Te joilla on lapsia, hankkisitko vielä jos saisit nyt päättää?
Hankkisitteko lapsia näillä tiedoilla ja tulevaisuudennäkymillä jotka nyt vallitsevat?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elo on ihanaa! kirjoitti:
Kyllä hankkisin. Elämä olisi niin ankeaa ilman omia lapsia. En tiedä tylsempää kuin se, että asuu yksiössään koiran kanssa, käy töissä, siellä ainoat sosiaaliset kontaktit työkavereista, lomalla matkustelua ja taas töitä eläkeikään saakka.
Sitä koko elämä.
Nyt on lasten myötä koko ajan touhua, uusia ihmisiä, matkustelua perheenä ja kaiken uuden näyttämistä ja opettamista lapsille. Kun he ovat nuoria, pysyn itsekin kärryillä nuorten maailmasta. Voisin tehdä enemmänkin lapsia.
Maailma menee edelleen ja pallo pyörii. Lukekaa historiaa, niin huomaatte, että kaikesta on selvitty. En koe tätä tilannetta minään synkkänä. Käykääs kattelemassa vaikka Equadorissa tai Nigeriassa, niin huomaatte, että on lottovoitto syntyä Suomeen.
Missä niin on sanottu, että jos on lapseton asuu yksiössä koiran kanssa? Muita vaihtoehtojako ei ole? Enpä ole hetkeen mitään yhtä hölmöä kuullut.
Kertoi varmaan omasta elämästään ennen lapsia.
Varmaankin näin. Lisäksi kommentti siitä ettei lapsettomilla ole muita ihmiskontakteja kuin työkaverit kertoo enemmän kirjoittajasta kuin lapsettomista. Hän itse on ilmeisesti mielikuvitukseton ihminen, joka eli tylsää ja mitätöntä elämää, johon onneksi sai lapsia sisältöä tuomaan. Sisältöä voi löytää vaikka mistä muualtakin kuin lapsista, lapsettomat sen tietävät.
Ikävä kyllä en, mutta näin jälkikäteen en tietenkään luopuisi lapsistani, ovat ihania. Minä sain heidät ennen finanssikriisejä, työelämän muuttumista aivan kummalliseksi, synnäreiden alasajoa, koulujen säästöjä, pandemioita, sotaa ja omia ja lasten sairasteluja, ja ilman kunnon käsitystä lasten isän viitseliäisyydestä vanhempana. Maailma on muuttunut tunnistamattomaksi.
En. Järjetöntä huolta ja harmia vaikka lapseni ovat varmaan keskivertoa helpompia, eikä mitään suuria ongelmia ole. Olen vaan varmaan laiska ja mukavuudenhaluinen. Ilman lapsia olisin päässyt paaaaaljon helpommalla. Olen sellainen kaikesta stressaava pessimisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan lastani yli kaiken ja olisi hirveää, jos hän ei olisi elämässäni. Samalla mietin, millaiseen painajaiseen olen lapsen saattanut: terveydenhoito jumissa, henkilöpulaa päiväkodissa ja koulussa, kulkutauti leviää eikä kukaan päättäjä tee mitään sen estämiseksi, Suomi velkaantuu pikavauhtia, hyvinvointiyhteiskunnan rippeitä puretaan, sodan uhka, ilmastonmuutos
Jos nyt pitäisi päättää, tekisinkö lisää lapsia, en tekisi. Mutta tämän yhden lapsen tekisin.
Täysin samaa mieltä tuosta, että lapsen on saattanut melkoiseen painajaiseen.
No höpö höpö. Elämme historiallisesti katsottuna pöyristyttävässä yltäkylläisyydessä.
Miettikää että nykyään kuka tahansa Suomessa elää mukavammin, helpommalla, syö ja herkuttelee enemmän ja saa parempaa terveydenhoitoa kuin kuninkaat pari sataa vuotta sitten. Joka väittää että tämä on painajaista ja kamalaa elämää, ei osaa laittaa asioita mihinkään mittasuhteisiin.
Lapset ovat merkityksellisin asia elämässäni. Ilman heitä kaikki tuntuisi turhalta.
Juu, kyllä, todellakin ja meillä lapset 8, 6 ja 4 v. Tosin ihanaa kun meno on kotona vähän rauhoittunut/tekemisissä on järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä näe näissä tulevaisuudennäkymissä mitään sen erikoisempaa kuin minään muunakaan aikana.
Et ole viime aikoina uutisia seurannut? Se selittää paljon.
Olen toki. Ja olen tutustunut tilastotieteilijä Hans Roslingin tutkimuksiin. Data näyttää kiistattomasti, että maailma on menossa parempaan suuntaan. Suosittelen lukemaan. https://www.sttinfo.fi/tiedote/hans-roslingin-uutuuskirja-osoittaa-etta…
Kyllä. 2 lasta on ja enemmänkin haluisin (mies puuttuu).
Elämä kahden koululaisen kanssa on joka päivä täynnä elämää, ihan huippua. Myös itse oppii elämästä ja pääsee kokemaan sekä näkemään paljon kaikkea uutta lasten myötä. Vaikka totaaliyyhoona on välillä raskasta niin on tämä sen arvoista. Ja mä olin se tyyppi joskus joka vanno etten halua ikinä lapsia, mutta niin se mieli muuttui ja onneksi elämääni tuli 2 miniaarretta.
Ennen lapsia työskentelin pitkään avustustöissä maailman kriisialueilla ja kaiken sen näkeminen sai jo näkemään ettei maailma ole reilu. Siksi en osaa ajatella että tämä maailmantilanne olisi joku sellainen etteikö lapsia saisi hankkia.
Osaan ehkä arvostaa lapsia entistä enemmän ja nauttia heidän seurastaan ja olla läsnä heidän elämässä sillä perusteella mitä olen aiemmin maailmalla nähnyt jos vertaa tavalliseen Tainaan jolle maailma tänä vuonna on näyttäytynyt sodan ja kriisien myötä.
Pohdin juuri tänään miten pahoillani olen siitä, että tein lapseni tähän maailmaan. Olen itse lama-ajan lapsi ja halusin tarjota lapsilleni parempaa. Lapseni ovat koululaisia eli käytännössä he ovat syntyneet aikaan, jolloin tulevaisuus näytti valoisalta. Viimeiset viisi vuotta on ollut pelkkää alamäkeä. Ensin henkilökohtaisella tasolla ja sen jälkeen valtakunnallisella ja globaalilla tasolla. Yritämme elää normaalia elämää enkä roiku somessa tai uutisfeedissä, mutta jo pelkkä kauppareissulla ja laskuen tippuessa postiluukusta näkee hintojen nousun. Pahinta on se, ettei mitään parempaa ole näkyvissä. Koululaitos on pilattu, lasten ja nuorten mielenterveys on vaakalaudalla, terveydenhuolto on romahtamassa, hinnat ja korot nousevat jne.
Kyllä. Miehen haave oli 3 lasta, mun 5.
Nyt meillä on se 3 lasta ja olen koittanut, että tehtäisiin vielä 1, mutta mies ei halua.
Ymmärrän kyllä, että pelkän tunteen pohjalta ei asiaa voi päättää. Järjellä ajateltuna tässä halussani ei ole mitään järkeä tällä hetkellä
Vaikea kysymys, koska en tietenkään haluaisi kuvitella elämää ilman yhtään lapsistani. Mutta olisihan moni asia helpompaa ja halvempaa esim vain kahdella lapsella. Tai yhdellä. Täysin ilman lapsia en kyllä haluaisi olla nykyisissäkään, tai missään olosuhteissa.
Mutta nyt kun asiaa mietin: kyllä edelleen haluaisin saman määrän lapsia, kuin nyt (3). Kaikesta huolimatta.
Ja juuri nyt Suomi tarvitsee lisää lapsia sitäpaitsi, veronmaksajien ja eläkeläisten suhdeluku käy pian tosi huonoksi!
Vauvakuume on hävinnyt. Ennen tuntui, että haluan suuren perheen.
Koen, että synnyttäjänäkin saattaisi alkaa olemaan vaarassa, kun terveydenhuolto ontuu.
Nyt pystyn vielä tarjoamaan lapsilleni sen mitä haluan.
Hankkisin. Tosin ehkä vähän aiemmin jopa. Olen 32v ja minulla ja miehelläni on kohta 4v ja 2v täyttävät tytöt, sekä yksi pieni kohdussa. Tähän meidän lapsiluku kyllä jää. Mutta olen onnellinen ja kiitollinen, kun olen saanut heidät.