Lopetin ottamasta kyläilijöitä kotiini 2020 ja elämänlaatu on parantunut huimasti
Asiassa auttaa sekin, kun on aikuiset lapset. Ei enää kaverirallia, ovikellon pimputtelun (voiks alkaa). En kyläile, enkä ota ketään kotiini. Myöskään yövieraita en aio majoittaa enää koskaan.
Kotini on luolani, paikka jossa teen taiteitani ja kaikkea muuta. En kaipaa uteliaita silmiä enkä kyselijöitä.
Ulkona kahviloissa, lounaalla ja vaikka missä muualla voin olla sosiaalinen ja tavata. Mutta kotiini en enää koskaan tuo ketään.
Elämä on ihanaa.
Kommentit (5)
En vaan jaksa myöskään ihmisiä, jotka ovat vailla yösijaa.
Jaah. Noh, mutta sitten tykkäät yksinäisistä jouluista, syntymäpäivistä, pääsiäisistä ja vapuista. Et halua mennä muidenkaan ristiäisiin, häihin, synttäreille etkä hautajaisiin. Eikä sinuakaan tule kukaan katsomaan oletko sairas vai peräti kuollut. Mutta mukavaa yksinäistä loppuelämää sulle. Lapsillahan on oma elämä, etkä voi heihin ripustautua.
Man slutade inte med att släppa in och bjuda folk hem till en. I stället flyttade man sitt hem till ett annat land. Det är hittills mitt livs nästbästa beslut.
Minun luonani käy vain vuokranantaja. Toivoisin mieluummin, että kaikki muut kävisivät ja vuokranantaja ei kävisi ikinä. Mutta se akka suuttuu, jos vihjaankin että hän käy turhan usein luonani.
Fiksua.