Se tunne kun menee nettitreffeille ja näkee heti, että vetovoimaa ei ole!

Näkee heti...!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei tavallinen mies sitten pääse treffeille?

se ei ole niin jännä kuin mika moring

Mika on perussuomalainen. Se vähän laskee kyllä innostusta.

N28

Vierailija kirjoitti:

M27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M27 kirjoitti:

Periaatteessa jopa Instagram voi olla hyvä deittiprofiili. Kun on paljon erilaista sisältöä ja postauksia, siitä saa ihan hyvän kuvan ihmisestä.

Mun mielestä naisten kannattaisi rohkeammin uskaltaa olla ilman meikkiä tai vähäisellä meikillä! Todellinen kumppani kyllä pitää kauniina ihan kummin vaan. Hymy kaunistaa ketä tahansa!

Ja miehille vinkki että ne arskat pois silmiltä, oluttuopit pois ja rohkeasti hymyä kameraan.

Kiitos näistä sanoista! Sentään joku täysjärkinen mies täällä. Oletan, että on mennyt aika hyvin Tinderissä tolla lähestymistavalla.

Mun näkemyksen mukaan oikeaa elämänkumppania ei löydä baarista tai Tinderistä. Mielummin sitten vaikka työpaikalta, opiskelupaikasta, harrastuksesta, seurakunnasta, tms. missä itse käy! Tai vaikka sieltä Instagramista sitten. Pääsee heti tsekkaamaan toisen profiilin, ja tietää antaako mahollisuuden vaiko pakit saman tien :D

Pariutuneet yleensä heittää juuri tuollaista läppää.

Mutta entäs jos olet vaikkapa (naisena) työpaikalla, jossa vain naisia, et opiskele, harrastuksissa kaikki keskittyy vain omaan tekemiseen, ei ole uskovainen jne.

Itse otin kontaktia ihmisiin "kaikkialla", reippaana tein juttualoituksia. Täysin turhaan, ei sieltä kukaan jäänyt juttuun.

Ärsyttää aina nämä "ei se netistä löydy se kumppani, vaan elävästä elämästä". Menkääpä sinkkuna sinne "elävään elämään" ja katsokaa miten käy.

 

Mies löytyi sitten Tinderistä ja kukoistava parisuhde nyt.

Olin sinkkuna elävässä elämässä ja kuinka kävi: yhteisen ystävän kautta tutustuin mieheen, jonka kanssa on nyt jo monta yhteistä vuotta takana. Emme olisi koskaan tavanneet missään sovelluksessa. Mutta koska minulla oli laajat verkostot, paljon ystäviä ja tuttavia, niin tutustuin naiseen, joka tunsi nykyisen puolisoni, ja järjesti meille tapaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Meikistä: itse olen lähes loukkaantunut, kun mies sanoo että olen saman näköinen meikin kanssa tai ilman :D En todellakaan ole, mielestäni olen paljon kauniimpi meikillä, mut ehkä sitten vain on mun oma kuvitelmani. En kyllä kauheasti meikkaa eli varmasti jos olis paksut pakkelit irtoripsineen niin tilanne olis toinen.

Onko tuo mies siis nähnyt sinut oikeasti ilman meikkiä ja silti väittää, että olet saman näköinen? Miehethän ei oikeasti tunnista milloin naisella ei ole meikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?

Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.

Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.

Keskustelukemia ei ole yhtään sama asia kuin livekemia. Mistä tiedät mistä se "keskustelija" netissä mielipiteensä kaivaa? Kopioi esim. tältä palstalta mielipiteensä. Itse olen erittäin lyhytsanainen kirjoittelija, avaudun vasta livenä. Keskustellessa minusta saa todella yksioikoisen ja napakan kuvan, kun ei jaksa kirjoitella vaivalloisesti kaikkea mitä mieli suoltaa. Olen parhaimmillani livenä. Ei sitä voi etukäteen tietää. Samat kiinnostuksen kohteetkaan eivät aina pelasta, jos sitä kemiaa ei ole. 

Tapasin randomisti miehen kahvilassa- antoi ymmärtää, että kiinnostui minusta. Itse siis lyöttäytyi seuraan. Juteltiin siinä noin puoli tuntia, jonka jälkeen häippäsi paikalta ja antoi ymmärtää etten kiinnostakaan lol- ihan kuin olisin itse missään kohtaa edes ollut hänestä kiinnostunut. Tässä yksi syy, miksi en jaksa vaivautua enää nettitreffeille. Miehet kuvittelee jotenkin pyörittävänsä tätä treffimaailmaa.

Kyllä meinasin kytkintä nostaa kun odotin treffikumppania parkkipaikalla. Kerrostalosta vääntäytyi elämäänsä kyllastyneen näköinen "täti Moonika". (Piti olla huumorintajuinen, luonnossa viihtyvä).

No käytiin kumminkin kahvilla, juttelin siinä sitten kahvikupin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

M27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M27 kirjoitti:

Periaatteessa jopa Instagram voi olla hyvä deittiprofiili. Kun on paljon erilaista sisältöä ja postauksia, siitä saa ihan hyvän kuvan ihmisestä.

Mun mielestä naisten kannattaisi rohkeammin uskaltaa olla ilman meikkiä tai vähäisellä meikillä! Todellinen kumppani kyllä pitää kauniina ihan kummin vaan. Hymy kaunistaa ketä tahansa!

Ja miehille vinkki että ne arskat pois silmiltä, oluttuopit pois ja rohkeasti hymyä kameraan.

Kiitos näistä sanoista! Sentään joku täysjärkinen mies täällä. Oletan, että on mennyt aika hyvin Tinderissä tolla lähestymistavalla.

Mun näkemyksen mukaan oikeaa elämänkumppania ei löydä baarista tai Tinderistä. Mielummin sitten vaikka työpaikalta, opiskelupaikasta, harrastuksesta, seurakunnasta, tms. missä itse käy! Tai vaikka sieltä Instagramista sitten. Pääsee heti tsekkaamaan toisen profiilin, ja tietää antaako mahollisuuden vaiko pakit saman tien :D

Pariutuneet yleensä heittää juuri tuollaista läppää.

Mutta entäs jos olet vaikkapa (naisena) työpaikalla, jossa vain naisia, et opiskele, harrastuksissa kaikki keskittyy vain omaan tekemiseen, ei ole uskovainen jne.

Itse otin kontaktia ihmisiin "kaikkialla", reippaana tein juttualoituksia. Täysin turhaan, ei sieltä kukaan jäänyt juttuun.

Ärsyttää aina nämä "ei se netistä löydy se kumppani, vaan elävästä elämästä". Menkääpä sinkkuna sinne "elävään elämään" ja katsokaa miten käy.

 

Mies löytyi sitten Tinderistä ja kukoistava parisuhde nyt.

Sitten on vähän paha tilanne :D Hyvä juttu että poikkeuksiakin on! Tinderin tuntevat osaavat varmasti minua paremmin arvioida millainen alusta on. Mutta oma näkemys on edelleen että suurin osa siellä ei hae pitkää parisuhdetta.

Tämän takia en ymmärrä, miksi ihmiset sitkeästi käyvät nettitreffeillä. Ei se mitään auta, että toinen on "paperilla" täydellinen, jos se haisee väärältä.

Parinvalinta hoidetaan niin, että se eläin meissä kertoo, mikä viehättää fyysisesti, ja sitten niistä fyysisellä tasolla miellyttävistä ehdokkaista valitaan järjellä sopivin.

Ei niin, että valitaan ensin järjellä ja sitten aletaan uuvuttava treffeillä juokseminen.

Itse olen viehättynyt elämäni aikana fyysisesti noin viidestä miehestä, joten olisin ehtinyt kuolla vanhuuteen ennen parisuhteeseen päätymistä, jos olisin yrittänyt nettitreffien kautta.

Mä menin kerran treffeille komean rajavartijan kanssa, jutut natsas ja kaikki hyvin ennakolta mut oikeasti hän haisi tosi pahalta, ei hieltä vaan joltain mummomaisen makealta. Mä en voinut olla hänen lähellään ja hän vielä halusi halailla. Mun oli pakko viheltää peli poikki ja sanoa et ei ole kemiaa. Hän suuttui että miksi en sanonut etukäteen. Mä selitin jotain tyhmää, eihän sitä toiselle voi suoraan sanoa että sun hajusi on hirveä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?

Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.

Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.

Keskustelukemia ei ole yhtään sama asia kuin livekemia. Mistä tiedät mistä se "keskustelija" netissä mielipiteensä kaivaa? Kopioi esim. tältä palstalta mielipiteensä. Itse olen erittäin lyhytsanainen kirjoittelija, avaudun vasta livenä. Keskustellessa minusta saa todella yksioikoisen ja napakan kuvan, kun ei jaksa kirjoitella vaivalloisesti kaikkea mitä mieli suoltaa. Olen parhaimmillani livenä. Ei sitä voi etukäteen tietää. Samat kiinnostuksen kohteetkaan eivät aina pelasta, jos sitä kemiaa ei ole. 

Muutenkin hassua ajatella, että parisuhteessa olisi pakko olla samat kiinnostuksenkohteet. Sama arvomaailma on välttämätön, mutta ei muiden kiinnostuksenkohteiden tarvitse olla samoja. Joku on toki hyvä olla, mutta aika harva haluaa kuitenkaan viettää koko vapaa-aikaansa puolison kanssa, ja niin siinä käy jos harrastetaan pelkästään samoja asioita.

Keskustelukemian varaan en myöskään laskisi. Olen ollut 17 vuotta naimisissa mitä ihanimman miehen kanssa ja olen siis edelleen. Sen viestien perusteella en kuitenkaan olisi siihen ihastunut (tavattiin siis irl). Mieheni kirjoittaa hyvin ja erittäin oikeakielisesti. Mutta sen "kirjallinen minä" on joku ihan toinen, ei millään tavalla kiinnostava.

Miehet (ja naiset) ylipäänsä on parhaimmillaan ollessaan hiljaa, joten en panisi turhaan painoa keskustelukemialle. Ainakin itselleni oli tärkeintä löytää kumppani, jonka kanssa on helppo ja luonteva olla hiljaa.

Meillä käytiinkin toisilla treffeillä keskustelu (mies ajoi autoa, minä vieressä):

Mies: Onko kaikki hyvin?

Minä: Joo, miten niin?

Mies: Olet niin hiljaa.

Minä: Ei ollut mitään asiaa.

Mies (puristaen polveani): Hyvä. On hyvä osata olla hiljaa.

Maikkis kirjoitti:

Tapasin randomisti miehen kahvilassa- antoi ymmärtää, että kiinnostui minusta. Itse siis lyöttäytyi seuraan. Juteltiin siinä noin puoli tuntia, jonka jälkeen häippäsi paikalta ja antoi ymmärtää etten kiinnostakaan lol- ihan kuin olisin itse missään kohtaa edes ollut hänestä kiinnostunut. Tässä yksi syy, miksi en jaksa vaivautua enää nettitreffeille. Miehet kuvittelee jotenkin pyörittävänsä tätä treffimaailmaa.

Kaikenlaisia mulkkuja sitä löytyy. Mutta eiks oo vaan hyvä että tää kiusallinen "treffiseura" häippäsi? Ois se kyl ihanaa jos joku nätti ja mukavan oloinen naishenkilö tulisi kahvilassa juttelemaan, mutta luulen et se ois loppujen lopuks aika kiusallista :D Tarvii kyllä tietynlaisen moden päälle että jaksaa tollaista kun tulee ihan puskista.

Vierailija kirjoitti:

Mä menin kerran treffeille komean rajavartijan kanssa, jutut natsas ja kaikki hyvin ennakolta mut oikeasti hän haisi tosi pahalta, ei hieltä vaan joltain mummomaisen makealta. Mä en voinut olla hänen lähellään ja hän vielä halusi halailla. Mun oli pakko viheltää peli poikki ja sanoa et ei ole kemiaa. Hän suuttui että miksi en sanonut etukäteen. Mä selitin jotain tyhmää, eihän sitä toiselle voi suoraan sanoa että sun hajusi on hirveä?

Minulle kävin kerran samoin. On aika vaikea sanoa ihmiselle, että en siedä ominaishajuasi. Tässä minun tapauksessani kyse ei siis myöskään ollut huonosta hygieniasta, vaan ihan vaan ominaishajusta. Osalla ihmisillä on hyvin voimakas ja epämiellyttävä ominaishaju. Joskus jossain käytetyissä vaatteissa on edellisen käyttäjän haju niin, ettei lähde edes monessa pesussa. Minulla on yksi silkkipaita joka haisee äidiltäni ikuisesti, mies inhoaa sitä. Ei siis pesuaineelta, vaan äidiltäni. Ja miehellä oli yksi paita joka haisi miehen serkulta, heitettiin se lopulta pois yhteisellä päätöksellä kun mitkään määrät etikkaa tai soodaa eivät auttaneet.

Oma mies taas haisee niin ihanalta, että voisin nuuskia sen niskaa vaikka kuinka pitkään. On ollut kova homma saada se tajuamaan, että jos se tulee treeneistä, EN tahdo sen menevän suihkuun ennen seksiä. Koska kun mies on oikea, sen hikikin haisee (tuoreeltaan) miellyttävältä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?

Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.

Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.

Käyn superharvoin treffeillä, niin olen varmaan väärä vastaamaan, mutta en itse tykkää viestitellä. En viestittele kenellekään, en ystäville tai perheellekään kuin pakolliset. Jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa ei ole painetta vastata, varsinkaan ajallaan, ja keskustelut loppuu lyhyeen. Ns ghostaan ihan huomaamattani ja viikon päästä en enää kehtaa laittaa vastausta. On äärettömän raskasta seurata johonkin sovellukseen tulevia viestejä ja sen seurauksena vastausta odottava tyyppikin muuttuu epämiellyttäväksi mielessäni. 

Tämä on osa syy siihen miksi en käy treffeillä. Tosielämässä en tapaa miehiä ja Tinder ym. tuntuu liian raskaalta. 

Se tunne, kun menee nettitreffeille ja huomaa heti, että tulee surkea ilta, joka maksaa enemmän, kuin mitä silarivartaloisen törröhuulen luona käynti olisi kustantanut...

Vierailija kirjoitti:

Mä menin kerran treffeille komean rajavartijan kanssa, jutut natsas ja kaikki hyvin ennakolta mut oikeasti hän haisi tosi pahalta, ei hieltä vaan joltain mummomaisen makealta. Mä en voinut olla hänen lähellään ja hän vielä halusi halailla. Mun oli pakko viheltää peli poikki ja sanoa et ei ole kemiaa. Hän suuttui että miksi en sanonut etukäteen. Mä selitin jotain tyhmää, eihän sitä toiselle voi suoraan sanoa että sun hajusi on hirveä?

Oliko hänellä diabetes?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska provo. Kuka istuu tuntia väkisin, vartin päästä voi kiittää kahvista ja toivottaa hyvää joulua.

Kohteliaat tavalliset ihmiset. Onko se speeddatingin idea kokonaan kuollut nykyään? Tai miksi ei olla otettu käyttöön videoprofiileja? Liian raadollista?

Spede dating???

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mitään vetovoimaa olla etsimässä vaan kanttarelleja

Mikä tämä kanttarelli-juttu oikein on Tinderissä?

Koodi mulk ulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mitään vetovoimaa olla etsimässä vaan kanttarelleja

Mikä tämä kanttarelli-juttu oikein on Tinderissä?

Itse tykkään testata tavaran viimeistään toisillatreffeillä. Se kuitenkin määrittää paljon, lähdenkö suhteeseen. Ja varmastitoisinpäinkin.