Pelkään ikääntymistä
Minulla on kauheat ulkonäköpaineet jo nyt, mutta pelkään kun naamani alkaa roikkumaan ja couperosani pahenee, hiukset harvenee. Voikohan kukaan rakastaa minua silloin. Olen vielä nuori, mutta koen surullisuutta tästä asiasta ja siitä, kun yhteiskunnassa on niin suuret paineet monen asian suhteen.
Kommentit (13)
Kannattaa panostaa muihinkin asioihin kuin ulkonäköön. Se kun ennemmin tai myöhemmin tuntuu olevan katoavaista.
Elämän realiteetit kirjoitti:
Kannattaa panostaa muihinkin asioihin kuin ulkonäköön. Se kun ennemmin tai myöhemmin tuntuu olevan katoavaista.
Tiedän sen, silti harmittaa epävarmana ihmisenä, kun en olekaan enää edes kivannäköinen, vaan rupsahtanut. Ehkä olen liian herkkä, mutta kun täältäkin lukee ihmisten kommentteja muiden ulkonäöstä niin mieli menee synkäksi.
Ap
Voi, jokainen täällä vanhennutaan.ulkonäkö on se pieni riesa. Itseäni hirvittää se, että milloin jalat lähtevät alta, diabetes, sydämen toiminta tms.
Ehtiikö eläkkeelle lainkaan vai lähteekö jo sorvin edestä..
No kannattaa nauttia joka hetkestä nyt, kun olet vielä nuori.
Vierailija kirjoitti:
No kannattaa nauttia joka hetkestä nyt, kun olet vielä nuori.
Ei pysty kun niin ahdistaa 🤭
Olen 48. Olen edelleen kaunis ja normaalipainoinen. Luulin n. 37-vuotiaana, että elän viimeisiä vuosia suhteellisen nuorena naisena, mutta en huomaa isompia vanhuuden merkkejä kuin vähän harmaita hiuksia.
Itse asiassa vain kaunistuin n. kolmekymppisenä.
Ehdotan elämään päivän kerrallaan ja nauttimaan elämästä.
Elämä on vain melkein tässä ja nyt. Ota siitä kaikki järkevä irti nyt, ettei tarvi vanhempana katua.
Kasva aikuseksi ja hanki elämä.Jos kyttäät itseäsi peilistä ja F.B. ihmisiä.En yhtään ihmetele pelkojasi,kun keskityt vain itsesi,luuloihin kuvitelmiin.Eikä sinulla aikaa elää normaalia elämää.Silloin kun elää normalia elämää, ei ole aikaa mieti ikää, ei vanhenemista.
Vierailija kirjoitti:
Elämän realiteetit kirjoitti:
Kannattaa panostaa muihinkin asioihin kuin ulkonäköön. Se kun ennemmin tai myöhemmin tuntuu olevan katoavaista.
Tiedän sen, silti harmittaa epävarmana ihmisenä, kun en olekaan enää edes kivannäköinen, vaan rupsahtanut. Ehkä olen liian herkkä, mutta kun täältäkin lukee ihmisten kommentteja muiden ulkonäöstä niin mieli menee synkäksi.
Ap
Olet juuri niin kivannäköinen/rupsahtanut, kuin itse uskot olevasi.
Lisäksi kannattaa muistaa, että nämä tällaiset palstat ovat enemmänkin julkisen mt-hoidon avopalvelujen jatkeita, kuin todellisten ihmisten mielipiteen ilmaisua. Olisi siis ihan järkevää suodattaa aika rankalla kädellä näitä juttuja mielessään, ennenkuin uskoo niitä tosina.
Pelkään että ääni kuulostaa mummolta naurahtaessa että ääni tulee syvältä kuin tynnyristä, eikä nuoren naisen heleältä ääneltä.
Minkä ikäinen olet ?Mitä huomioita olet tehnyt lähelläsi olevista ikääntyneistä?
Tunnen monta 40 -70 v jotka ovat esim. löytäneet uuden kumppanin. Ihan tavallisia, tavallisen näköisiä ihmisiä.
Ehkä sä vaan mietit sitä liikaa? Tai annat sille liikaa painoarvoa?
Mua taas ei ole kiinnostanut oma ulkonäkö juurikaan, töihin sentään teen pikaisen meikin, mutta olen silti ollut pitkissä suhteissa, ensin 25 vuotta ja nyt viidettä. Treffeille päässyt sopivasti näiden välissä.
No, ehkä yhtä lailla rupsahtanut puolisosi edelleen rakastaa.