Olen tehnyt kaiken lapsen eteen, silti valitsee isänsä
Olen pyörittänyt arjen, kustantanut ja mahdollistanut harrastukset osallistumalla ja olemalla kiinnostunut. Halannut, rakastanut, rajottanut, ollut läsnä.
Silti lapsi valitsee isän, isän joka haukkuu ja arvostelee. Vaatii suorittamista. Rankaisee kohtuuttoman kovia rangaistuksia. Käy päälle pahasti suuttuessaan. Ei pyydä anteeksi vaikka olisi väärässä, koska ei ole väärässä.
Mutta isän kanssa on kiva yhteinen harrastaminen, ehkä noin 2-3krt vuodessa, isän kanssa saa ajella hienolla autolla ja isän kanssa on parempi elintaso.
On kyllä niinku märkää rättiä naamalle.
Mies haukkuu ties miksi. Eniten epäonnistuneeksi kasvattajaksi. Ja lapsikin häipyy elämästäni miehen mukaan.
Mä olen sitten vissiin ollut niin kamala kun mies sanoo. Sanoo että on jo vuosia hakeutunut paljon pois kotoa, koska minä olen täällä, ja olen niin kamala. Mitä virkaa tömmösellä paskakasalla enää edes on?
Ehkä se mies muuttuu sitten isänä lempeäksi ja semmoseksi kivaksi mitä aina välillä lapsilleen on. Siis kun minä en enää ole pilaamassa ilmapiiriä. Jos ei, niin onnea vaan lapselle sinne haukkumisen ja arvostelun ilmapiiriin kasvamaan. Itse olen onnellinen, ettei minun tarvitse miehen myrkyllisyyttä eron jälkeen enää kuunnella.
Olen todella todella surullinen. Elämältäni vietiin merkitys. Olen epäonnistunut siinä ainoassa asiassa mikä minulle oli tärkeää.
Kommentit (42)
Kyllä se arki koittaa siellä isän luonakin.
Olet niin turvallinen, että lapsi pitää sitä itsestäänselvyytenä. Älä hylkää tai tuomitse! Hän on edelleen sinun lapsesi. Ja hän palaa luoksesi ennemmin tai myöhemmin.
Juttele kriisikeskuksessa tai kriisipuhelimeen nimettömänä. Teinit joskus lähtevät ja aikuisena palaavat. Ehkä aiemminkin.
Marttyyri/narsisti.
Kuulostat ihan omalta alkoholistiäidiltäni.
Älkää kilpailko lastenne suosiosta.
Käykö mies päälle?! Myös lapsen päälle?? Itse vihasin äitiäni, koska hän ei puuttunut väkivaltaisen isäni käytökseen.
Kyllä huomaa, että mies on tässä rosvo ja sinä uhri.
Vierailija kirjoitti:
Olet niin turvallinen, että lapsi pitää sitä itsestäänselvyytenä. Älä hylkää tai tuomitse! Hän on edelleen sinun lapsesi. Ja hän palaa luoksesi ennemmin tai myöhemmin.
Kiitos näistä sanoista.
Silti tuntuu hirveälle, että lähtee.
Aivan kamalalle.
Minkä ikäinen lapsi (vai lapsia)?
Luoja miten ärsyttävältä vaikutat. En ihmettele, että lapsesi valitsee väkivaltaisen isänsä sinun sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Käykö mies päälle?! Myös lapsen päälle?? Itse vihasin äitiäni, koska hän ei puuttunut väkivaltaisen isäni käytökseen.
Käykö koiran päälle? Käykö hevosen päälle? Käykö auton päälle? Käykö naapurin päälle?
On käynyt lapsen (teinin) päälle muutaman kerran suuttuessaan kovasti, ei onneksi kuitenkaan ole tapana. Ei koskaan minun päälleni.
Niistä kerroista kun hän suuttui, aiheesta, mutta niin paljon, että kävi käsiksi ja minä menin väliin, huusin vieväni lapsen turvakotiin turvaan, pakkasin autoon ja lähdin ajelulle tilanteen rauhoittamiseksi. Nämä on käännetty minun huonoksi äitiydeksi huonoksi kasvattamiseksi, kun menin väliin ja käännyin isää vastaan lapsen puolelle. Uhkasin viedä lapsen turvaan isältään. Usein, olen kuullut toimineeni tässä väärin. En pystynyt olemaan toimimatta.
Älä ole katkera lapselle. Itse olet valinnut osasi tukea, kannustaa, maksaa jne. Ehkä lapsi kokee salaa että pakko mennä isälle koska isä ei pärjää muuten. Ehkä lapsen kaveri asuu oman isänsä kanssa ja siksi ajatus asumisesta isän kanssa tuntuu luontevammalta. Ehkä isä rennompi peliaikojen ym kanssa ja siksi isälle (mutta kun totuus muuten paljastuu niin haluaakin luoksesi sitten vähän myöhemmin).
Juttele lapsen kanssa äläkä syyllistä lasta valinnasta. Tue ja lupaa että sinä rakastat lasta edelleen.
Itse olen läheltä nähnyt erää eroperheen elämää. Siinä lapset olivat ensin isällään kaikki. Sitten osa halusi äidilleen. Sitten taas isälleen jne jne. Kaikki ei aina ole pysyvää loppuelämän ajan.
Hae kriisiapua itsellesi sillä se auttaa sinua ja lastasi.
Ymmärrän lastasi.
Isäni on aina ollut mitä on, kun taas asiallisesta äidistäni tuli katkera itsesäälissä rypevä uhriutuja eron jälkeen. Mielummin kuuntelin muutaman vuoden lisää tuhanteen kertaan kuultua itseään toistavaa levyä itsestäni ja vioistani isältäni kuin äitini terapiointia. Isästäni ei ole mitään hyvää sanottavaa, mutta äidistä sentään jotain, kun ymmärsin poistua hänen kuplastaan ajoissa.
Vinkkini kaikille vanhemmille: erotkaa enemmin kuin myöhemmin kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Luoja miten ärsyttävältä vaikutat. En ihmettele, että lapsesi valitsee väkivaltaisen isänsä sinun sijaan.
Kiitos näistä sanoistasi. Olenkin tätä lajia kuullut todella paljon. Uskon siihen ihan täysin jo itsekkin.
Teillä vain yksi lapsi? Eli sisarusten valinnat ei ole vaikuttamassa asiaan?
Lopeta heti tuollainen itsesi sättiminen. Pidä huolta itsestäsi ja pyri myönteisyyteen. Ajan myötä huoltajuustilannekin voi muuttua.
Ehkä lapsi pitää sinun läsnäoloasi elämässään luotettavampana? Eli ehkä hän on huolissaan että menettää jo valmiiksi etäisemmän vanhemman eron myötä ja lähinnä siksi valitsee muuttaa tämän luo?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Voisiko lapsi kokea, että jos ei valitse isäänsä niin isä hylkää hänet lopullisesti? Ehkä yrittää ostaa isänsä hyväksyntää ja suosiota tällä tavoin eli haluaa voimakkaasti miellyttää isäänsä.
Hän tiedostaa, että sinä olet turvallinen ja vakaa, tulet pysymään hänen elämässään joka tapauksessa.
Ei tilanne välttämättä jatku ikuisesti tuollaisena.