Ostaisitko koiran näkemättä?
Koira on meidän perheen ensimmäinen, joten en osaa sanoa mikä on tyypillinen tapa toimia. Kenneliin on meiltä välimatkaa ja siksi tapaamista hankala järjestää kun joulukin on tulossa. Kennelin omistaja haluaisi että maksaisin koiran ennen vierailua, mutta netissä sanotaan, että koiraa ei saisi ostaa näkemättä. Onko esim. videopuhelu riittävä varmistuskeino koirien oloista? Kyseessä on siis ihan virallinen kasvattaja, mutta en tiedä miten toimia. Varausmaksua ei palauteta. Miten toimisitte?
Kommentit (46)
En myisi koiraa näkemättä ostajaa etukäteen, varsinkin jos ostaja on ensimmäistä koiraansa hankkimassa.
Olen kyllä ostanut parikin koiraa etukäteen niitä näkemättä, mutta kasvattajat ovat olleet tuttuja ja meillä on ollut täysi yhteisymmärrys siitä minkälainen kaupan kohteena oleva koira on. Toisen koiran toin Australiasta ja toisen USAsta, niin ymmärrettävää on, ettei niitä lähdetä noin vaan katselemaan.
Suomi on niin pieni maa, ettei ole mitään syytä olla käymättä katsomassa pentua ennen luovutusta.
Perheenäiti44 kirjoitti:
Kiitos jo nyt kommenteista! Mitä mieltä olette tuosta varaamisesta, kannattaako se tehdä ennen kun on nähnyt koiraa?
Parhailla kasvattajilla voi olla yli vuoden jonotuslista eikä pentua edes myydä kenelle tahansa.
Perheenäiti44 kirjoitti:
Kiitos jo nyt kommenteista! Mitä mieltä olette tuosta varaamisesta, kannattaako se tehdä ennen kun on nähnyt koiraa?
No paljonko on varausmaksu?
Mikä rotu?
Yleensä maksetaan varausmaksu. Esim. Itselläni on kissoja ja yhdestä maksoin varausmaksu 200e. Ajettiin 5 tuntia katsomaan/hakemaan kissaa. Kissa lähti mukaan, ja sen jälkeen maksoin loput 500e seitsemänsadan euron kokonaissummasta. Ja tietysti tehtiin kauppakirjat.
Voisin ostaakin, jos tuntisin kasvattajan kunnolla ja luottaisin häneen.
Muuten en.
Paitsi ulkomaisen rescuekoiran ostin näkemättä ensin, pelkän kuvailun, muutaman valokuvan ja yhden video pätkän perusteella. Mutta se onkin käytännössä pakko, paitsi jos koira on jo tuotu Suomeen kotihoitoon.
Mutta tämä on tietysti eri asia.
Voit huoleti vaihtaa lähempään kenneliin.
Jotkut rekisteröidytkin kennelit ovat joskus tienanneet rahaa epävirqllisilla " välipennuilla" joille ei välttämättä saa papqereita. En sano että tässä on niin. Haluaisin kuitenkin tutustua emään ja perheeseen ja käydä kotona. Yhteys kenneliin on hyvä säilyttää - nyt sitä ei edes haluta aloittaa.
Minä en maksa varausmaksua enkä ole sellaista ottanutkaan, kun kasvatin pari pentuetta.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä maksetaan varausmaksu. Esim. Itselläni on kissoja ja yhdestä maksoin varausmaksu 200e. Ajettiin 5 tuntia katsomaan/hakemaan kissaa. Kissa lähti mukaan, ja sen jälkeen maksoin loput 500e seitsemänsadan euron kokonaissummasta. Ja tietysti tehtiin kauppakirjat.
Ja tämä kasvattaja on erittäin vastuullinen. Kyseli tarkkaan kaikki meidän asuin- ja perheolot, vastuullisuuden ja kokemuksen kissoista. Hän edelleen kyselee kasvattamiensa kissojen kuulumisia, vaikka kyseinen kissa on jo päälle 10-vuotias. 😁
Vierailija kirjoitti:
Perheenäiti44 kirjoitti:
Kiitos jo nyt kommenteista! Mitä mieltä olette tuosta varaamisesta, kannattaako se tehdä ennen kun on nähnyt koiraa?
No paljonko on varausmaksu?
Mikä rotu?
Varausmaksu 350, vähennetään ostohinnasta 1400. Kyseessä kultainennoutaja!
En. Videopuhelu ja pieni varausmaksu voisi vielä mennä jos on virallinen kenneli.
Ihmettelen kasvattajia, jotka ottavat varausmaksun. Se nimittäin sitoo kasvattajaa lain mukaan. Jos kasvattaja ottaa euronkin ennen luovutusta, hänen on pakko myydä pentu kyseiselle varaajalle, vaikka kasvattaja tulisi toisiin aatoksiin syystä tai toisesta.
Minä halusin kasvattajana pitää itselläni päätösvallan pentujen luovutukseen asti. Olisi ollut hirveää, jos ostajasta olisikin paljastunut jotain sellaista, etten haluaisi myydä, mutta olisin jo sitoutunut myymään hänelle.
Mielestäni vastuullinen kasvattaja ei vaadi varausmaksua, eikä etenkään tapaamatta ostajaehdokasta ensin, mieluusti monta kertaa.
Meillä kasvattaja ei suostunut edes varaamaan koiraa, ennen kuin oltiin käyty katsomassa paikan päällä - ja tämä kasvattaja oli Saksassa asti (2018). Tehtiin siis reissu sinne, tutustuttiin kasvattajaan ja vasta paikan päällä päätettiin mikä pennuista tulee meille- ei olisi tullut mieleenkään ostaa näkemättä emoa (ja isääkin) sekä pentujen oloja enne ostoa. Samalta kasvattajalta haettiin juuri tänä syksynä toinenkin pentu, ihan samoilla kuvioilla, vaikka onkin jo tuttu - ollaan säännöllisesti yhteydessä.
varausmaksu 200€ siinä vaiheessa kun oli vaadittu saada nähdä pennut (koronasta huolimatta). kasvattaja sanoi itse valitsevansa pennun, jonka ostaja saa. esitimme kuitenkin toivomuksen tietystä pennusta, jonka myös lopulta saimmekin. loppusumma 1300€ maksettiin, kun pentu haettiin luovutusikäisenä. matkaa suuntaansa reilut 200 km, mutta tekisin samalla tavalla uudelleenkin.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan maksaisi penniäkään näkemättä koiraa ja sen elinympäristöä.
Itsehän ne elinolot joutuu tarjoamaan ellei sitten osta koiraa jostain hotellista jossa käy sitä välillä katsomassa.
Oikeasti - miten tälläistä tarvitsee edes kysyä? Äly hoi.
-- Myyjän toiminta haiskahtaa pahasti.
-- Ja koiran tuleva koti ei vaikuta sellaiselta, että koiralle pystyttäisiin tarjoamaan mitään älyllistä aktiviteettia.
Varausmaksu on normaali käytäntö. Suurin osa kasvattajista ottaa sen, kaikki eivät. Siinä asiassa ei mikään haiskahda.
Paikan päällä kannattaa käydä ehdottomasti. Jos ostaja ei vaivaudu sen vertaa, se haiskahtaa.
Oudolta kuulostaa siihen verrattuna, että meidän piti kahdesti käydä kasvattajan haastateltavina, jotta hän varmistui siitä, kenelle pentu tulee. Halusi vielä, että lapset olivat mukana, sillä hekin ovat pennun perhettä.
Laitoin koirani myynti-ilmoitukseen, että tulen esittämään ostajaehdokkaalle hänen kotiinsa tätä koiraa, jolle etsin tietyillä kriteereillä paikkaa. Kriteerit oli lueteltuna.
Voi voi kuinka tahmeeta on. Ostajan oloja ei pääse katsomaan, mutta myyjän luo olis pitkå jono tekemään tupatarkastusta. Kun kyseessä on aikuinen koira, niin sitä haluaa varmistaa ympäristön todellisen sopivuuden.
En ole ottanut edes ilmaista koiraa näkemättä, että se hyväksyy sekä naiset että miehet, sallii hampaiden tarkistamisen ja sallii tassujen koskettelun.
Olen ollut mukana tuttavan kennelivierailulla, kun hän halusi koiranpennun. Oli mukava käydä ostamassa ensikoira, kun koirakokenut kaveri eli minä olin mukana ja testasin pennut. Pudotin avainnipun lattialle, leikin pentujen kanssa, kopeloin hampaat korvat tassut, tein äkkiliikkeen jne. Hyvän kasvattajan tasapainoiset pennut eivät olleet millänsäkään "sekoilustani". Tuttava on ollut oikein tyytyväinen hienokäytöksiseen pikku koiraansa.
Ei meillä ainakaan ollut mitään varaamista. Kaikki pennut oli näytillä kun paikalle mentiin.