Olen kolmekymppinen sinkkumies
Asiat on suhteellisen hyvin. Mutta olen pitänyt tätä tunnetta sisälläni todella pitkään. En ole koskaan puhunut tästä asiasta. Tiedän ettei siitä ole minulle hyötyä, ainoastaan tuntemattomalle ihmiselle kertoessani en joudu kestämään sitä, että paljastan olevani turhautunut. Voisin käydä puhumassa vaikka terapeutille.
Olen turhautunut syystä että olen halunut löytää kumppanin, mutta ei ole näkynyt.
Tiedän kyllä että sille on syynsä, niin kuin kaikelle on. Se ei lohduta. Eipä siinä, huomenna taas töihin. Ei tarvitse ihmetellä jos ei aina hymyilytä.
Huh huh millainen p*sk*housu minustakin on tullut. Eikö tämä ole aika turhanpäiväinen ongelma.
Kommentit (5)
E u r o e s c o r t ja v o o d i . e e
Annan vinkin. Älä avaudu naiselle kuten teit nytten. Vieraan ihmisen vuolas avautuminen säikäyttää. Ole neutraali.
Vierailija kirjoitti:
E u r o e s c o r t ja v o o d i . e e
Annan vinkin. Älä avaudu naiselle kuten teit nytten. Vieraan ihmisen vuolas avautuminen säikäyttää. Ole neutraali.
Minä taas annan vinkin, että avaudu vain. Joku kerta löydät jonkun, joka on sulle sielunkumppani. Ellet avaudu, et taatusti löydä mitään.
No et ole ainoa mies tai nainen.Ihan on 18v.ylöspäin vanhuteen asti sukupuoleen katsomatta, haluaisi rakkauden.Mutta harva omaan kotinsa ja joka päiväksi , viereen notkumaan.
Kaikki yrittävät antaa vihjeitä, mutta vain harvoja kannattaa kuunnella.
Ongelma syntyy subjekti-objekti suhteesta.
Minä, subjekti, ajattelen että jos saan tälläisen asian, esim auton, vaimon, tai vaikka maineen ja kunnian, niin sen jälkeen olen onnellinen. (Lue uudestaan kunnes ymmärrät mitä tarkoitan)
Näin syntyy halu, desire. Nyt minä lähden hakemaan sitä kohdetta. Jos en sitä saa, minä turhaudun. Voin jopa suuttua, koska minun onneni on kiinni tästä.
Mutta viisaat ymmärtävät, että minä itse tein tämän ongelman, kun sidoin onnellisuuteni tähän asiaan.
Ystävällisin terveisin, OP
Minä olen turhautunut sinkku nainen alle 30v.