Miksi koira ei halua mennä pidemmälle esim metsässä?

Heikko sontasäkki

Metsässä on Rölli.

Karhu.

Nivelvaivat eivät saa koiraa ilmentämään pelkoa ja pakokauhua. Jääräpäisyys ja kieltäytyminen on silloin erilaista.

Rohkeat koirat ärisee ja koettaa puolustautua, arat koirat haluaa paeta kun eivät muuta voi.

Metsässä on kaikkia vaaroja, kuten oravia, kettuja ja jäniksiä.

Koiran aistit on terävämpiä kuin ihmisen. Ei se turhaan tuolla tavalla käyttäydy.

Meidän koira on tehnyt tänä syksynä samaa. On saksanpaimenkoira, ja vasta kaksivuotias.

Eikä kyse ole siitä, että olisi saanut tarpeekseen siltä kerralta, koska vetää liinat kiinni nyt samassa tietyssä paikassa. Kulkee kyllä kanssani tien viertä tämän metsikön ohi, mutta tekee sen sellaisella posotuksella etten pysy perässä. Koiralta siis katoaa kaikki hihnassa kulkemisen taidot tässä samassa kohtaa. En tiedä mitä metsikössä on, kun koiran käytös on saanut minutkin pelkäämään :D

Naapuri oli näkevinään ilveksen täällä noin viikko sitten, ja kaupungin toiselta laidalta on tehty susihavaintoja.

Syksyllä oli yksi lenkkikerta, mikä jäi itseä vaivaamaan: oli hyvin tuulinen sää, ja jo pimeä ilta. Koira haisteli hermostuneena tuulen suuntaan, oli levoton ja ei olisi millään halunnut totella mitään käskyä. Tottelemattomuus menee vielä iän ja innostuksen piikkiin, mutta tällä kerralla käytös oli erittäin outoa.

Vierailija kirjoitti:

Susi

Tai toinen koira, tai hirvi, tai ahma jne. Vaihtoehtoja on paljon.

Meillä koira tekee tuota pimeällä. Kettuja tuossa metsässä on tavattu, että voihan se olla, että sen haistaa/aistii, eikä halua lähteä huonolla näöllä syvemmälle metsään.

Kaverin koira ei pakkasella ulkona. Aluksi ei käynyt sateellakaan, mutta siihen opettelivat. Kovilla pakkasilla sitten tekee tarpeensa kissanveskiin sisällä. Ihan tyytyväinen on ollut.

Mun koira kääntyy sen takia, kun ei jaksa enää ulkoilla vaan haluaa takas kotiin.

Ei ole lihava koira ja sillä on lihasmassaa!

Koira eläimenä on aisteiltaan eri luokkaa kuin ihminen. Luota koiraasi!

Ihan oikeasti voi olla susi.

Kiitos vastauksista! Totta kai luotan koiraani ja käännyn aina takaisin, kun tuota tapahtuu. Ei tulisi mieleenikään jatkaa matkaa.

Käytös on todella outoa, koska noutaja on todella aktiivinen rotu ja teemme pitkiäkin lenkkejä. Ja ihan päivän valolla ja välillä tapahtunut pellollakin eli mitään en ole nähnyt, eikä ole ollut mörköjä (=varjoja) puiden takana.

Muutamat vastaukset oli sellaisia, että niitä lukiessa tuli mieleeni: naurattiko teitä itseä, kun niitä kirjoititte? Pieni vinkki: älkää turhaan unelmoiko koomikon urasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sentään ruumista?

Jos siellä sellainen on, niin koira haluaa mennä hakemaan maistiaiset.

Koira ei ole luontokoiria. Etenette kuitenkin loogisesti ykköspesältä kolmoselle kotioloissa?

Luultavasti suden hajua metsässä. Kultaiset noutajat ovat usein aika nössöjä metsäkoiriksi, niin ihania kuin ovatkin.

Joku pärvoporukka lymyilee tuolla.

Lgbt-juna

Se tuntee lain eli metsässä koira on vapaana vain maanomistajan luvalla.

Meidän ensmmäinen koiramme oli kunnon sekarotuinen, mm. karjalankarhukoiraa ja suomenpystykorvaa, ettei voinut kovin arkaluontoiseksi puhua. SIllä oli ihan selvät merkit, mitä metsässä tuli vastaan. Jos paineli takaisin autolle, siellä ol ilves. Jos pysyi ihan jalassa kiinni, lähistöllä oli (tai oli ollut) susi. Jos kiipesi syliin, lähistöllä oli karhu.

Ja teki tätä kaikkien lenkittäjien kanssa, appiukko siitä ensimmäisenä alkoi puhua, kun teki sen koiran kanssa tuntikausien lenkkejä päivittäin. Aloin sitten seurata, ja joo, kun mentiin karhun ohi, niin olisi pitänyt ottaa 50kg koira (siinä oli siis muitakin rotuja kuin noi kaksi pienehköä...) syliin. Naapurissa asui oikeasti karhu, ja jos se oli lähimaastossa, niin sen kyllä koiran käytöksestä huomasi. Ilveksiä täällä on edelleen paljon, mutta nää myöhemmät koirat ei niin ole johdonmukaisia käytöksessään. Susia on ollut vain muutaman kerran, etenkin sen ekan koiran kanssa niitä oli tässä ohikulkumatkalla, niistä metsästäjät tiedotti kun niitä kulki.

Mutta jos koira haluaa kääntyä takaisin tai kieltäytyy menemästä johonkin suuntaan, niin en pakota. Sillä on omat perustelunsa siihen, ja mikä minä olen niitä kiistämään. Tämä viimeisin koira ei halua mennä lainkaan yhteen tiettyyn suuntaan, koska kun kierrettiin sitä kun se oli pentu, se säikähti siellä koirien haukkumista (en tiedä mitä sanoivat, jotain ikävää kuitenkin). Sinne voidaan mennä vain päiväsaikaan, kun on muutakin liikennettä.

Täämä nykyinen koira on vähän hienopieru, se ei kestä sadetta eikä kovaa pakkasta. Ikävillä keleillä mennään just sen pituinen lenkki mitä se haluaa - helteellä joudun vähän rajoittamaan, koska kuumahan sille tulee, vaikka se tykkääkin mennä silloin vaikka kuinka (tämä koira myös saunoo).