Lue keskustelun säännöt.
Mulla on niin voimaton olo ton lapsen kanssa...:(((
11.11.2006 |
Meidän lapsi on ylivilkkauden huippu, oikea duracel-pupu, joka ei ole hetkeäkään paikoillaan eikä osaa olla hiljaa. Menee eteenpäin kunnes seinä pysäyttää. Tänään aamuyöllä lapsi mennyt itsekseen jääkaapille, syönyt 3 vanukasta ja pakastimesta jäätelöä. Ottanut mehua, josta suurin osa kaatunut lattialle. Aamulla leikin timmellyksessä kakkasi housuun ja turhi lastenhuoneen maton kakallansa. Repi isoveljen lehden, hajotti oman autonsa. Kävi repimässä uudet taulut olohuoneesta ja piilotti ne sänkyynsä. Lyö ja hakkaa isoveljeänsä ja nauraa päälle. Heilutti kirjahyllyä niin, että 2 maljakkoa ja yksi kuvakehys hajosivat lattialle. Sotkee AINA ruoan kanssa, heti kun silmä välttää. Muki kaatuu lähes aina ruokapöydässä.
Listaa voisi vielä jatkaa, ja tämä on vain tämän päivän saldo. Ei varmaan ilkeyttään tee noita, on vain vähän hidas ja (inhottavasti sanottu) " tyhmä" .
Mulla repee pää kohta. Olen just jäänyt yksin lasten kanssa, aloittanut uudessa työpaikassa, ja tuntuu etten vittu jaksa enää päivääkään. Kahden aikaan jo duunissa alkaa ahdistamaan, kun tiedän että joudun kohtaamaan _oman lapseni_. Syyllisyydentunnot on hirveät. Nvlasta laitettiin psykologille, jonka luona ollaan käyty, mutta mitään diagnoosia tai apua en koe saavani. '
Ei kai mulla muuta, halusin vain purkautua jonnekin.
Kommentit (6)
Voin kuvitella, että rassaa tuollainen!
Yritä saada itsellesi omaa aikaa, jolloin et pähkäile tuota yhtään. Lepää mahd. paljo ja pidä tiukkaa kuria.
Oma tenava erilainen, mut voin kuvitella, että olisin aivan ryytyny tollasesta. Varmaan köyttäisin sänkyyn ja tekisin muutakin yhtä järkevää.
Jaksamisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla ketään, joka voisi välillä helpottaa sun taakkaa?
Sukulaisia? Ystäviä? Lapsen kummia?
En halua udella, mutta sanoit juuri jääneesi yksin lasten kanssa. Jos olette eronneet, tuo kaikki saattaa olla lapsen tapa reagoida muutokseen, isän kaipuuseen, ehkä pelkoon, epävarmuuteen tms.
Nuo on tosi hankalia asioita. Tärkeää on se, että pidät huolta itsestäsi, että jaksaisit, koska se on tietty tosi tärkeää.
Tosi raskaalta kuullostaa!
Voimia sulle!!
Meillä aika samanlainen 4-vuotias, jonka kanssa ei tosiaan ole tylsää päivää... Olen huomannut että oma asenne on ratkaiseva. Yritä nauraa sen toilailuille ja ota siltä kannalta ettei se sille mitään voi. Ja kyllä sekin ajan kanssa rauhoittuu! Ymmärrän kyllä että välillä voi huumori loppua :-) Itsekin kiljun hyvistä aikeistani huolimatta lapselle vähintään muutaman kerran päivässä.
Kuulostaa aika kurittomalle lapselle. Ilmeisesti ei koe sinua auktoriteettinä.
Toi lapsi on saatava tottelemaan ja käyttäytymään paremmin, muuten olette vielä pahassa pulassa.
Ylivilkkaus ei tarkoita sitä, että tekee pahaa.
ja paljon ulkoilua.
Ja lapselle ei saisi näyttää, että pitää häntä hitaana ja tyhmänä. Se vain nimittäin vahvistaa käyttäytymistä ja heikentää itsetuntoa.
vaikka rumalta kuulostaakin.