikä mitään muuta. Mutta kiero on anoppikin.
Tuonhan voi tulkita monella tavalla. Ehkä kirjoittaja tarkoitti esimerkiksi, että anoppi ei oma-aloitteisesti kertonut, missä olisi hyvä vaihtaa vaipat tai imettää rauhassa.
Jokainen lapsi on yksilö ja lapsissa on usein jotain samaa kuin vanhemmissa. Ehkä anoppi olisi voinut kertoa tarinoita miehen vauva-ajalta, joista olisi sitten voinut poimia uudessa vauvassa tunnistettavia piirteitä tai tapoja.