Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen tehnyt kaiken lapsen eteen, silti valitsee isänsä
11.12.2022 |
Olen pyörittänyt arjen, kustantanut ja mahdollistanut harrastukset osallistumalla ja olemalla kiinnostunut. Halannut, rakastanut, rajottanut, ollut läsnä.
Silti lapsi valitsee isän, isän joka haukkuu ja arvostelee. Vaatii suorittamista. Rankaisee kohtuuttoman kovia rangaistuksia. Käy päälle pahasti suuttuessaan. Ei pyydä anteeksi vaikka olisi väärässä, koska ei ole väärässä.
Mutta isän kanssa on kiva yhteinen harrastaminen, ehkä noin 2-3krt vuodessa, isän kanssa saa ajella hienolla autolla ja isän kanssa on parempi elintaso.
On kyllä niinku märkää rättiä naamalle.
Mies haukkuu ties miksi. Eniten epäonnistuneeksi kasvattajaksi. Ja lapsikin häipyy elämästäni miehen mukaan.
Mä olen sitten vissiin ollut niin kamala kun mies sanoo. Sanoo että on jo vuosia hakeutunut paljon pois kotoa, koska minä olen täällä, ja olen niin kamala. Mitä virkaa tömmösellä paskakasalla enää edes on?
Ehkä se mies muuttuu sitten isänä lempeäksi ja semmoseksi kivaksi mitä aina välillä lapsilleen on. Siis kun minä en enää ole pilaamassa ilmapiiriä. Jos ei, niin onnea vaan lapselle sinne haukkumisen ja arvostelun ilmapiiriin kasvamaan. Itse olen onnellinen, ettei minun tarvitse miehen myrkyllisyyttä eron jälkeen enää kuunnella.
Olen todella todella surullinen. Elämältäni vietiin merkitys. Olen epäonnistunut siinä ainoassa asiassa mikä minulle oli tärkeää.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lapsi kokea, että jos ei valitse isäänsä niin isä hylkää hänet lopullisesti? Ehkä yrittää ostaa isänsä hyväksyntää ja suosiota tällä tavoin eli haluaa voimakkaasti miellyttää isäänsä.
Hän tiedostaa, että sinä olet turvallinen ja vakaa, tulet pysymään hänen elämässään joka tapauksessa.
Hän todella hakee ja janoaa isänsä hyväksyntää paljon, silloin kun isäänsä näkee. Haluaa miellyttää isää ja elää niille hetkille, kun tekevät jotain mukavaa yhdessä.
Älä ripustaudu lapseesi. Kasvatat häntä, jotta hän itsenäistyy ja pärjää omillaan. Kasvatus ei ole riippuvuutta ja pakottamista. Sinulla on oltava muutakin sisältöä elämässäsi kuin lapsesi.n
Marttyyri pienessä kodissaan ei ole teinille se ensisijainen vaihtoehto.
Ero on lapselle iso kriisi, ja lapsen etu on vanhempien puhaltaminen yhteen hiileen lapsta koskevissa asioissa eron jälkeenkin, vaikka se vaikeaa olisikin. Lasta ei pidä laittaa ikävään välikäteen teidän kesken: valitsemaan puoltaan, tai kokemaan huonoa omaatuntoa toisen vanhemman puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi on oltava masokisti. Valita nyt väkivaltainen isä rakastavan ja välittävän äidin sijaan...
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän lastasi.
Isäni on aina ollut mitä on, kun taas asiallisesta äidistäni tuli katkera itsesäälissä rypevä uhriutuja eron jälkeen. Mielummin kuuntelin muutaman vuoden lisää tuhanteen kertaan kuultua itseään toistavaa levyä itsestäni ja vioistani isältäni kuin äitini terapiointia. Isästäni ei ole mitään hyvää sanottavaa, mutta äidistä sentään jotain, kun ymmärsin poistua hänen kuplastaan ajoissa.
Vinkkini kaikille vanhemmille: erotkaa enemmin kuin myöhemmin kiitos.
Niin. Tämä varmasti pätee meilläkin. Miehellä on oma elämänsä. Hänen kanssaan lapsi saa kaikkia kivoja kokemuksia. Minä ilen vuosien mittaan katkeroitunut. Hoidan pakolliset hommat. Mihinkään extra kivaan ei rahat riitä. Tylsä, tavallinen arki, missä jankataan läksyistä ja kokeisiin lukemisesta.
Ymmärrän. Vaihtoehto on houkuttelevampi, vaikka välillä tulisi vähän paskaa niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lapsi kokea, että jos ei valitse isäänsä niin isä hylkää hänet lopullisesti? Ehkä yrittää ostaa isänsä hyväksyntää ja suosiota tällä tavoin eli haluaa voimakkaasti miellyttää isäänsä.
Hän tiedostaa, että sinä olet turvallinen ja vakaa, tulet pysymään hänen elämässään joka tapauksessa.
Hän todella hakee ja janoaa isänsä hyväksyntää paljon, silloin kun isäänsä näkee. Haluaa miellyttää isää ja elää niille hetkille, kun tekevät jotain mukavaa yhdessä.
Tässähän se on. Hyvä, että lapsella on molemmat vanhemmat eron jälkeenkin.
Aloituksen luettuani en ihmettele että lapsi valitsee isänsä, mitä se nyt sitten tarkoittaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseltasi on pudonnut päästä.niin ruuvit kuin mutteritkin. 339
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli. Isä luvannut lapselle jotain erityistä. Palaa luoksesi kun huomaa mikä meininki on isän luona. Voimia siihen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Lapseltasi on pudonnut päästä.niin ruuvit kuin mutteritkin. 339
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli. Isä luvannut lapselle jotain erityistä. Palaa luoksesi kun huomaa mikä meininki on isän luona. Voimia siihen saakka.
Luultavasti. Toiselle lapselle lupasi minun kuulteni ties mitä. Tämä toinen on vaan jo sen verran vanhempi, että on mielummin ilman tavaroita, kun kuuntelee jatkuvaa haukkumista. Tämä joka on isänsä luo muuttamassa, on aina ollut hyvin perso materialle ja rahalle. Statukselle, ulkonäölle. Mitä sitten, että isä haukkunut vuosia homoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän lastasi.
Isäni on aina ollut mitä on, kun taas asiallisesta äidistäni tuli katkera itsesäälissä rypevä uhriutuja eron jälkeen. Mielummin kuuntelin muutaman vuoden lisää tuhanteen kertaan kuultua itseään toistavaa levyä itsestäni ja vioistani isältäni kuin äitini terapiointia. Isästäni ei ole mitään hyvää sanottavaa, mutta äidistä sentään jotain, kun ymmärsin poistua hänen kuplastaan ajoissa.
Vinkkini kaikille vanhemmille: erotkaa enemmin kuin myöhemmin kiitos.
Niin. Tämä varmasti pätee meilläkin. Miehellä on oma elämänsä. Hänen kanssaan lapsi saa kaikkia kivoja kokemuksia. Minä ilen vuosien mittaan katkeroitunut. Hoidan pakolliset hommat. Mihinkään extra kivaan ei rahat riitä. Tylsä, tavallinen arki, missä jankataan läksyistä ja kokeisiin lukemisesta.
Ymmärrän. Vaihtoehto on houkuttelevampi, vaikka välillä tulisi vähän paskaa niskaan.
Uhriutumisesi on varmasti myös lapseen kovasti vetoava piirre. Kuulostat täysin omalta äidiltäni eron jälkeen. Keksi kaikkea pahaa isästäni ja suuresti liioitteli omia ansioitaan. Ihan samalla tavalla isäänikin niitä läksyjä kyseli, mutta ei heittäytynyt marttyyriksi joka välissä. En ihmettele miksei lapsesi halua jäädä luoksesi. Tylsä, tavallinen arki on lapselle kanssasi varmasti ahdistava vankila, jossa joutuu pelkäämään seuraavaa raivaria tai muita mielenliikkeitäsi. Tuttua on.
- Eri
Vierailija kirjoitti:
Lapseltasi on pudonnut päästä.niin ruuvit kuin mutteritkin. 339
Äitiinsä tullut.
Vähän mietityttää, että isä on ollut väkivaltainen. Onko hän nyt turvallinen saadessaan lapsen yksin luokseen. Kai lapsi viettää sinun luonasi viikonloppuja jne.?
Aloituksesta tulee mieleen hakematta kaksikin ilmiötä: traumaside väkivaltaisen isän ja lapsen välillä sekä vieraannuttaminen.
Olet saanut täällä kohtuuttomia kommentteja, mutta yritä jättää ne omaan arvoonsa. Sellaisia asioita kirjoittavat ihmiset eivät tiedä, mistä puhuvat, ja se on heidän onnensa.
Lapsesi suhteen et voi oikein muuta kuin olla hyvä, lempeä, kärsivällinen vanhempi, joka rakastaa lasta ja myös kertoo sen lapselle. Olethan muistanut sanoa lapselle, että hän on sinulle rakas silloinkin, kun tekee tyhmiä asioita? Lapset eivät yleensä ymmärrä sitä itse, vaan uskovat olevansa huonoja eivätkä koe ansaitsevansa rakkautta, ja kun isä on kohdellut lasta kuvaamallasi tavalla, lapsen itsetunto on varmasti kärsinyt ja hänen on vaikea uskoa olevansa rakkauden arvoinen.
On myös täysin mahdollista, että lapselle on kerrottu, että isä rakastaa enemmän ja tahtoo lapsen luokseen sen takia. Tämä on hyvin yleistä, jos on taipumusta vieraannuttamiseen, kuten väkivaltaisilla vanhemmilla usein on. Lapsen isä on voinut kertoa mitä tahansa muutakin paikkansapitämätöntä saadakseen lapsen itselleen ja tehdäkseen sinun elämästäsi mahdollisimman kurjaa.
Pidä kuitenkin huoli siitä, että puhut itse lapselle isästä vain nätisti tai neutraalisti ja osoitat omalla käytökselläsi ja teoillasi, että isän pahoissa puheissa ei ole mitään perää. Lapsi ymmärtää jossakin vaiheessa varmasti itsekin, mikä on totuus, kun näkee miten isänsä käyttäytyy ja näkee mitä sinä käyttäydyt.
Ja hae keskusteluapua itsellesi. Et sinä ole mikään marttyyri, kuten täällä rumasti haukutaan ja lyödään lyötyä, vaan väkivaltaisen parisuhteen uhri. Henkinen väkivalta jättää vielä syvemmät jäljet kuin fyysinen, sillä se tuhoaa itsetunnon ja vie omanarvontunnon, ja uhri alkaa vähitellen uskoa olevansa huono ja arvoton, kun toinen on sitä niin pitkään hokenut.
*voimahali*
Tää menee nyt vähän harakoille tää sun tekemisen suitsutus, kun ethän sä murehdi lapsen parasta, vaan omaa etuas.
Alue: Aihe vapaa
Miksi toistat taas tätä samaa? Sait jo tarvittavat vastaukset edellisellä kierroksella. Haluatko vain lisää sääliä ja sinun puolella olemista?