Ärsyttää, kun vaimo ei itse ymmärrä, että hänestä ei ole oikein mihinkään tulevan joulun valmisteluissa

Vaimon surkean lähtötilanteen voi havaita vaateekaapistamme, joka on lattiasta kattoon asti täynnä sinne survomiani minun pesemiäni hänen vaatteitaan. Vaimo käyttää kaiken aikansa ja energiansa palkkatyöhönsä ja lapsensa harrastusten pyörittämiseen. Ja nyt tarkoitan, että oikeasti kaiken aikansa.....mihinkään muuhun ei jää aikaa eikä voimaa eikä henkistä energiaa. Ja jo tästä setistä vaimo pyörii burnoutin partaalla ja näyttää tässä vaiheessa vuotta ihan kävelevältä zombielta.

Tilanne on ajautunut siihen, että minä miehenä hoidan arjessa kaiken ruoanlaiton, pyykinpesun, astianpesukoneet, siivouksen, kotieläimet, talon lämmityksen jne. Vaimosta tuskin on auttamaan edes huonon ja olemattoman aviomiehen verran ja silti hän on ihan loppu koko ajan. Ei pysty väsymykseltään edes seksiin enää....tai ainakin huonosti.

Nyt on niin, että oma päivittäinen peruskodinhoitosettini vie ihan kaiken aikani.... lapsiakin ja kotieläimiä on iso liuta ja omakotitalokin siinä hoidettavana....oman duunini ohessa. Ei ole omaa aikaresurssia itselläkään paljon ylimääräiseen joulun puristukseen.

Nyt yritin tälle zombielle selittää, että mullakin on töitä jouluun asti, puhumattakaan hänestä, joka on töissä pääosan illoistakin jouluun asti.

Mun Johtopäätöksenä=tehdään joulu tällä kertaa paljon matalammalla profiililla.

Ei ole aika. Ei ole voima tehdä, kuten ennen=realismia.

Joulusiivouksessa täytyy tyytyä siihen, mitä minä teen=pölyimuroin/pesen lattiat. Vaimon osuus=pölyjen pyyhkiminen (yms. tarkempi hiominen, jota en tee ja johon ei mulla oo aikaa)=jätetään yksinkertaisesti pois. Minä teen kyllä kaikki jouluruoat, kuten ennenkin. Vaimon osuus=leivonnaiset=voidaan supistaa voimakkaasti.... Oikeasti ei tarvita ihan niin montaa sorttia. Teineille voi antaa joululahjan rahana....ei tarvi itse ostella kaupoista. Jne. On paljon juttuja, joissa voi vähän oikoa.... Teinitkin vois rekrytä leivontaan.... Vaimosta on kivaa leipoa ja hän sanoo, että mielellään leipoo.... mutta JOS EI OLE AIKAA siihen, niin ei ole. Miks ei voi myöntää tosiasioita?

Mun mielestä voitais ostaa vain punkkua muutama pullo ja tehdään mitä jaksetaan.....mutta ei äärirajoille suoritella....vaan yritetään edes vähän relata. Mutta joulun sanoma ei tainnut mennä nyt vaimolle perille, semmonen tunne tuli. Hän haluaa sitä tai tätä...mistään ei haluis tinkiä. Ja oikeasti hänellä itsellä ei ole yhtään voima. Ei yhtään aika=eikä yhtään suostu näkemään/tunnustamaan tätä.

Jostain voisi aivan hyvin tinkiä. Minä hoidan kyllä ruoat isolla kädellä, on kalapöydät jne. Vaimo on ährännyt perinteisesti jouluksi kauheen ison leivonnaispöydän, mielestäni vaikka tästä hänen osuudestaan vois huoletta supistaa ison osan pois. Ei pitäs olla niin vaikeeta.

Ihan supistettukin versio joulusta ois parempi kuin monella muulla. Mutta ei. Ei suostu vaimo näkemään tätä.....vaan elää kuvitelmissaan omasta suorittamisesta....vaikka ainakaan minä en näe yhtään aikaa, ei yhtään hänen resurssiaan tähän.

Miten saisi tämän suorittajan järkiinsä niin, että ei pilaa lisäksi koko muun perheen joulua? Vähempi ois nyt parempi.