Päivähoidon aloittaminen - äitiä huolettaa...

Niinhän se on, että äidille se lapsen hoidon aloittaminen on yleensä kovempi paikka kuin lapselle :-)



Meillä aloitti keväällä kaikki kolme kerralla hoidon. Vanhin oli tuolloin 4½, keskimmäinen hiukan vaille 3v ja nuorin lähes 1v5kk. Tiukkaa teki itselle ekan viikon. Mutta olin tehnyt sitä "surutyötä" jo niin pitkään, että tavallaan se helpotti. Ja toisaalta, omasta mielestäni on lapsen helpompi sopeutua, kun vanhemmat eivät "tartuta" lapseen omia huoliaan tai epävarmuuttaan.



TUTUSTUMINEN: Omasta tarhastanne saat tarkemmat ohjeet. Riippuu nimittäin melko paljon heistä, millaisella aikataululla voi tutustua. Mitä pienempi, sen pehmeämpää laskua yleensä toivotaan ja yritetään. Meillä tuli melkoisen hätäinen aloitus, sillä kun työllistyin, niin kaikki meni melko äkkiä eteenpäin ja tutustumiskertoja oli mielestäni liian vähän eikä sisällä ollenkaan :-( Mutta tämä varmasti poikkeus normaalista. Tutustuessanne saat varmasti tarhalta papereita, joita pyydetään täyttämään. Niissä kysellään lapsen tapoja, tottumuksia, taitoja jne. Helpottavat siis henkilökunnan lapseen tutustumista.



VAIHTOVAATTEET: Tarha ohjeistaa tämänkin, riippuu varmasti myös tilasta, joka käytettävissä. Sadevaatteet ja saappaat on meillä "aina" tarhassa ja kotona toiset. Aluksi ainakin parit sisävaatteet ja jos mahdollista, myös ulkoiluun vaihtohaalari tms. Äkkiä sitä tulee tuntuma, mitä tarvitsee :-) Vaipat tietenkin pitää heti viedä. Yleensä on hyvä olla sisätossut. Ja tutti, jos sitä käyttää, sekä unilelu tms.



SYÖMINEN: Hyvin usein käy niin, että ns. huonosti syövät lapset syövät tarhassa hyvin. Tutustuessanne käytte syömisen läpi ja silloin henkilökunta osaa ottaa sen huomioon. Eli varmasti saa ruokaa eikä jää nälkäiseksi :-)



POTATUS: Kyllä se on enemmänkin normaalia, että tuon ikäinen käyttää vaippoja. Eli älä huoli. Tuossakin mennään hyvin laajalla haitarilla. Tarhassa käyttävät potalla tietyn rutiinin mukaan ja tekee tai ei tee. Siitä on turha ottaa stressiä.



Otat ajoissa yhteyttä teidän tarhaan ja sovit tutustumisaikataulusta. Sitten vain kyselet kaikesta, mitä mieleen tulee ja yhtä lailla pyrit kertomaan lapsestasi mahdollisimman paljon. Ja sellainen "jatkuva palaute ja kommunikointi" on hyvä. Ei kerralla voi muistaa kaikkea. Lapsikin kokee iloa siitä, että pärjää ilman äitiä/isää, mikä on tarpeellista kehitykselle. Meillä vaikeinta (jos tämä tieto yhtään auttaa) tarhan aloittaminen oli keskimäiselle, vaille 3-vuotiaalle. Toki lapsen luonne vaikuttaa siihenkin.



Nyt vain otat rauhallisen asenteen ja kaivat kaikki positiiviset puolet asiasta esille! Me äidit olemme lapsistamme aina huolissaan. Tehtävämme ei kuitenkaan ole kulkea lapsen tietä hänen puolestaan vaan antaa hänelle mahdollisimman hyvät eväät pärjätä sillä itse.





TalviSalama kera kolmen vauhdikkaan naperon

...eli kahden lapsen kokemuksella: on _normaalia_ etta tuonikainen ei kay viela potalla vaan on vaipoissa. Itse asiassa ainakin meidan tarhassa tykataan huonoa potalle opettamisesta, jos ei lapsi itse pyyda sita/osoita omaa kiinnostusta; hoitajien mielesta siita seuraa vain takapakkia, lapset oppivat sen etenkin ryhmassa lahes ilman "opettamistakin" (nain on ollut ainakin meilla).



Lisaksi ainakin meidan monesti kotona huonosti syovat lapsemme syovat erinomaisesti tarhassa; ryhmadynamiikalla lienee tahan vaikutuksensa. ;-)



Lopuksi: on myos erittain normaalia etta sinusta on kurjaa jattaa lapsi tarhaan, omat lapseni aloittivat tarhassa 1,5 vee ja 1 v tasan ja kylla mua se kirpaisi. Mutta molemmat ovat viihtyneet alyttoman hyvin (ekojen viikkojen itkujen jalkeen, joka on myos normaalia ja tavallaan "hyva" asia koska lapsi osoittaa siten etta hanelle on muodostunut normaaleja kiintymyssuhteita; lapsi joka jaa hyvalla mielella ja "kuin ei olisikaan" aivan vieraaseen paikkaan ekoja kertoja on ennemminkin huolestuttava), halusivatpa jopa monesti viikonloppuisinkin sinne... ;-)

kyllä kaikki menee hyvin, usko pois. Itku tulee teille molemmille ekana päivänä, mutta siitä se sitten helpottaa...



Oma poika (1v. 2kk) aloitti tarhan elokuun alussa ja ei siis voitu sen kummemmin tutustua kun tarha oli kesän kiinni. Ekana päivänä olin pari tuntia aamusta mukana ja jätin pojan heti lounaalle/päiväunille sinne. Eka viikko tehtiin lyhennettyä päivää eli poika oli tarhassa n. 9/9.30- 14.30/15.00. Tarhan tädit itse suosittelivat tälläistä "tutustumista" kun sitä aikaa ei juurikaan ollut pehmeämpiin malleihin. Ja ihan hyvin sujui, ruoka maittoi hyvin ja nukkuu nätisti 2 tuntia. Viedessä ja noudettaessa tietysti itkee hetken, mutta se loppuu ennenkuin ehdin ulos. En siis jää sinne vetkuttelemaan ja hyssyttelemään. Tutustumisesta kannattaa tosiaan kysyä suoraan sieltä omasta tarhasta. Ainakin voisitte (jos mahdollista) alkaa käymään tarhan pihassa leikkimässä jotta keinut ja muut tulevat tutuiksi.



Hoidossa olemista olisi hyvä harjoitella, mutta eipä se ole niin yksinkertaista saada lapsenvahtia... Ja toisia lapsia olisi varmaan hyvä käydä katsomassa, onko teillä lähellä mitään puistoa missä lapset käyvät? tai sitten tosiaan sinne tarhan pihaan leikkimään. Täällä ovat ulkona n. 10-11 ja 15-17.



Tarvikkeista: omat vaipat heti ekana päivänä. Kestovaipoista tulee kanssa kysyä että sopiiko.. meillä kävi. Potalla käyvät rutiinisti mutta ei sinne tartte mitään tulla, ei meillä ainakaan tule. Meillä on 2 varavaatekertaa (paita+housut) repussa, sieltä löytyy myös sukkia, lapaset yms. sekalaista tarviketta. Tässä tarhassa on aika niukat säilytystilat. Ulkoiluvaatteet on erikseen. Sisävaatteet päällä viedään siis poika tarhaan. Sadevaatteet ja kumpparit tarhassa (kotona toiset). Nokkamuki vietiin kun ei vielä osaa itse juoda lasista kastelematta itseään ja vieruskaveriaan. Samoin unilelu. Kaikki nimikoituna!



Kaikkein tärkeintä on että saat psyykattu itsesi uskomaan että lapsi pärjää ja viihtyy ja välität sen asenteen eteenpäin lapselle. Puhut aina iloisesti päiväkodista jne. ja mitä kivaa siellä tehdään. Vaikka sitten ratkeaisit itkemään oven takana.



Arki lähtee rullaamaan yllättävän nopeasti, vaikka ekoina päivinä tuntuu ihan kamalalta. Ja kyllä niihin töihinkin pääsee pikkuhiljaa kiinni ;-)



rohkeasti vaan yhteys sinne päiväkotiin, kyllä ne tätit auttaa

t. Fiikus

Tsemppiä hoidon aloitukseen, uskon että kaikki menee ihan hyvin. Olet muutaman rohkaisevan kommentin jo saanutkin, mutta vastaan silti.

Tämä asia kun oli meilläkin ajankohtainen n. kuukausi sitten.



Esikoinen 2v11kk ja pikkuveli 1v3kk ovat kumpikin olleet todella vähän hoidossa, mitä nyt isäni kaitsenut poikia yhden vuorokauden silloin tällöin.

Silloinkin ollaan oltu meillä kotona. Olihan meillä toki puiston kautta paljon tuttaavuuksia, mutta heistä ei kukaan aloittanut samaan aikaan päivähoitoa.



Enemmän murehdin isomman selviytymistä tarhassa, hän kun on ujo ja vaatii pitkän ajan totuttelun muutoksiin. Pienemmästä en ollut niinkään huolissani, on erittäin sosiaallinen tapaus. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että esikoinen oli kuin kala vedessä, toki ensimmäinen viikko meni itkeskellessä. Pienemmällä totuttelu kesti kaksi viikkoa, olihan se surkeaa viedä toista hoitoon kun itku tulee jo parkkipaikalla.

Lisäksi molemma ruokalakkoilivat ekan viikon.

Esikoinenhan meillä on ollut aina huono syömään, mutta tarhassa syö ihan kaikkea, lindströmmin pihveistä, kalakeittoon. Ja kotonakin on alkanut ruoka jo maistua ihan erilailla kuin ennen. Myös sihtikurkkuisuus, mitä meidän kolmivuotiaallakin oli ollut koko ikänsä, katosi kokonaan!



Nyt menevät jo menojaan kun vaatteet ollaan riisuttu, eivät ehdi edes heippaa sanoa :-)



Kuivaksi opettelu vie oman aikansa, meillä ollaan nyt päiväkuivia ( oltu n. 3 kuukautta ja vieläkin sattuu välillä vahinkoja ) Potalle ei ole koskaan edes suostunut, kesällä otin vain vaipat pois ja avot alkoi käydä potalla ihan itsekseen.



Yleensähän päivähoidon aloittaminen on kovempi paikka vanhemmalle kuin lapselle. Saatte kyllä tottua siihen, että ensimmäinen kuukausi teillä on pieni sylinkipeä ihminen töitten jälkeen odottamassa ja kotityöt saavat odottaa.



Mukavaa syksyä toivottaa OP + pojat