Tarviiko isomummon hautajaisiin mennä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäminä-ihmisten ei tarvitse tehdä mitään.

Minä-minä en mennyt mummoni hautajaisiin. Olin tavannut vain pari kertaa koko ihmisen. Ei kysellyt perään koskaan, kyseli tyttäriensä lapsia mutta ei mua. Olin vissiin neljä kun näin. Ei kysynyt rippijuhlista, ei mistään.

Kohteliaisuudestako ois pitänyt sen tuntemattoman ihmisen hautajaisiin mennä?

Kannattaisiko kysyä omilta vanhemmiltasi miksi ei mummoa ole otettu aikanaan mukaan teidän perheen tapahtumiin ja käyty kylässä?

Se on niin, että kuolema sovittaa kaiken. On aina ollut.

Törkeää haukkua kuollutta ihmistä.

Sillä kuolluthan ei kykene enää puolustautumaan, mitään väitteitä vastaa.

Kuka tahansahan voi sanoa kuolleesta mitä tahansa väitteitä ja mustata häntä perusteellisesti

Kun kuollut ei itse voi mitenkään enää oikoa sanomisia, eikä selittää käytöstään eikä syitä käytökseensä.

Minusta hautajaiset- tuollaisten isovanhempien varsinkin on sellaista perinnettä mikä kuuluu monen meidän siirtymäriitteihin- haluttiin tai ei. Saattaisihan tuo olla hyvä paikka nähdä niitä vieraaksi äkkiä jääviä sukulaisia vaikka se mummisi olisi vieraaksi jäänyt. On ihan itsestäsi kiiinni miten haluat tätä sukupeliä pelata.

Kysy vanhempiesi mielipidettä asiasta, älä meidän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menet sinne hautajaisiin ja juttelet kohteliaasti sukulaistesi kanssa, onko selvä!? Hyvässä lykyssä opit vielä jotain elämästä ja itsestäsi.

Jos ap ei koe, että hänen tarvitsee jättää hyvästit vainajalle tai hän surisi vainajan poismenoa, turha sinne surevien joukkoon on tuppautua.

Niin, ap kysyi että "jos ei haluu, ni onks pakko?" Minun mielestäni on pakko. Joskus vain elämässä tulee niitä päiviä, että on pakko. Nuorena tällaiset asiat tuntuvat rasittavilta, kun olisi kivempi vain pelata kotona, tai notkua puhelimella. Ap ei ilmeisesti sure, mutta eivät kaikki hautajaisiin osallistuvat ole aina surun murtamia muutenkaan. Hautajaiset, etenkin vanhoina kuolleiden, ovat usein tilaisuus, jossa näkee sukulaisia, joita ei esim. muuten näkisi. Hautajaisiin osallistumienen on hyvä vastalääke tälle nykykulttuurille, jossa kenenkään ei tarvitse tehdä mitään kenenkään toisen puolesta, saatika kohteliaisuudesta. Jossa kaikki vain tuijottaa omaan napaansa ja miettii miltä musta tuntuu just nyt.

Vierailija kirjoitti:

Minusta hautajaiset- tuollaisten isovanhempien varsinkin on sellaista perinnettä mikä kuuluu monen meidän siirtymäriitteihin- haluttiin tai ei. Saattaisihan tuo olla hyvä paikka nähdä niitä vieraaksi äkkiä jääviä sukulaisia vaikka se mummisi olisi vieraaksi jäänyt. On ihan itsestäsi kiiinni miten haluat tätä sukupeliä pelata.

Isomummo on kyllä yleensä mummon tai muun isovanhemman äiti.

Nykyään monet pitävät ihan pieniä hautajaisia, joten ei siellä välttämättä ole lapsenlapsen lapset mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta hautajaiset- tuollaisten isovanhempien varsinkin on sellaista perinnettä mikä kuuluu monen meidän siirtymäriitteihin- haluttiin tai ei. Saattaisihan tuo olla hyvä paikka nähdä niitä vieraaksi äkkiä jääviä sukulaisia vaikka se mummisi olisi vieraaksi jäänyt. On ihan itsestäsi kiiinni miten haluat tätä sukupeliä pelata.

Isomummo on kyllä yleensä mummon tai muun isovanhemman äiti.

Nykyään monet pitävät ihan pieniä hautajaisia, joten ei siellä välttämättä ole lapsenlapsen lapset mukana.

Lisään vielä, etten itsekään muista olleeni isomummojeni hautajaisissa, vaikka muistankin kaksi heistä lapsuudestani. Toisen hautajasiin matkustivat ainoastaan vanhempani ja vauvaikäinen sisarukseni, me kouluikäiset jäimme kotiin. Toisen hautajaisista minulla ei ole mitään mielikuvaa, mutta mielestäni en ole niissä ollut. Olisivat olleet kyllä jättihautajaiset, jos kaikki lapsenlapsenlapsetkin olisivat olleet mukana. Mummojeni hautajaisissa olen kyllä ollut.

Eihän ne hautajaiset kenellekään mitään riemuntäytteisiä tapahtumia ole mutta sehän ei vissiin ole niiden tarkoituskaan olla ja velvollisuudesta niihin mennään.

Sinulla on perintötekijät ja perimät monien sukupolvien takaa. Halusitpa tai et. Myös tautigeenit. Mietipä sitä ja funtsaile.

Ei tietenkään tarvitse mennä. Sehän on jo liian suuri pyyntö minä-minäihmiselle.

Riittää kun menet perunkirjoitustilaisuuteen, jos mummo on vaikka muistanut sinua testamentissään muhkealla osakesalkulla.

Ei minunkaan serkku halunnut tulla mummin hautajaisiin, mutta ensimmäisenä oli vaatimassa mummin jäämistöjä ja halusi muistoja.