No, en enää yhtään ihmettele, miksi työnsaanti on niin vaikeaa
Onnistuin kerrankin pääsemään työtä hakiessani peräti haastatteluun asti, ja kun tieto siitä, miksi minua ei valittuatuli, niin päätin ihan uteliaisuuttani kokeilla kepillä jäätä, ja kysyin haastattelijalta palautetta työnhaustani, siis tyyliin, että oliko siinä jotain sellaisia seikkoja, mitkä vaikuttivat kohdallani negatiivisesti.
Ja yllätys, yllätys; haastattelija jopa ehti vastata minulle. Työkokemukseni oli kuulemma hyvä, samoin motivaationi ja kiinnostukseni uutta työtä kohtaan olivat hänen mukaansa kohdillaan. No, mistä homma sitten jäi kiinni.
No ilmeisestikin siitä, kun en osannut keksiä tarpeeksi luovia ja omaperäisiä vastauksia haastattelijan kysymyksiin.
Selväksi ei tosin tullut, että mitä nuo luovat ja omaperäiset vastaukset olisivat olleet -en viitsinyt häiritä enempää- kun valehtelemaankaan en viitsinyt ruveta ja valitettavasti minulle ei ole suotu mitään poikkeuskykyjä ja ominaisuuksia, joilla olisin voinut erottua muista.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monessa haastattelussa haastattelijan roolissa olleena sanoisin, että luovuudella ja omaperäisyydellä tarkoitetaan monesti ihan sitä, että haastateltava ei yleiskysymyksiin vastaisi niitä samoja iltapäivälehden/linkedinin/monsterin/duunitorin jutuista opittuja "sano näin työhaastattelussa" -litanioita. Kun juttelet parinkymmenen henkilön kanssa, joista 19 selittää olevansa kiinnostunut yrityksen arvoista, olevansa luotettava ja tunnollinen sekä kaipaavansa haasteita ja etenemismahdollisuuksia juuri tässä kyseisessä yrityksessä, niin arvaapa jääkö heistä kukaan mieleen.
Ymmärrän tämän kyllä. Vaan millainen on sitten tällainen haastattelijallekin kelpaava luova ja omaperäinen vastaus, niin sitä tässä ihmettelen.
ap.
Ei ole mitään yhtä oikeaa vastausta. Ja tämä on juuri se, mihin moni haastateltava kompastuu. Ollaan liian kliinisiä, ei uskalleta tuoda yhtään omaa persoonaa mukaan tai paljastaa omia heikkouksia (harvemmin nämä muuten ovat heikkouksia. Tosin se ikuinen olen ylitunnollinen/perfektionisti on taas vähän sellainen, että koeta keksiä jotain muuta) haastattelussa. Sellainen ihminen, joka ei anna haastattelussa itsestään mitään muuta kuin "täydellisiä vastauksia" harvemmin saa paikan. Vaikka osaaminen monesti ratkaisee 90 %:sti, niin halutaan työyhteisöön oikeita ihmisiä joiden kanssa on joustavaa työskennellä, ei mitään koneita.
aika monessa paikassa valittava hakija on päätetty jo etukäteen ja haastattelukierros tehdään sitten vain näön vuoksi. Silloin saa juuri tuollaisia ympäripyöreitä "ei ollut luovia vastauksia" tyylisiä vastauksia. Voi olla myös, etät persoonasi ei miellyttänyt haastattelijaa, tai ehkä hän epäili sinun olevan tuleva synnyttäjä, tai naamataulu ei miellyttänyt, tai mitä vain sellaista mitä ei missään nimessä saa sanoa ääneen. Silloin on aina hyvä antaa joku poliittisesti korrekti vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monessa haastattelussa haastattelijan roolissa olleena sanoisin, että luovuudella ja omaperäisyydellä tarkoitetaan monesti ihan sitä, että haastateltava ei yleiskysymyksiin vastaisi niitä samoja iltapäivälehden/linkedinin/monsterin/duunitorin jutuista opittuja "sano näin työhaastattelussa" -litanioita. Kun juttelet parinkymmenen henkilön kanssa, joista 19 selittää olevansa kiinnostunut yrityksen arvoista, olevansa luotettava ja tunnollinen sekä kaipaavansa haasteita ja etenemismahdollisuuksia juuri tässä kyseisessä yrityksessä, niin arvaapa jääkö heistä kukaan mieleen.
Ymmärrän tämän kyllä. Vaan millainen on sitten tällainen haastattelijallekin kelpaava luova ja omaperäinen vastaus, niin sitä tässä ihmettelen.
ap.
Ei ole mitään yhtä oikeaa vastausta. Ja tämä on juuri se, mihin moni haastateltava kompastuu. Ollaan liian kliinisiä, ei uskalleta tuoda yhtään omaa persoonaa mukaan tai paljastaa omia heikkouksia (harvemmin nämä muuten ovat heikkouksia. Tosin se ikuinen olen ylitunnollinen/perfektionisti on taas vähän sellainen, että koeta keksiä jotain muuta) haastattelussa. Sellainen ihminen, joka ei anna haastattelussa itsestään mitään muuta kuin "täydellisiä vastauksia" harvemmin saa paikan. Vaikka osaaminen monesti ratkaisee 90 %:sti, niin halutaan työyhteisöön oikeita ihmisiä joiden kanssa on joustavaa työskennellä, ei mitään koneita.
Tämä! Töissä ollaan kuitenkin se 8 tuntia päivässä, joten kyllä itse ainakin valitsen niistä kolmesta tasavahvoilla olevista henkilöistä sen, joka vaikuttaa olevan hauskempi työkaveri ja joka kertoo itsestään asioita avoimemmin. Työyhteisöongelmat on ärsyttäviä ratkaista.
Mun kokemuksen mukaan paikan saa helpoimmin silloin, kun ei niin välitä saako paikan vai ei. Aina, kun olen satasella yrittänyt, niin ei kiitos on ollut vastaus. Ja uskon myös, että lopulta monesti henkilökemiat vaikuttaa. Tuntuu tosi kurjalta jatkuvat ei kiitokset, hankala on antaa niiden olla menemättä ihon alle. Tsemppiä teille kaikille hakijoille, kyllä se oma paikka vielä aukeaa!
Työn hakeminen on ajanhaaskausta. Minä en hae töitä. Soittakoot työkkäristä jos heillä on minulle palkkatyötä antaa heti.
Digitalisaatio on tuonut työnantajille ylitarjontaa työnhakijoista. Ilmiö on sama kuin deittimarkkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Eli toisin sanoen niillä oli jo tiedossa joku kumminkaima, joka halutaan palkata tehtävään ja piti keksiä riittävän epämääräinen syy miksi sua ei voida valita.
Tai sitten vaan ei henkilökemiat kohtaa haastattelijan kanssa. Omat aikuiset lapset ovat nyt viime vuosina hakeneet työpaikkoja. On ollut aivan selkeää, että kun haastattelussa on juttu luistanut niin paikan on saanut ja silloin kun haastettelija on kysynyt ihan outoja höpö höpö kysymyksiä, jotka vaikuttaa ihan irrekevanteilta niin paikkaa ei ole saanut.
Vierailija kirjoitti:
Olin pari kuukautta varastotyössä ja voi kyllä. Jos ei olisi ollut luovuutta vähän hassutella, niin ei sitä duunia jaksa kuin vihannes, jonka kroppa toimii vaan aivot eivät. Eikä sekään kantanut minun työmotivaatiota sitä kahta kuukautta pidemmälle.
Olin varastotyössä 7 vuotta ja teihin hassuttelijoihin paloi käpy, koska se työ on oikeasti vaarallista jos siellä pelleilee riittämiin. Kiva yrittää ajella trukilla kun joku heittäytyy muka läpällä eteen tai aloittaa sen enpäs annakaan - annanpas - sähläämisen, mille itse pidin nollatoleranssin. Siinä duunissa ei tarvita mitään muuta kuin työturvallisuutta, keskittymiskykyä ja kykyä suoriutua tehtävistään täsmällisesti, kaikesta luovuudesta viis. Jos joku haluaa sinne komiikkaa, niin hedberg on tilattavissa lounastauoille.
Btw, kiva kun veit jonkun työtä tarvitsevan paikan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, mistä siis olet katkera?
Tuossa työssä etsittiin ihmistä, jolla on enemmän ideoita ja luovuutta kuin sinulla, ja se kerrottiin sinulle syyksi. Et varmasti olisi ollut hyvä työssä, jos luovuutta erityisesti peräänkuulutetaan ja sä et ole luova, kuten itse sanot.
Haluaisin totta vieköön tietää, että miten varastotyössä (työ mihin hain) työntekijä pääsee osoittamaan ideoitaan ja luovuuttaan.
ap.
Sulla on aika huono asenne työhön. He haluavat sinne ihmisen, joka ei näe duunia "vain varastotyönä". On paljon järkevämpää ottaa töihin ihminen, joka näkee työn kuin työn ponnahduslautana ja ottaa tavoitteekseen vaikka olla työvuorovastaava ensi vuonna. Sellaisen kun palkkaa, niin tietää että asenne on kohdallaan.
Sä vaikutat että koet olevasi liian hyvä matalatasoiseen varastotyöhön ja varmasti antaisit työlle vain minimipanoksen.
Rekrytoija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, mistä siis olet katkera?
Tuossa työssä etsittiin ihmistä, jolla on enemmän ideoita ja luovuutta kuin sinulla, ja se kerrottiin sinulle syyksi. Et varmasti olisi ollut hyvä työssä, jos luovuutta erityisesti peräänkuulutetaan ja sä et ole luova, kuten itse sanot.
Haluaisin totta vieköön tietää, että miten varastotyössä (työ mihin hain) työntekijä pääsee osoittamaan ideoitaan ja luovuuttaan.
ap.
Sulla on aika huono asenne työhön. He haluavat sinne ihmisen, joka ei näe duunia "vain varastotyönä". On paljon järkevämpää ottaa töihin ihminen, joka näkee työn kuin työn ponnahduslautana ja ottaa tavoitteekseen vaikka olla työvuorovastaava ensi vuonna. Sellaisen kun palkkaa, niin tietää että asenne on kohdallaan.
Sä vaikutat että koet olevasi liian hyvä matalatasoiseen varastotyöhön ja varmasti antaisit työlle vain minimipanoksen.
Rekrytoija
Olisiko aika tulla pois sieltä superlatiivien maasta? Joka ikinen varastolla töissä ollut tietää, että sieltä pääsee harva etenemään yhtään mihinkään ja on olemassa joukko, joka hakee töitä selviytyäkseen arjesta eikä siksi että haluaa tehdä historiaa linkedinissä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, mistä siis olet katkera?
Tuossa työssä etsittiin ihmistä, jolla on enemmän ideoita ja luovuutta kuin sinulla, ja se kerrottiin sinulle syyksi. Et varmasti olisi ollut hyvä työssä, jos luovuutta erityisesti peräänkuulutetaan ja sä et ole luova, kuten itse sanot.
Haluaisin totta vieköön tietää, että miten varastotyössä (työ mihin hain) työntekijä pääsee osoittamaan ideoitaan ja luovuuttaan.
ap.
Sulla on aika huono asenne työhön. He haluavat sinne ihmisen, joka ei näe duunia "vain varastotyönä". On paljon järkevämpää ottaa töihin ihminen, joka näkee työn kuin työn ponnahduslautana ja ottaa tavoitteekseen vaikka olla työvuorovastaava ensi vuonna. Sellaisen kun palkkaa, niin tietää että asenne on kohdallaan.
Sä vaikutat että koet olevasi liian hyvä matalatasoiseen varastotyöhön ja varmasti antaisit työlle vain minimipanoksen.
Rekrytoija
Ettet nyt olisi hurahtanut siihen psykologiaasi.
Useassa työssä nyt ei ylenemismahdollisuuksia ole, ja veikkaanpa että se jonkun pomon paikkaa havitteleva se vasta kokeekin olevansa liian hyvä pelkkään matalatasoiseen varastotyöhön.
Ja lähtee myös helposti muualle.
Uskon että naamalla ja iällä on todella paljon merkitystä.
Eräässäkin perheessä on Reino, joka on hakenut töitä jo 56-vuotiaasta (ja tosiaan haluaisi niitä tehdä), eikä ole haastattelukutsuja edes tippunut, nyt 62-vuotias, työkokeiluun on päässyt ja palkkatukityöhön. Ja lomituksia entisessä työpaikassa oli joskus.
Sitten on juuri kirjoittanut ylioppilas, Emilia, joka etsii töitä ennen opiskelujen jatkamista yliopistossa... tai ei etsi, kun edellisen loputtua pääsee seuraavaan haastatteluun ja saa paikan.
Vierailija kirjoitti:
aika monessa paikassa valittava hakija on päätetty jo etukäteen ja haastattelukierros tehdään sitten vain näön vuoksi. Silloin saa juuri tuollaisia ympäripyöreitä "ei ollut luovia vastauksia" tyylisiä vastauksia. Voi olla myös, etät persoonasi ei miellyttänyt haastattelijaa, tai ehkä hän epäili sinun olevan tuleva synnyttäjä, tai naamataulu ei miellyttänyt, tai mitä vain sellaista mitä ei missään nimessä saa sanoa ääneen. Silloin on aina hyvä antaa joku poliittisesti korrekti vastaus.
Eipä sinullakaan taida olla mitään käsitystä, miten yritykset toimivat tai mitä rekrytointiprosessit maksavat. Ei yksityisillä yrityksillä ole mitään velvollisuutta järjestää mitään näytöshaastatteluja. He saavat ihan vapaasti palkata sen siskonpojan sinne hommiin. Ihmiset erityisesti esimiestehtävissä ovat tänä päivänä niin kiireisiä, että he eivät todellakaan ala huvikseen kahvittelemaan satunnaisten työnhakijoiden kanssa, joita ei ole mitään aikomustakaan palkata.
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy miljoonasta miksi aion joulun jälkeen v//ltää kaulani auki...
Älä tee itsellesi mitään, vaan hae apua. Elämä voi kääntyä parempaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Työpaikkoihin on paljon hakijoita, joista osa on aivan huippuja hyvin monessa asiassa. Superahkeria tekemään, valtavan luotettavia, loistavat todistukset, hienot aiemmat kokemukset, sosiaalisesti tilanteeseen kuin tilanteeseen solahtavia, iloisia, luontaisia johtajia ja vastuunkantajia, sympaattisia, empaattisia, myönteisiä, avoimia, luovia, ulkonaisesti kauniita, terveitä, urheilevia, monilahjakkuuksia, useita tutkintoja, kykyä edetä päälliköksi, esimiestyöhön sopivia eli henkilöitä, joiden niskaan voi kaataa kaiken.