Olen Joulun mahdollistaja

Olin jo opiskelemassa toisessa kaupungissa, kun kun tulin jouluksi kotiin 23.12, jolloin meillä oli myöskin joulusauna. Ennen saunaa sain tehtäväksi kuoria rosolliin menevät keitetyt porkkanat. Porkkanat olivat tulikuumia ja äiti istahtaa keittiön pöydän ääreen valittamaan miten kuorin porkkanoita ihan väärin.

Totesin vain, että haluatko että porkkanat kuoritaan vai etkö halua.

Joulumartyyreillä ei ole mitään rajaa.

Olet nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota muiden sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa?

Oletko nyt ylpeä siitä mitä olet lapsillesi periyttänyt? 

Olen jouluihminen, mutta en suorittaja. Suhteellisen kiireetön joulu syntyy meillä sillä, että joulu saapuu hiljalleen jo reilusti ennen aattoa. Kausivalot ripustettiin marraskuussa, koti ja joulukuusi (muovi) koristeltiin jo joulukuun alussa. Lahjatoiveita olen kysellyt hyvissä ajoin ja lahjoja hankkinut pitkin syksyä erilaisia tarjouskampanjoita hyödyntäen. Joulukortit askartelin itsenäisyyspäivänä, kun sain inspiraation. Tänään tai huomenna käyn varmaan etsimässä loput lahjat ja paketoin kaikki viikonloppuna punaviinilasillisen seurana. :)

Pipareita on leivottu (valmistaikinasta) jo marraskuusta lähtien eikä niitä enää tee edes mieli. Muutama joulutorttu (valmistaikinasta) paistetaan ja riisipuuro keitetään aattoaamiaiselle. Pari joulubuffaa on nautittu jo ravintoloissa, niin senkään takia jouluruokia ei kotiin tarvitse hankkia moneksi päiväksi. Kaupassa käydään pari päivää ennen aattoa ja joulupöytään valitaan jokaiselle omat tärkeät suosikit, valmiit laatikot, kaupan rosollit, valmiit kalat, pienet palat valmista kinkkua ja kalkkunaa, jokunen hyvä juusto ja suklaata jälkiruoaksi.

Siivouksen osalta ei tehdä mitään ihmeellistä. Lakanat voisi vaihtaa viikolla, imurointi, pölyjen pyyhintä ja kylppärin siivous vaikkapa aatonaattona. Jouluextrana voisi olla lattioiden pyyhkiminen, mutta ei sekään ole niin välttämätöntä.

Aattona valmistellaan ateria eli lähinnä tehdään vihersalaatti, pilkotaan sipulit mätiä varten, sekoitetaan kalasalaatit ja -tahnat, keitetään perunat, lämmitetään laatikot, katetaan ja laitetaan kaikki tarjolle. Siihen toki menee oma aikansa, mutta ei nyt mitenkään mahdottomasti. Ja sitten nautitaan. :)

Lapsuudenkodista on kyllä tuttua suunnaton joulutohina ja -stressi, ja omassa joulussa haluan sitä välttää. Kaikkea ei ole pakko tehdä, eikä ainakaan samalla tavalla joka vuosi. 

Ap täällä. Kiitos kaikille vastaajille! Ja olette oikeassa, täysi marttyyri olen. :)

Minun ongelmani ei todellakaan siis ole siinä, että tavoittelisin täydellistä joulua itselleni. Minun ongelmani on, etten halua tuottaa pettymystä perheelle, jotka odottavat juuri sitä tietynlaista perinteistä joulua. Perheeni ei vain yksinkertaisesti tajua, että heidän haluamansa asiat eivät ilmesty tyhjästä, vaan joku (=minä) ne teen ja järjestän. Olen siis mahdollistaja, kuten otsikossa jo totesin. Ja uuvun, kun yksin tätä teen, vaikka todella monessa paikassa menen järjestelyissä yli siinä missä aita on matalin (kaupan rosollit, kaapit on siivoamatta, jne.,jne.). 

Minun mielestä voisimme vaikka woltata aattona intialaista, sillä vihaan ruuanlaittoa.  Ainoa asia mitä minun unelmajouluuni kuuluu on siisti olohuone, kaunis valaistus, kuusi ja kynttilät. Kaiken muun voisi unohtaa joulusaunoineen, tms.

Joo ja puhuttu on. Mutta ymmärrys puuttuu. Nyökytellään viikkoja ennen porukalla ehdotuksilleni, että tehdään yhdessä ajoissa, mutta yhtään mitään ei todellisuudessa tapahdu. 

Ensivuonna sammekin uke taas tilastoja kuinka monta avioroa laitetiin vireille 30.12.22 ja 2.1.23 Kuin kuinka paljon pahoinpitelyjä ,Kotiväkivataa yhtensä oli joulun ja uudenvuoden välissä.´ja kuinka paljo polisilla oli hälytyksiä siloin yhteensä.

Vierailija kirjoitti:

Perhe seisoo piiska kourassa selkäsi takana vaatimassa paljon tekemättä itse mitään? Vai olikohan nyt kuitenkin niin, että SINUSTA sen joulun pitää mennä sen SINUN standardin mukaisesti? 

Pakko kommentoida tähän, että ei se perhe piiskaa kouraansa tarvitse. Lasten pettymys jouluna, joka on lapsille tärkeä juhla, on se pahin mahdollinen rangaistus. Loppujen lopuksi aika harva äiti sitä joulua itselleen tekee, vaikka harmittavan usein sitä yksin joutuukin tekemään.

Hämmentyneenä kuuntelin muutama vuosi sitten isäni ja setäni tarinointia, kuinka minun edesmennyt äitini ei kuulemma niin upeaa joulupöytää (kuin minä nyt) aikoinaan tehnyt, vaan oli kuulemma kaupasta ostetut ruuat, jne. Todellisuudessa muistan hyvin,kuinka äitini teki kaiken aivan alusta alkaen. Mutta kyseiset henkilöt eivät sitä edes tajunneet, koska eivät sen vertaa olleet paikalla, että olisivat sen äitini työmäärän nähneet! Huvittavinta asiassa oli, että todellisuudessa minä se kaupasta suurimman osan valmiina ostin...